Vuodesta 1978 lähtien olen varoittanut Adventtiseurakuntaa naispappeudesta. Varoitukseni leimattiin seurakunnan häirinnäksi. Perustelin kantaani Raamatulla. Kun eivät kyenneet kumoamaan Raamattua, syyttivät minua rakkaudettomuudesta ja ymmärtämättömyydestä. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että Paavalin aikaan naiset olivat sivistymättömiä ja siksi kykenemättömiä opettamaan ja johtamaan seurakuntaa. Raamatun perustelut ovat kuitenkin aivan muut kuin seurakunnan, sillä Paavali perusteli järjestystä Kristuksen seurakunnassa miehen ja naisen luomisella sekä syntiinlankeemuksella. Se, minkä Paavali seurakunnille kirjoitti, ei ollut hänestä itsestään, vaan sen minkä hän kirjoitti oli Herran käsky. Kun työni leimattiin Saatanan työksi, erosimme seurakunnasta vuonna 1995, muutettuamme etelästä tänne pohjoiseen. Kuusamon seurakunnan pastori oli mukava mies, mutta ekumenisti. Ekumenia olisi ollut toinen ristiriidan aihe, joten päätimme pysyä seurakunnan ulkopuolella.

Tänään, sapattina 19.11.2022, vaimoni Riitta-Maija pyysi minua katsomaan netistä, onko Annankadun Adventtikirkon jumalanpalvelus jo alkanut. Olihan lähetys alkanut juuri äsken, kello 12, mutta nainen johti jälleen sitä palvelusta, vastoin selvää Jumalan sanaa. Adventtikirkko ei ole enää sama kuin vuonna 1978, jolloin liityin Annankadun seurakuntaan. Maailmanlaajuisen adventtiseurakunnan luopumus alkoi jo Ellen Whiten eläessä ennen vuotta 1900, josta ajasta se on vain luopunut luopumistaan. Mutta, muuta Jumalan herättämää liikettä ei tule, kuin luvattu suuri herätys- ja uskonpuhdistusliike adventtikansan keskuudessa. Nykytilanne on samanlainen kuin Tyatiran seurakunnassa sekä Elian aikaan Israelissa. On herätyksen ja uskonpuhdistuksen aika!

TYATIRA – Saatanan syvyyksien tutkimisen vaara

Ilm.2:18-29: Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat kuin tulen liekit ja jalat kuin välkehtivä vaski: 19. Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi, sinun uskosi, palvelutyösi ja kärsivällisyytesi, ja että viimeiset tekosi ovat lukuisempia kuin ensimmäiset. 20. Mutta minulla on sinua vastaan se, että suvaitset tuota naista, Iisebeliä. Sanoen itseään profeetaksi hän opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. 21. Olen antanut hänelle aikaa parannukseen, mutta hän ei halua nöyrtyä parannukseen eikä luopua haureudestaan. 22. Minä heitän hänet tautivuoteeseen ja hänen kanssaan huorin tekevät suureen ahdistukseen, elleivät nöyrry parannukseen hänen teoistaan. 23. Hänen lapsensa minä totisesti surmaan. Kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä tutkin sisimmät ja sydämet. Minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. 24. Teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan Saatanan syvyyksiä, kuten he sanovat, minä sanon: minä en pane teidän kannettavaksenne muuta taakkaa. 25. Pitäkää vain, mitä teillä on, kunnes minä tulen. 26. Sille, joka voittaa ja loppuun asti suorittaa minun antamia tehtäviä, minä annan vallan hallita kansoja. 27. Hän kaitsee niitä rautaisella sauvalla, särkee niitä kuin saviastioita. 28. Sen vallan minäkin olen saanut Isältäni, ja minä annan hänelle kointähden. 29. Jolla on korva kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Jeesuksella, seurakunnan päällä (Efes.5:23), on paljon hyvää sanottavaa uskollisista palvelijoistaan Tyatiran seurakunnassa, mutta seurakunnan johtavat veljet olivat antaneet ”Isebelin” opettaa harhaoppeja seurakunnassa. Isebel oli olevinaan Jumalan profeetta ja seurakunnan opettaja, vaikka Saatana toimi hänen välityksellään pukeutuen valkeuden enkeliksi. Näin hän sai monet lankeamaan epäjumalien palvontaan. Jeesus kutsui tätä langennutta joukkoa parannukseen ja palaamaan Jumalan sanan perustalle, mutta Isebel ei tehnyt parannusta ja vei monta sielua mukanaan kadotukseen. Kaikki seurakunnan jäsenet eivät kuitenkaan menneet tähän Saatanan ansaan. 

Spiritismi, okkultismi, gnostilaisuus ja ekumenia ovat esimerkkejä Saatanan syvyyksistä, joita ei pidä mennä tutkimaan. Ne ovat Saatanan aluetta, jolle ei pidä astua, ei edes tarkkailijajäsenenä. 

Koska seurakunnan johtavat veljet suvaitsivat Isebelin pettävän tuhoisaa vaikutusta keskuudessaan, syntyi seurakunnan sisällä samanlainen luopumuksen liike, kuin Israelissa Eliaan aikana (1Kun.16:31).

”Isebel oli Israelin kuninkaan Ahabin pakanallinen puoliso, jonka aikana Israelin kansa johdettiin palvelemaan Baalia. Hänen aikanaan tapahtui Jehovan ja Baalin uskonnon sekoitus, jota vastaan Elija nousi ja suoritti suuren uskonpuhdistuksen.” Maailman Kohtalontie, s. 180.

Jumala ei salli naisen toimia johtajana ja opettajana seurakunnassa, sillä ”Naisen tulee oppia hiljaisena ja kaikin puolin alistuvana. Minä en salli, että nainen opettaa enkä, että hän vallitsee miestä, vaan eläköön hiljaisuudessa. Aadamhan luotiin ensin, sitten Eeva, eikä Aadam joutunut petetyksi, vaan nainen tuli petetyksi ja lankesi rikkomukseen.” 1Tim.2:11-14. Seurakunnan kaitsijan ja opettajan tulee siksi olla siihen toimeen kelvollinen mies (1Tim.3:1). Kristilliset seurakunnat elävät nyt juuri ennen Kristuksen tuloa naispappeuden eli Isebelin luopumuksen aikaa! Naispappeus on kapinaa Yehovah’n vallanalaisuutta vastaan. ”Minä tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, ja mies on naisen pää, ja Jumala on Kristuksen pää.” 1Kor.11:3.

AAHABIN JA TYATIRAN ISEBELIT KUVAAVAT PAAVINVALLAN AIKAA

Tästä kirjoittaa Arvo V. Arasola kirjassaan Maailman Kohtalontie, painettu vuonna1955 s.181-182: ”Isebel oli kuningatar, joka johti Jumalan kansan palvelemaan pakanallisia jumalia. Hän vainosi Jumalan palvelijoita ja surmasi heitä. Maassa vallitsi 3 ½ vuotta kuivuus ja nälkä, ja profeetta pakeni erämaahan (katso 1Kun.18.-19. luvut).

Kaikki nämä vertauskuvat sopivat täydellisesti paavinvaltaan, jota Ilm. 17. luku esittää porttona ja suurena uskonnon sekoittajana. Se on surmannut Jumalan pyhiä. Ja vainon aikana saivat uskolliset lymytä piilossa 3 ½ profeetallista vuotta erämaassa. Valtion ja kirkon välinen liitto johti syvään lankeemukseen, ja monet kirkon opeista olivat vihkivedellä pirskoitettua pakanuutta.

Mutta senkin keskellä oli uskollinen jäännös, erämaan seurakunta, jolle Jeesus antaa kiitoksen teoista, rakkaudesta, uskosta, palveluksesta ja kärsivällisyydestä.”

Elämme jälleen Isebelien aikaa, paavinvallan kuolinhaava on miltei parantunut (Ilm.13:12). Pian vainontulet kohtaavat niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen usko (Ilm.14:12). ”Pitäkää vain, mitä teillä on, kunnes minä tulen.” Ilm.2:25. ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Minä tulen pian.’ Aamen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.” Ilm.22:20,21. Aamen.