Kun seitsemäntuhatta vuotta maailmamme luomisesta on tullut täyteen, saapuu Kristus kolmannen kerran maapallolle, joka on autiona ja tyhjänä. Kaikki pelastetut tulevat taivaasta alas Hänen kanssaan. Tuhatvuotinen oikeudenkäynti koskien kaikkien aikojen jumalattomia ihmisiä, on päättynyt taivaassa (Ilmestyskirja, luku 20). Kun Jeesuksen jalka koskettaa vanhan Jerusalemin Öljymäkeä, maa jakautuu valtavaksi tasangoksi, jolle uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta, Orionin aukon tuolta puolen. Kristus ja pyhät menevät kaupunkiin, ja ovet suljetaan. sitten Jumalan Pojan ääni herättää jumalattomat kuulemaan tuomionsa. Nyt Saatana riivaajahenkineen pääsee vähäksi aikaa tuhatvuotisesta vankeudestaan. Hän yllyttää valtavan jumalattomien joukon valloittamaan pyhän kaupungin, mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa tuhkaksi niin Saatanan enkeleineen, kuin kaikkien aikojen jumalattomatkin (Ilmestyskirja, luku 20). Sama tuli puhdistaa maapallon ja avaruuden. Sen jälkeen Jumala luo kuudessa päivässä uudet taivaat ja uuden maan, ja Jumala lepää seitsemännen päivän lainkäskyn mukaan. Se päivä ei ole sunnuntai, vaan se on oikea, alkuperäinen lauantaisapatti. Koska taivaasta laskeutunut Uusi Jerusalem on Jumalan maja, jossa on Hänen ja Karitsan valtaistuin, tulee tästä uuden maan pääkaupungista koko maailmankaikkeuden keskus. Se ei enää ole Orionin aukon tuolla puolen. Silloin kaikki maailmat kiertävät suurta rataansa YHVH’n valtaistuinta, joka on maassa, uudessa Jerusalemissa! Uudeksi luotu maapallokin tulee näin korotetuksi mittaamattomaan arvoon koko maailmankaikkeudessa.

Ellen Golden White: Alfa ja Omega 8, s. 177–180:

”Siellä on uusi Jerusalem, kirkastetun uuden maan pääkaupunki, joka on ”kaunis kruunu” Herran kädessä ja ”kuninkaallinen otsakoriste” Jumalan kädessä. Siinä on ”Jumalan kirkkaus”; sen hohto on ”kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niin kuin kristallinkirkas jaspiskivi.” ”Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.” Herra sanoo: ”Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani.” ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.” Jes.62:3; Ilm.21:11,24; Jes.65:19; Ilm.21:3.

Jumalan kaupungissa ei ole yötä. Kukaan ei tarvitse eikä kaipaa lepoa. Kukaan ei väsy tehdessään Jumalan tahtoa ja ylistäessään Hänen nimeänsä. Asukkaat tuntevat aina aamun virkeyttä tarvitsematta pelätä sen koskaan loppuvan. ”Eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä.” Ilm.22:5. Auringon valon tekee tarpeettomaksi kirkkaus, joka ei ole tuskallisen häikäisevä mutta joka kuitenkin mittaamattomasti ylittää keskipäivän valoisuuden. Jumalan ja Karitsan kirkkaus täyttää pyhän kaupungin heikentymättömällä valolla. Pelastetut vaeltavat ikuisen päivän auringottomassa kirkkaudessa.

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, kaikkivaltias, on sen temppeli.” Ilm.21:24. Jumalan lapset saavat olla avoimessa yhteydessä Isän ja Pojan kanssa. ”Nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin.” 1Kor 13:12. Me näemme Jumalan kuvan kuin kuvastimesta heijastuneena luonnon toiminnoissa ja Hänen menettelyssään ihmisten suhteen, mutta silloin me näemme Hänet kasvoista kasvoihin ilman himmentävää väliverhoa. Me seisomme Hänen edessään ja katselemme Hänen kasvojensa kirkkautta.

”Silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” Rakkautta ja myötätuntoa, jotka Jumala on itse sieluun istuttanut, voidaan siellä osoittaa mitä aidoimmalla ja suloisimmalla tavalla. Puhdas yhteiskunta pyhine olentoineen, sopusointuinen seurustelu pyhien enkelien ja kaikkien aikojen uskollisten kanssa, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä, ja ne pyhät siteet, jotka liittävät yhteen taivaissa ja maan päällä olevan perheen (Ef.3:15), kaikki nämä osaltaan lisäävät pelastettujen onnea.

Siellä kuolemattomat olennot tulevat ehtymättömällä ihastuksella tutkistelemaan luovan voiman ihmeitä ja lunastavan rakkauden salaisuuksia. Siellä ei ole julmaa, petollista vihollista, joka kiusaisi unohtamaan Jumalan. Jokaisen sielunvoimat kasvavat ja jokaisen kyvyt lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä mieltä eikä uuvuta voimia. Siellä voidaan panna täytäntöön mitä suurenmoisimpia yrityksiä, siellä toteutuvat ylevimmät toiveet ja siellä onnistuvat korkeimmatkin pyrkimykset. Yhä kohoaa uusia korkeuksia saavutettaviksi, uusia totuuksia tajuttaviksi ja uusia tarkoitusperiä hengen, sielun ja ruumiin voimien elvyttämiseksi.

Kaikki maailmankaikkeuden rikkaudet ovat pelastettujen vapaasti tutkittavina. Kuolevaisuuden kahleista vapaina he lentävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin - maailmoihin, jotka värisivät surusta, kun katselivat ihmiskunnan kurjuutta, ja kaikuivat ilolauluista, kun saivat tiedon sielun pelastumisesta. Sanomattoman ihastuneina maan lapset tutustuvat lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen. He osallistuvat tiedon ja viisauden aarteista, jotka on saavutettu pitkien aikakausien kuluessa tutkimalla Jumalan töitä. Himmentymättömin silmin he katselevat luomakunnan kirkkautta – aurinkoja ja tähtiä ja maailmanjärjestelmiä, jotka kaikki kiertävät niille määrätyssä järjestyksessä Jumalan valtaistuinta. Kaikkiin kappaleihin pienimmistä suurimpiin saakka on kirjoitettu Luojan nimi, ja kaikissa niissä ilmenevät Hänen voimansa rikkaudet.

Ikuisuuden vuosien vieriessä tulee esiin runsaammin ja yhä kirkkaampia Jumalan ja Kristuksen ilmestyksiä. Tiedon karttuessa lisääntyvät myös rakkaus, kunnioitus ja onni. Mitä paremmin ihmiset oppivat tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän he ihailevat Hänen luonnettaan. Kun Jeesus avaa heidän eteensä lunastuksen rikkaudet ja ihmeelliset saavutukset suuressa taistelussa Saatanaa vastaan, lunastettujen sydän täyttyy yhä palavammalla rakkaudella, ja yhä ihastuneempina he helähdyttävät kultaharppujaan, enkelijoukon, luvultaan kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, yhdistäessä äänensä mahtavaan ylistyslauluun.

”Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ’Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle, ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti.’” Ilm.5:13.

Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmankaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka loi kaiken, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat himmentymättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus.”

Aamen, halleluja! Miten mieltä ylentävää tekstiä tämä onkaan tulevasta pyhien palkinnosta! Ellen Golden White oli todella Jumalan valitsema sanansaattaja. Hänessä oli profetian henki (Ilm.19:10).