Oletko huomannut, että lähes kaikki ”kristilliset seurakunnat” väittävät Raamatun olevan heidän uskonsa ja oppiensa perustana? Kuitenkin eri seurakuntien opit eroavat merkittävästi toisistaan ja monella näistä ristiriitaisista opeista ei ole Raamatun perustaa ollenkaan. Nämä Raamatusta luopuneet seurakunnat sitovat jäsenensä mahdollisimman lujin sitein itseensä, jopa jotkut uhkaavat ikuisella kadotuksella niitä jäseniään, jotka ovat aikeissa erota yhteydestään.

Seurakunnan historiasta tiedän, että apostolien kuoltua ennen puhtaissa seurakunnissa tapahtui luopumus, joka jatkuu ja syvenee meidän päivinämme aina Jeesuksen toiseen tuloon asti. Keskiajan uskonpuhdistus hillitsi seurakunnan luopumusta. Uskonpuhdistussanoman omaksuneet joutuivat eroamaan rakkaista seurakunnistaan voidakseen palvella Raamatun Jumalaa Yehovah'aa. Luopunut seurakunta vainosi ankarasti näitä ”kerettiläisiksi” nimittämiään Kristuksen seuraajia. Katolisen kirkon inkvisitio kidutti ja murhasi rovioilla useita kymmeniä miljoonia toisinajattelijoita tuona pimeänä keskiaikana, jolloin paavi hallitsi kristillisen maailman kuninkaita ja kansoja. Kaiken tämän Yehovah on ennalta kertonut sanassaan, ja vielä enemmänkin. Raamattu todistaa, että luopuneet entiset protestanttiset seurakunnat eivät tule palaamaan Raamatun perustalle, vaan päinvastoin, ne tulevat liittymään takaisin Jumalaa vastustavaan paavinvaltaan. Vainontulet syttyvät jälleen niitä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon (Ilm.14:12).

Raamattuun perustuva seurakunta koostuu iankaikkisen evankeliumin omaksuneista uskoon tulleista armahdetuista syntisistä, päänään Jeesus Kristus: ”Ja Hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:16. Kaste ilman uskoa ei hyödytä ketään. Vauvakaste ei ole raamatullinen kaste. Tämä pelastuksen kannalta hyödytön seremonia on luopuneen kirkon keksimä, saadakseen väkilukunsa mahdollisimman suureksi luonnollisen syntymän eikä evankeliointityön kautta. Jeesus siunasi lapsia, mutta ei käskenyt kastaa heitä. Lapset ovat pyhitetyt uskovien vanhempien kautta (1Kor.7:14), kunnes he ovat kyllin varttuneita, ymmärtääkseen tehdä omakohtaisen päätöksen Kristuksen vastaanottamisesta pelastuksekseen, tai Hänen hylkäämisekseen.

Uskovien kasteen kautta liitytään seurakuntaan: ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, Apt.2:38. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." Raamattu kuvaa seurakuntaa lammastarhaksi, jonka ovena on Jeesus Kristus, eikä kukaan muu: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri”, Joh.10:1. ”Niin Jeesus vielä sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi”, jae 7. ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen”, jae 9.

Kaste ja lammastarhan ovi tarkoittavat kumpikin samaa, eli Jeesusta Kristusta, joka otti syntimme kantaakseen ne ristille ja sovittaakseen syntiemme rangaistuksen meidän puolestamme. Syntiemme sovitukseksi Hän kärsi häpeällisen kidutuksen ja ristinkuoleman. Upotuskasteessa kuolemme yhdessä Hänen kanssaan entiselle elämällemme ja upoksista nousemme yhdessä Hänen kanssaan uuteen elämään taivasten valtakunnan lapsina Isänämme ja Jumalanamme muinaisen Israelin Jumala YHVH, sekä Isoveljenämme Ihmisen Poika, Jeesus Kristus, joka on Isältään perinyt nimen YHVH, katso Hebr.1:4. Nimi Jeesus tarkoittaakin "Yehovah pelastaa".

Me olemme Hänen kuolemaansa kastetut, emmekä pakanalliseen Kolminaisuuteen (Matt.28:19), jonka katolinen kirkko on Raamattuun väärentänyt. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan.” Room.6:3-8.

Tätä merkitsee raamatullinen kaste ja Jumalan seurakuntaan kuuluminen muutamalla sanalla ilmaistuna. Minulle seurakunnan suuruus, komeus, ”hengellisyys” tai maallinen vaikutusvalta eivät ole luotettava osoitus siitä, että se on se Kristuksen seurakunta, josta Raamattu puhuu. Minulle riittää määritelmä aikamme todellisesta Kristuksen seurakunnasta: ”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon”, Ilm.14:12. ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Matt.18:20.