"Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja Hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa." Ilm.12:7,8.

”Kapinoiminen Jumalan hallitusta vastaan oli suuri rikos. Koko taivas näytti olevan liikkeessä. Enkelit järjestettiin joukkoihin, joiden kunkin johtoon asetettiin korkeassa asemassa oleva enkeli. Saatana taisteli Jumalan lakia vastaan, koska hän kiihkeästi halusi korottaa itseään ja oli haluton alistumaan taivaan suuren valtiaan, Jumalan Pojan, alaisuuteen.

Koko taivaallista joukkoa kehoitettiin tulemaan Isän eteen, jotta kumpikin tapaus saataisiin ratkaistuksi. Häpeämättömästi Saatana esitti olevansa tyytymätön sen johdosta, että Kristusta pidettiin suuremmassa arvossa kuin häntä. Hän nousi ylpeänä seisomaan ja vaati, että hänen pitäisi olla Jumalan vertainen sekä että hänet tulisi ottaa mukaan neuvotteluihin Isän kanssa ja että hänen tulisi saada ymmärtää Isän aivoituksia. Jumala ilmoitti Saatanalle ilmaisevansa salaiset aivoituksensa yksinomaan Pojalleen ja vaativansa koko taivaalliselta perheeltä, Saatanaltakin, ehdotonta, vastaansanomatonta kuuliaisuutta itseään kohtaan, mutta että Saatana oli osoittautunut arvottomaksi mihinkään paikkaan taivaassa. Silloin Saatana viittasi voitonriemuisena kannattajiinsa, joita oli melkein puolet taivaan enkeleistä, ja huudahti: ”Nämä ovat minun puolellani! Karkoitatko nämäkin ja aiheutat sellaisen tyhjyyden taivaassa?” Sitten hän sanoi olevansa valmis vastustamaan Kristuksen arvovaltaa ja puolustamaan paikkaansa taivaassa väkivalloin voima voimaa vastaan.

Hyvät enkelit itkivät kuullessaan Saatanan sanat ja hänen voitonriemuiset kerskauksensa. Jumala ilmoitti, etteivät kapinalliset saisi enää jäädä taivaaseen. He olivat saaneet säilyttää korkean ja onnellisen asemansa sillä ehdolla, että olivat kuuliaisia sille laille, minkä Jumala oli antanut hallitsemaan korkeitten järjellisten olentojen joukkoa. Mutta mihinkään varokeinoihin ei oltu ryhdytty niiden pelastamiseksi, jotka uskalsivat rikkoa Hänen lakiaan. Saatana kävi julkeaksi kapinallisuudessaan ja osoitti halveksivansa Luojan lakia. Sitä Saatana ei voinut sietää. Hän väitti, etteivät enkelit tarvinneet mitään lakia, vaan heidän tulisi vapaasti seurata omaa tahtoaan, mikä aina johtaisi heidät oikeaan; hän väitti, että laki rajoitti heidän vapauttaan ja että lain poistaminen oli hänen nykyisen asennoitumisensa suuri päätarkoitus. Hänen mielestään enkelien asema tarvitsi parannusta. Mutta sellainen ei ollut Jumalan mieli, joka oli laatinut lait ja korottanut ne itsensä vertaisiksi. Enkelijoukon onni oli olla täydellisesti kuuliainen laille. Jokaiselle oli määrätty erikoinen tehtävänsä, ja siihen saakka, kunnes Saatana alkoi kapinoida, oli taivaassa vallinnut täydellinen järjestys, ja toiminta siellä oli ollut sopusointuista.

Sitten syntyi sota taivaassa. Jumalan Poika, taivaan Ruhtinas, ja Hänen uskolliset enkelinsä ryhtyivät taisteluun pääkapinoitsijaa ja hänen liittolaisiaan vastaan. Jumalan Poika ja Hänen kuuliaiset, uskolliset enkelinsä pääsivät voitolle, ja Saatana ja hänen kannattajansa karkoitettiin taivaasta. Koko taivaallinen joukko tunnusti kiitollisena vanhurskaan Jumalan ja kunnioitti Häntä. Taivaaseen ei jäänyt merkkiäkään kapinasta. Kaikki oli jälleen rauhallista ja sopusointuista kuten ennenkin. Taivaan enkelit valittivat niiden kohtaloa, jotka olivat heidän tovereinaan eläneet onnessa ja autuudessa. Heidän menetyksensä tuntui taivaassa.

Isä neuvotteli Poikansa kanssa ihmisen maan päälle asettamista koskevan suunnitelman nopeasta täytäntöönpanosta. Hän asettaisi ihmisen koetukselle, koetellakseen hänen kuuliaisuuttaan, ennenkuin hänelle voitaisiin antaa ikuinen turva. Jos hän kestäisi sen koetuksen, millä Jumala näki hyväksi koetella häntä, niin hän tulisi mahdolliseksi olemaan enkelien vertainen. Hän tulisi nauttimaan Jumalan suosiota, ja hän saisi seurustella enkeleiden kanssa ja he Hänen kanssaan. Hän ei nähnyt hyväksi tehdä heille tottelemattomuutta mahdottomaksi.” Ellen G. White: ”Lunastuksen historia”, sivut 10-12.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että ihminen kuuli ennemmin Saatanaa, kuin Jumalaa, ja loppu onkin sitten historiaa, niinkuin tavataan sanoa. ”Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä Perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm.12:12.

Jeesus tulee pian voittajana uskollisten enkeliensä kanssa hakemaan uskolliset armahdettunsa taivaskotiin. Samalla Saatana ja hänen enkelinsä sidotaan 1000 vuodeksi autioon maahan, jonka ajan mentyä heidät heitetään yhdessä kuolosta herätettyjen jumalattomien kanssa tuliseen järveen. Kun kaikki ovat palaneet loppuun, Jumala luo kaiken uudeksi. Muisto suuresta taistelusta Kristuksen ja Saatanan välillä estää ikuisiksi ajoiksi synnin uudelleen ilmaantumisen maailmankaikkeuteen. Vielä elämme tämän taistelun loppuvaihetta. Vielä ehdit päättää, kumpaan joukkoon haluat kuulua: Jumalan käskyt pitävään kansaan, vai siihen suureen joukkoon, joka on aina halveksien kapinoinut Jumalaa ja Hänen pyhää lakiaan vastaan. Aamen.