”Minä olen Yehovah, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkeinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Yehovah, teidän Jumalanne.” Hes.20:19-20.

Jatkan Jumalan sanansaattajan Ellen Whiten todistuksia sapatin oikeasta pitämisestä kirjasta ”Todistusaarteita I”, sivuilta 261 – 263:

"Jumala on armollinen. Hänen vaatimuksensa ovat järkevät ja ne ovat sopusoinnussa Hänen luonteensa hyvyyden ja anteliaisuuden kanssa. Sapatin tarkoitus on, että koko ihmiskunta hyötyisi siitä. Ihmistä ei tehty sapattia varten ollakseen sille sovelias, sillä sapatti asetettiin vasta ihmisen luomisen jälkeen täyttämään hänen tarpeitaan. Luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi, samalla pyhittäen ja siunaten sen päivän, jonka Hän varasi lepoon kaikesta luomistyöstänsä. Hän erotti tuon erikoisen päivän myös ihmiselle levoksi kaikesta hänen työstään, jotta hän katsellessaan maata ja taivasta muistelisi, että Jumala on kuudessa päivässä tehnyt ne kaikki ja levännyt seitsemäntenä, ja että hänen katsellessaan Jumalan äärettömän viisauden silminnähtäviä todistuksia hänen sydämensä täyttyisi rakkaudella ja kunnioituksella Tekijäänsä kohtaan.

Pitääksemme sapatin pyhänä meidän ei ole tarpeellista sulkeutua huoneisiimme eikä eristäytyä luonnon ihanista näköaloista ja taivaan vapaasta ja virvoittavasta ilmasta. Missään tapauksessa meidän ei tule antaa huolien eikä liiketoimien vallata mieltämme Herran pyhittämänä sapattina. Meidän ei tule sallia edes ajatustemme askarrella maailmallisissa asioissa. Mutta sielu ei voi virvoittua, uudistua eikä ylevöityä, jos melkein koko sapatti ollaan sisällä kuuntelemassa pitkiä saarnoja ja väsyttäviä, muodollisia rukouksia. Niin vietettynä Herran sapatti on saatettu väärään käyttöön, niin ettei se enää vastaa sitä tarkoitusta, mihin se on asetettu. Sapatti tehtiin ihmisille siunaukseksi, jotta se ohjaisi heidän mielensä pois arkisista tehtävistä ajattelemaan Jumalan hyvyyttä ja kunniaa. On välttämätöntä, että Jumalan lapset kokoontuvat keskustelemaan Luojastaan, vaihtamaan ajatuksiaan ja näkemyksiään Hänen sanansa totuuksista sekä rukoilemaan tarkoituksenmukaisesti. Mutta näitä sapattitilaisuuksia ei tule tehdä pitkiksi ja väsyttäviksi, niin että ne kadottavat kaiken mielenkiinnon.

Luonnon kirja

Jokaisella tulee olla tilaisuus viettää osa tuosta päivästä ulkona. Miten lapset muutoin tulisivat tuntemaan Jumalaa oikealla tavalla, ja mikä voisi paremmin vaikuttaa heidän mieleensä kuin ulkoilu. Ei sen silti tarvitse muodostua leikiksi, vaan seurusteluksi heidän vanhempiensa kanssa. Antakaa heidän nuoren sielunsa seurustella Jumalan kanssa luonnon kauniissa temppelissä, ja opettakaa heitä tarkkaamaan Hänen luomisteoistaan ihmisiä kohtaan uhkuvia rakkauden osoituksia, niin se saa heidät viehättymään ja heidän mielenkiintonsa heräämään. Silloin he eivät joudu siihen vaaraan, että liittäisivät kaikkea kovaa ja ankaraa Jumalan luonteeseen, sillä kun he näkevät kauniin luomakunnan, jonka Hän on tehnyt ihmisten onneksi, niin se saa heidät pitämään Häntä hellänä ja rakastavana Isänä. He tulevat huomaamaan, ettei Hän ole antanut kieltojaan ja määräyksiään voimansa ja arvovaltansa osoittamiseksi, vaan että Hän niissäkin on katsonut vain lastensa parasta. Nähdessään Jumalan luonteen pukeutuneena rakkauteen, hyväntahtoisuuteen, kauneuteen ja viehättävään voimaan, he alkavat rakastaa Häntä. Te voitte ohjata heidän mielensä tarkkaamaan suloisia lintuja, jotka iloisilla viserryksillään täyttävät luonnon. Te voitte osoittaa heille ruohon korsia ja ihanassa väriloistossaan olevia kukkasia, jotka täysin puhjenneina levittävät sulotuoksua. Nämä kaikki julistavat taivaallisen Taiteilijan rakkautta ja taitoa sekä ilmaisevat Jumalan kunniaa ja ihanuutta. Vanhemmat, miksi emme käyttäisi hyväksemme Jumalan luonnon kirjassa antamia kallisarvoisia opetuksia, jotta lapsemme voisivat saada oikean käsityksen Hänen luonteestaan? Ne jotka vaihtavat yksinkertaisuuden maailman muotiin ja ummistavat silmänsä luonnon kauneudelta, eivät voi olla mieleltään hengellisiä, eivätkä he voi käsittää Jumalan luomisteoissa ilmenevää taitavuutta ja voimaa. Sen vuoksi heidän sydämensä ei elvy sykkimään uudella rakkaudella ja palavuudella, eivätkä he joudu pyhän kunnioituksen valtaan, kun he luonnossa näkevät Jumalan.

Kaikkien, jotka rakastavat Jumalaa, tulee kaikin voimin tehdä sapatista ilonpäivä, pyhä ja kunnioitettava. He eivät voi tehdä niin, jos etsivät omaa nautintoaan synnillisistä, kielletyistä huvituksista ja ajanvietteistä. Mutta he voivat tehdä paljon sapatin korottamiseksi kodeissaan tekemällä siitä viikon mielenkiintoisimman päivän. Meidän tulee uhrata aikaa lastemme viihdyttämiseksi. Vaihtelu vaikuttaa heihin suotuisasti. Voimme ottaa lapset kävelylle ja istua heidän kanssaan lehdoissa ja ihanassa auringonpaisteessa ja antaa heidän rauhattomalle mielelleen jotakin ajattelemista keskustelemalla heidän kanssaan Jumalan teoista, ja me voimme sytyttää heissä rakkautta ja pyhää kunnioitusta kiinnittäessämme heidän huomiotaan luonnon ihaniin nähtävyyksiin.

Sapatti tulee tehdä niin mielenkiintoiseksi kodeissamme, että sen viikottaista paluuta tervehditään iloiten. Millään muulla tavalla vanhemmat eivät voi korottaa ja kunnioittaa sapattia paremmin kuin keksimällä keinoja oikean opetuksen antamiseksi perheelleen ja sen jäsenten innostamiseksi hengellisiin asioihin, ja antamalla heille oikean kuvan Jumalan luonteesta ja siitä, mitä Hän vaatii meiltä voidaksemme saattaa kristillisen luonteemme täydelliseksi ja siten saavuttaa iankaikkisen elämän. Vanhemmat, tehkää sapatista ilonpäivä, niin että lapsenne rupeavat odottamaan sitä ollen valmiina lausumaan sen tervetulleeksi koko sydämestään heti sen alkaessa.” Aamen!