"Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan." Room.6:8. "Joku ehkä kysyy: 'Millä tavalla kuolleet heräävät? Millaisessa ruumiissa he tulevat?' Sinä tyhmä! Se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole. Kylväessäsi et kylvä koko tulevaa kasvia, joka on nouseva, vaan pelkän jyvän, vehnän jyvän tai minkä muun tahansa. Jumala antaa sille sellaisen varren kuin tahtoo, kullekin siemenelle sen oman varren." 1Kor.15:35-38. "Samoin on kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavana, nousee katoamattomana," jae 42. "kylvetään luonnollinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen." jae 44. "Kuten Isällä on elämä itsessään, Hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että Hänelläkin on elämä itsessään." Joh.5:26.
Kuoleman voittanut Vapahtajamme
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan, saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten. Te varjellutte Jumalan voimasta uskon kautta pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” 1Piet.1:3-5.
Ellen White jatkaa todistustaan Jeesuksen maanpäällisen toiminnan loppuvaiheista, niinkuin Kristus on ne tapahtumat hänelle näyssä ilmoittanut, kirjassa LUNASTUKSEN HISTORIA, sivut 182 – 185:
NAISET HAUDALLA
"Varhain viikon ensimmäisen päivän aamuna (suunnuntaiaamuna), jo ennen kuin päivä oli vielä valjennut, pyhät naiset tulivat haudalle tuoden hyvänhajuisia yrttejä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. He havaitsivat raskaan oven vieritetyksi pois haudan suulta, ja ettei Jeesuksen ruumista ollut siellä. Heidän sydämensä tuli murheelliseksi, sillä he pelkäsivät, että heidän vihollisensa olivat vieneet ruumiin pois. Äkkiä he näkivät kaksi valkeisiin vaatteisiin pukeutunutta enkeliä, joiden kasvot hohtivat kirkkautta. Nämä taivaalliset olennot ymmärsivät naisten asian ja heti he sanoivat heille, ettei Jeesus ollut siellä, vaan että Hän oli noussut ylös, ja he saisivat nähdä sen paikan, missä Hän oli levännyt. He käskivät naisten mennä kertomaan Hänen opetuslapsilleen, että Hän oli menevä heidän edellään Galileaan. Peloissaan ja suuresti iloiten naiset kiiruhtivat takaisin surevien opetuslasten luo ja kertoivat heille, mitä olivat nähneet ja kuulleet.
Opetuslapset eivät voineet uskoa, että Kristus oli noussut ylös, vaan sanoman tuoneiden naisten kanssa juoksivat kiireesti haudalle. He totesivat, ettei Jeesus ollut siellä. He näkivät Hänen liinavaatteensa, mutta eivät voineet uskoa sitä hyvää uutista, että Hän oli noussut kuolleista. Niin he palasivat kotiin ihmetellen sekä sitä mitä olivat nähneet että naisten heille esittämää kertomusta.
Mutta Maria halusi viipyä haudan läheisyydessä miettien sitä, mitä hän oli nähnyt, ja häntä vaivasi ajatus, että hän kenties oli erehtynyt. Hän tunsi, että uudet koettelemukset odottivat häntä. Hänen murheensa yltyi uudelleen, ja hän puhkesi katkeraan itkuun. Hän kumartui katsoakseen uudelleen hautaan ja näki kaksi valkoisiin pukeutunutta enkeliä. Toinen heistä istui siinä, missä Jeesuksen pää oli levännyt, ja toinen siinä, missä Hänen jalkansa olivat olleet. He puhuttelivat häntä lempeästi ja kysyivät, miksi hän itki. Hän vastasi: ”Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat Hänet panneet.” Joh.20:13.
”ÄLÄ MINUUN KOSKE”
Kun hän kääntyi poispäin haudalta, hän näki Jeesuksen seisovan lähellään, mutta ei tuntenut Häntä. Jeesus puhui hänelle lempeästi tiedustellen hänen surunsa syytä ja kysyen, ketä hän etsi. Luullen Häntä puutarhuriksi Maria pyysi, että jos Hän oli vienyt pois hänen Herransa, niin kertoisi, mihin oli Hänet pannut, niin että hän voisi ottaa Hänet pois. Silloin Jeesus puhui hänelle omalla tavallisella äänellään sanoen: ”Maria!” Maria tunsi tuon rakkaan äänen ja vastasi npoeasti: ”Opettaja!” Iloissaan hän oli syleilemäisillään Jeesusta, mutta Jeesus sanoi: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” Joh.20:17. Iloiten Maria kiirehti opetuslasten luo hyvine uutisineen. Jeesus nousi nopeasti Isänsä luo kuulemaan Hänen huuliltaan, että Hän hyväksyi uhrin, ja vastaanottamaan kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.
Enkelit ympäröivät Jumalan Pojan pilven tavoin ja käskivät ikuisia portteja aukenemaan kunnian Kuninkaan käydä sisälle. Minä näin, että ollessaan tuon loistavan taivaallisen joukon kanssa Jumalan välittömässä läheisyydessä ja Hänen kirkkautensa ympäröimänä Jeesus ei unohtanut maan päällä olevia opetuslapsiaan, vaan sai Isältään voiman ja vallan palata heidän luokseen ja suoda heille voimaa. Samana päivänä Hän palasi ja näyttäytyi opetuslapsilleen. Silloin Hän salli heidän koskettaa itseänsä, sillä Hän oli jo noussut Isänsä luo ja saanut vallan ja voiman.
EPÄILEVÄ TUOMAS
Tuomas ei ollut läsnä tällä kerralla. Hän ei tahtonut nöyrästi omaksua toisten opetuslasten kertomusta, vaan vakuutti päättävästi ja itsevarmasti, ettei hän uskoisi, ellei saisi panna sormiaan naulain jälkiin ja kättänsä kylkeen, jonka julma keihäs oli lävistänyt. Tässä hän osoitti luottamuksen puutetta veljiänsä kohtaan. Jos kaikki vaatisivat samaa todistusta, ei nyt kukaan vastaanottaisi Jeesusta eikä uskoisi Hänen ylösnousemukseensa. Mutta Jumalan tahto oli, että ne jotka eivät voineet itse nähdä ja kuulla ylösnoussutta Vapahtajaa, vastaanottaisivat opetuslasten kertomuksen.
Jumala ei mielistynyt Tuomaan epäuskoon. Kun Jeesus jälleen tapasi opetuslapsensa, oli Tuomaskin heidän joukossaan, ja kun näki Jeesuksen, hän uskoi. Mutta hän oli selittänyt, ettei hän tyytyisi saamatta näkemisensä lisäksi myös koskettaa, ja Jeesus antoi hänelle hänen haluamansa todistuksen. Tuomas huudahti: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Mutta Jeesus nuhteli häntä hänen epäuskostaan sanoen: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” Joh.20:28,29.
KRISTUKSEN SURMAAJIEN TÄYDELLINEN TAPPIO
Kun uutiset levisivät kaupungista kaupunkiin ja paikkakunnalta toiselle, pelkäsivät juutalaiset vuorostaan henkeänsä ja salasivat vihan, jota he hautoivat opetuslapsia kohtaan. Heidän ainoa toivonsa oli saada heidän valheellinen ilmoituksensa leviämään. Ja ne, jotka toivoivat tämän valheen olevan totta, hyväksyivät heidän suunnitelmansa. Pilatus vapisi kuullessaan, että Kristus oli noussut ylös. Hän ei voinut epäillä annettua todistusta, ja siitä hetkestä hän menetti rauhansa ainaiseksi. Maallisen kunnian tähden ja peläten menettävänsä virkansa ja henkensäkin, hän oli luovuttanut Jeesuksen kuolemaan. Nyt hän oli täysin vakuuttunut, että mies, jonka vereen hän oli syyllistynyt, ei ollut ainoastaan viaton, vaan että Hän oli Jumalan Poika. Pilatuksen elämä oli onnetonta loppuun asti. Epätoivo ja tuska hävittivät kaikki toiveikkaat, iloiset tunteet. Hän ei suostunut kenenkään lohdutettavaksi ja kuoli mitä surkuteltavimmalla tavalla.
NELJÄKYMMENTÄ PÄIVÄÄ OPETUSLASTEN KANSSA
Jeesus viipyi opetuslastensa luona neljäkymmentä päivää tuottaen heille sydämen iloa ja riemua selittämällä ja avaamalla heille entistä täydellisemmin Jumalan valtakunnan totuuksia. Hän valtuutti heidät todistamaan siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet Hänen kärsimyksistään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan ja kuinka Hän antoi itsensä uhriksi synnin tähden sekä että kaikki, jotka tahtoisivat, voisivat tulla Hänen luokseen ja saada elämän. Uskollisesti heistä huolehtien Hän kertoi heille, että he joutuisivat vainottaviksi ja ahdistetuiksi, mutta he saisivat huojennusta muistelemalla kokemuksiaan ja niitä sanoja, joita Hän oli puhunut heille. Hän kertoi heille, että Hän oli voittanut Saatanan kiusaukset ja koetuksissa ja kärsimyksissä saavuttanut voiton. Saatanalla ei voisi enää olla valtaa Häneen, vaan hän kohdistaisi nyt kiusauksesa suoranaisemmin opetuslapsiin ja kaikkiin niihin, jotka uskovat Hänen nimeensä. Mutta he voisivat voittaa, niinkuin Hänkin oli voittanut. Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman tehdä ihmeitä ja sanoi heille, että vaikka jumalattomat ihmiset vainoaisivatkin heitä, Hän lähettäisi enkelinsä aika ajoin pelastamaan heidät. Heidän henkeänsä ei voitaisi riistää, ennenkuin he ovat suorittaneet tehtävänsä; sitten heitä kenties vaadittaisiin sinetöimään verellään antamansa todistukset.
Hänen huolestuneet seuraajansa kuuntelivat iloiten Hänen opetuksiaan nauttien innokkaasti jokaisesta sanasta, joka lähti Hänen pyhiltä huuliltaan. Nyt he tiesivät varmasti, että Hän oli maailman Vapahtaja. Hänen sanansa painuivat syvälle heidän sydämeensä, ja he surivat sitä, että pian heidän täytyisi erota taivaallisesta Opettajastaan saamatta enää kuulla lohduttavia, kalliita sanoja Hänen huuliltaan. Mutta kun Jeesus kertoi, että Hän menisi valmistamaan heille sijaa ja tulisi sitten takaisin noutamaan heidät luokseen, niin että he saisivat aina olla Hänen kanssaan, heidän sydämensä lämpeni taas rakkaudesta ja ylitsevuotavasta ilosta. Hän lupasi myös lähettää Lohduttajan, Pyhän Hengen, johtamaan heitä koko totuuteen. Ja Hän ”nosti kätensä ja siunasi heidät.” Luuk.24:50.
Vajaa 2000 vuotta Kristuksen opetuslapset ovat kaihoten odottaneet Vapahtajansa tuloa noutamaan heidät uuteen Jerusalemiin. Uskossa rakkaan Opettajansa lupaukseen he ovat nukkuneet pois, menneet isiensä tykö lepäämään. Nyt saamme elää lupauksen täyttymisen aikaa! Jeesus tulee pian!