Reilut 43 vuotta sitten, 27.–28.8.1976, oli sapattiyö ja uudenkuun yö, perjantain ja lauantain välinen yö, silloin elämäni muuttui täydellisesti: koin ihanan pelastuksen, uudestisyntymän Kristuksessa! Seuraavana yönä maalla, Enäjärven rannalla, menin ulos mökistä ja uutena ihmisenä kohotin katseeni tähtikirkkaalle taivaalle. Koin avaruuden rakkaaksi kodikseni, sillä tunsin koko avaruuden huokuvan rakkautta minua kohtaan! Nyt tiedän, että rakas Jeesus Kristus on mennyt valmistamaan minullekin asuinsijaa Isäni kotiin:

”Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Joh.14:2-3.

Näistä Jeesuksen noin 2000 vuotta sitten lausumista sanoista lähtien, kristityt ovat odottaneet Jeesuksen lupauksen täyttymistä: Hänen takaisintuloaan kunniassaan ja kirkkaudessaan, sekä Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa. Kuitenkin Hänen paluutaan edeltävät määrätyt tapahtumat. Nyt, rakas ystäväni, nyt olemme edenneet aivan viimeisiin maailmanlopun tapahtumiin, jotka on ilmoitettu täyttyviksi juuri ennen Kristuksen tuloa!

Nyt on korkea aika tehdä elämässä parannus ja uskossa turvautua Kristuksen Golgatalla vuodattamaan puhdistavaan ja uuden elämän antamaan uhrivereen. Oletpa tehnyt mitä syntiä tahansa, Isä ja Poika rakastavat sinua suuresti ja odottavat sinun vastaavan heidän rakkaudenkutsuunsa. Nyt on aika kohottaa sielun silmät korkeuksiin, siihen ikuisen elämän lahjaan, jonka Isä ja Poika tarjoavat niille, jotka heidän sanaansa uskovat.

Jumala on näyssä vienyt Ellen Whiten taivaan kartanoihin ja asutulle planeetalle, jonka Kristuksen kaltaiset asukkaat eivät ole koskaan langenneet syntiin. Hänen todistuksistaan saamme hieman kuvaa siitä, minkälainen ikuisuus pelastettuja odottaa.

Tässä maistiaisia taivaasta kirjassa ”Early Writings of Ellen G. White”, sivuilta 39–40: ”Olen nähnyt sen hellän rakkauden, jolla Jumala rakastaa kansaansa, ja se rakkaus on sangen suuri. Näin enkelien levittävän siipensä pyhien yli. Jokaisella uskovalla on suojelusenkelinsä. Jos pyhät itkivät epätoivosta tai olivat vaarassa, niin heidän seurassaan aina olevat enkelit lensivät nopeasti viemään sanomia kaupunkiin (uuteen Jerusalemiin taivaassa), ja siellä olevat enkelit lakkasivat laulamasta. Silloin Jeesus antoi jollekin enkelille tehtäväksi mennä rohkaisemaan ja valvomaan pyhiä ja varjelemaan heitä poikkeamasta pois kaidalta tieltä. Mutta jos pyhät eivät ottaneet huomioon enkelien hellää huolenpitoa eivätkä antaneet heidän lohduttaa itseään, vaan yhä poikkesivat tieltä, niin enkelit näyttivät surullisilta ja itkivät. He veivät sanoman kaupunkiin, ja kaikki siellä olevat enkelit itkivät ja sanoivat lujalla äänellä: ”Aamen”. Mutta jos pyhät kiinnittivät katseensa edessään olevaan palkintoon ja kunnioittivat Jumalaa ylistämällä Häntä, niin enkelit veivät iloisia sanomia kaupunkiin, ja siellä olevat enkelit koskettivat kultaisia harppujaan ja lauloivat korkealla äänellä: ”Halleluja!” Ja taivaan salit kaikuivat heidän suloisista lauluistaan.

Pyhässä kaupungissa vallitsee täydellinen järjestys ja sopusointu. Kaikilla enkeleillä, joiden tehtävänä on käydä maan päällä, on kultaiset kortit, joita he näyttävät kaupungin porteilla seisoville enkeleille, käydessään ulos ja sisälle. Taivas on hyvä paikka. Ikävöin päästä sinne katsellakseni rakasta Jeesustani, joka antoi elämänsä tähteni, sekä tullakseni muutetuksi Hänen kirkkaan kuvansa kaltaiseksi. Oi, että osaisin kieltä, millä saattaisin kuvailla tulevan sulomaailman ihanuutta! Janoan eläviä virtoja, jotka ilahduttavat Jumalan kaupungin.

Herra on suonut minun nähdä muita maailmoita. Minulle annettiin siivet, ja enkeli seurasi minua kaupungista paikkaan, mikä oli valoisa ja viehättävä. Ruoho siellä oli eloisan vihreää, ja linnut livertelivät riemulaulujaan. Seudun asukkaat olivat erikokoisia. He olivat jaloja, majesteetillisia ja rakastettavia. He olivat täydellisesti Jeesuksen kaltaisia, ja heidän kasvonsa säteilivät pyhää iloa kertoen siellä vallitsevasta vapaudesta ja onnesta. Kysyin eräältä, miksi he olivat paljon suloisempia kuin maan asukkaat. Vastaus kuului: ”Olemme olleet täydellisesti kuuliaisia Jumalan käskyille emmekä ole langenneet tottelemattomuuden kautta, kuten maan asukkaat.” Sitten näin kaksi puuta, joista toinen muistutti sangen paljon kaupungissa olevaa elämänpuuta. Kummankin puun hedelmät näyttivät kauniilta, mutta toisesta puusta he eivät saaneet syödä. Heillä oli valta syödä molemmista puista, mutta heitä oli kielletty syömästä toisesta puusta. Toverinani oleva enkeli sanoi minulle: ”Ei ainoakaan tässä seudussa ole maistanut kielletystä puusta, mutta jos he maistaisivat, olisi siitä seurauksena lankeemus.”

Sitten minut vietiin maailmaan, jolla oli seitsemän kuuta. Siellä näin hyvän vanhan Henokin, joka oli muutettu. Hänellä oli oikeassa kädessään suloinen palmu, jonka jokaiselle lehdelle oli kirjoitettu: ”Voitto.” Hänellä oli päänsä ympärillä häikäisevän valkea seppele, ja siinä oli lehtiä, ja joka lehden keskelle oli kirjoitettu: ”Puhtaus.” Seppeleen ympärillä oli erivärisiä kiviä, jotka loistivat kirkkaammin kuin tähdet heijastuen kirjaimille niitä suurentaen. Hänen päänsä takaosassa oli seppelettä rajoittava kaari, ja kaarelle oli kirjoitettu: ”Pyhyys.” Seppeleen yläpuolella oli loistava kruunu, joka paistoi aurinkoa kirkkaammin. Kysyin, oliko tämä se paikka, jonne hänet maan päältä vietiin. Hän sanoi: ”Ei ole! Kaupunki on minun kotini, olen vain käymässä täällä.” Hän liikkui siellä yhtä vapaasti kuin kotonaan.

Pyysin seurassani olevalta enkeliltä saada jäädä sinne. En voinut kestää ajatusta, että tulisin jälleen takaisin tähän pimeään maailmaan. Enkeli Lausui: ”Sinun täytyy palata takaisin, mutta jos pysyt uskollisena, on sinulla etuoikeus 144,000 kanssa vierailla kaikissa maailmoissa ja katsella Jumalan kätten tekoja.” EGW: Hengellisiä kokemuksia, s. 44–46.