”Maan perustuksia laskettaessa laskettiin sapatinkin perustus”, sanoo Luojamme sanansaattajansa Ellen Whiten kautta. Kuuden luomispäivän ja seitsenpäiväisen viikkorytmin perustalle on Jumalan sana rakennettu. Sapattikäsky perusteluineen on YHVH:n muuttumattoman lain IV käsky (2Moos.20:8-11). Tämä Jumalan lain keskeisin käsky on täysin yhtä Raamatun luomiskertomuksen kanssa. Ne ovat erottamattomat. Jos et usko, että maailmamme on luotu kuudessa päivässä , et voi pitää neljättä käskyäkään. Jos sen kiellät, olet syypää kaikkiin muihinkin yhdeksään käskyyn (Jaak.2:10). Silloin et kuulu niihin, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” (Ilm.14:12). Silloin olet ”laittomuuden ihminen” ja ”kadotuksen lapsi.” (2Tess.2:3), jonka viikkopyhä on Yehovah'n sapatin sijasta sunnuntai. Sunnuntai on Saatanan viikkopyhä, vaikka sitä valhetta yhä pyhitetään langenneissa kirkoissa ja muissa pakanauskonnoissa.

Suunnitellessaan Poikansa kanssa meidän maailmamme luomista, kaikkinäkevä ja kaikkitietävä Jumalamme tiesi ennalta, että kapina joka alkoi taivaassa, tulisi jatkumaan maan päällä (Ilm.12:7-9). Saatana saisi ihmisen lankeamaan. Luoja sääti langenneelle Lusiferille langenneine enkeleineen 6000 vuotta aikaa tämän maailman ruhtinaana osoittaa, mihin johtaa kapina koko maailmankaikkeuden Luojaa ja Hallitsijaa vastaan. Ennen maailmamme luomista laatimassaan pelastussuunnitelmassa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa Yehovah'n rakastettava, vanhurskas ja armollinen luonne ja Hänen pyhän lakinsa täydellisyys tulevat täysin selviksi koko luomalleen maailmankaikkeudelle, sen lukemattomille lankeamattomille maailmoille, tuon säätämänsä 6000 vuoden aikana.

Jumala tekee tiettäväksi Pietarin kautta sen tosiasian itsestään, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.” 2Piet.3:8. Maailmamme luomisesta meidän päiviimme on noin 6000 vuotta. Kun luomisesta oli kulunut 4000 vuotta tuli Vapahtaja ihmiseksi suorittamaan lunastustyönsä, etsimään ja pelastamaan kadonneen lampaansa. Hänestä Johannes todistaa: ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Joh.1:9. Hän on vanhurskauden aurinko (Mal.4:2). Neljäntenä luomispäivänään Jumala loi valot taivaan avaruuteen, auringon, kuun ja tähdet. Kuuden luomispäivän mentyä, Luoja lepäsi ja pyhitti seitsemännen päivän, lakinsa IV käskyn mukaan. Lunastuksen historian 6000 vuoden mentyä maa saa levätä 1000 vuotta. Samoin kaikkien aikojen pelastetut taivaassa pääsevät tuhannen vuoden ajaksi ”Hänen lepoonsa” (Hebr.4:10, Ilm.20:6). Hebrealaiskirjeen 4. luvussa Jumala Paavalin kautta rinnastaa seitsemännen päivän sapatin ja seitsemännen tuhatvuotiskauden toisiinsa.

Tuhatvuotiskauteen liittyvistä tulevista tapahtumista maan päällä ja taivaassa todistaa Ellen White kirjassa ”Lunastuksen historia”, sivuilla 329-330:

”Huomioni kiinnitettiin jälleen tähän maahan. Jumalattomat oli hävitetty, ja heidän ruumiinsa makasivat maassa. Jumalan viha oli seitsemän viimeisen vitsauksen muodossa kohdannut maan asukkaita saattaen heidät pureskelemaan kielensä rikki tuskissansa ja kiroamaan Jumalan. Erikoisesti väärät paimenet olivat joutuneet Jumalan vihan kohteiksi. Heidän silmänsä olivat kokonaan kuluneet silmäkuopissaan, samoin heidän kielensä heidän vielä seistessänsä jaloillansa. Kun Jumalan ääni oli pelastanut pyhät, kääntyivät jumalattomat raivoissaan toisiaan vastaan. Maa näytti hukkuvan vereen, ja ruumiita oli maan toisesta äärestä sen toiseen ääreen saakka.

Maa oli kuin autio erämaa. Maanjäristysten kukistamat kaupungit ja kylät olivat raunioina. Vuoret olivat siirtyneet sijoiltansa jättäen maahan suuria onkaloita. Rosoisia kallionlohkareita, joita meri oli työntänyt maalle tai jotka olivat irtautuneet maasta, oli hajallaan yli koko maanpiirin. Suuria puita oli kiskoutunut juurineen maasta, ja ne olivat hajallaan maan pinnalla. Tästä on tuleva Saatanan ja hänen enkeliensä koti tuhannen vuoden ajaksi. Tänne hänet suljetaan kulkemaan ristiin rastiin maan rosoista pintaa ja katselemaan, mitä hän on kapinallaan Jumalan lakia vastaan saanut aikaan. Tuhannen vuoden ajan hän saa nauttia aiheuttamansa kirouksen hedelmistä.

Rajoitettuna yksinomaan tähän maahan hän ei pääse käymään muilla taivaankappaleilla kiusaamassa ja vaivaamassa niitä, jotka eivät ole langenneet. Tänä aikana Saatana kärsii suunnattomasti. Lankeemuksestaan saakka hän on pitänyt pahoja ominaisuuksiansa alituisesti käytössä. Mutta nyt häneltä riistetään hänen voimansa ja hänet jätetään miettimään aikaansaannoksiaan aina lankeemuksestaan saakka ja vavisten ja peläten odottamaan sitä hirvittävää aikaa tulevaisuudessa, jolloin hänen täytyy kärsiä rangaistus kaikesta tekemästään pahasta ja kaikista synneistä, joihin hän on antanut aiheen.

Kuulin enkelien ja lunastettujen pyhien voitolliset riemuhuudot, jotka kaikuivat ikäänkuin kymmenien tuhansien soittimien äänet, sen johdosta ettei Saatana saanut enää kiusata ja vaivata heitä ja että muiden maailmojen asukkaat vapautuivat Saatanan läsnäolosta ja hänen kiusauksistaan.

Sitten näin valtaistuimia, ja Jeesus ja lunastetut pyhät istuivat niille, ja pyhät hallitsivat Jumalan kuninkaina ja pappeina. Yhdessä kansansa kanssa Kristus tuomitsi jumalattomat kuolleet vertaillen heidän tekojaan lakikirjaan, Jumalan sanaan, ja ratkaisten kunkin kohtalon sen mukaan, mitä kukin oli ruumiissaan tehnyt. Sitten he mittasivat jumalattomille heidän kärsittävikseen tulevan osan heidän tekojensa mukaan. Se kirjoitettiin heidän nimensä kohdalle kuoleman kirjaan. Jeesus ja pyhät tuomitsivat myös Saatanan ja hänen enkelinsä. Saatanan rangaistus oli oleva paljon suurempi kuin niiden, jotka hän oli pettänyt. Hänen rangaistuksensa oli ylittävä muiden rangaistukset, niin ettei niitä voida ollenkaan verrata toisiinsa. Senkin jälkeen kun kaikki hänen eksyttämänsä uhrit olivat menettäneet henkensä, Saatanan oli vielä elettävä ja kärsittävä kauan aikaa.

Kun jumalattomien kuolleiden tuomitseminen oli päättynyt tuhannen vuoden lopulla, Jeesus poistui kaupungista pyhien ja enkelien seuratessa Häntä. Jeesus laskeutui eräälle suurelle vuorelle, joka, niin pian kuin Hänen jalkansa sitä koskettivat, halkesi kahtia muodostaen valtavan tasangon. Sitten katsahdimme ylös ja näimme suuren ja kauniin kaupungin, jolla oli kaksitoista perustusta ja kaksitoista porttia, kolme kullakin sivustalla, ja enkeli kullakin portilla. Huudahdimme: ”Kaupunki, suuri kaupunki! Se tulee alas taivaasta Jumalan tyköä!” Sitten se laskeutui täydessä loistossaan ja häikäisevässä kirkkaudessaan tuolle valtavalle tasangolle, jonka Jeesus oli sille valmistanut.”

Mitä tämän jälkeen on tapahtuva, siitä seuraavassa kirjoituksessa. Jumala sinua siunatkoon. Jeesus tulee pian!