"Laetrile-riidan riehuessa pahimmillaan Kaliforniassa saavutti tri Morton lääkärikuntineen ilmiömäisiä tuloksia New Jerseyssä kymmenen jo toivottomaksi julistetun syöpäpotilaan hoidossa. He eivät voineet alkuunkaan käsittää Kalifornian lääkäreiden hysteeristä laetrilen vastustusta. He antoivat laetrilea ja sen koostumuskaavan erään kemistin tutkittavaksi kertomatta kuitenkaan aineen käyttötarkoitusta. Mutta tutkimuksen lopputulos oli sama kuin tri Krepsin.

Manillan Santo Tomasin yliopiston biologisen kemian professori, tri Manuel Navarro, on innokas laetrilen puolustaja. Hän sanoo, että aina siitä lähtien kun Hippokrates kuvasi taudin, jota nykyisin nimitetään syöväksi, ovat sekä yksittäiset onkologit (onkologia = kasvannaistiede) että onkologiryhmät yrittäneet löytää siihen lääkettä siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen mielestään laetrile on mitä ihanteellisin syöpälääke.

Professori Navarro on erittäin arvostettu syöväntutkija. Hän on tehnyt laajoja tutkimuksia nitrolisidien käytöstä syöpälääkkeenä ja hänellä on pitkä luettelo potilaista, jotka ovat joko kokonaan tai osittain parantuneet laetrilen avulla. Hän oli myös myötävaikuttamassa yksinkertaisen virtsatestin kehittämisessä. Sen avulla voidaan syöpä havaita jo ennen ulkoisia oireita.

Kaikkien syöpäpotilaiden virtsassa on Chrionic gonadotropin-hormoni (HCGH). Tätä esiintyy raskaana olevissa naisissa aina 57. raskausvuorokauteen asti. Sitä tuottaa trofoplast-solu. Tämän jälkeen on napanuora muodostunut valmiiksi ja sikiö saa sen kautta äidin haiman tuottamaa chymotrypsiiniä. Sikiön haima on myös nyt valmis tuottamaan chymotrypsiiniä, joka tuhoaa jo tehtävänsä täyttäneet trofoblast-solut. Tämäkin yhtäläisyys naisille raskauden alkuaikana ja syöpäpotilailla todistaa omalta osaltaan trofoplast- ja syöpäsolun samanlaisuuden.

Tämä Beard Anthrone-niminen virtsatesti on 97-prosenttisen varma; viimeisten Montrealissa saamieni suullisten tietojen mukaan nyt jo 100-prosenttisen varma, joten syöpä voidaan havaita vaikka biopsianäyte (kudosnäyte) olisikin kielteinen. Koe on myös laetrilen käytön kannalta hyödyllinen, sillä sen avulla voidaan seurata lääkkeen vaikutusta päivittäin. Se on syövän havaitsemiselle aivan yhtä suuri edistysaskel kuin laetrile syövän parantumiselle. Laetrilen tullessa yleiseen lääkekäyttöön voidaan syöpä parantaa jo alkuvaiheessa. Miehet ja ei raskaana olevat naiset voivat testauttaa itsensä pari kertaa vuodessa, ja jos testin tulos on myöntävä, voidaan heti turvautua laetrile-ruiskeisiin. Nitrilosidipitoisen ravinnon lisäys auttaa myös syövän ennaltaehkäisyyn.

Tri Krebsin mielestä syöpä on puutostauti kuten keripukki, parantumaton anemia ja riisitauti. Hänen mielestään laetrile on vitamiini, ja hän onkin nimennyt sen B17-vitamiiniksi.

Siitä, kun laetrilea alettiin käyttää syöpälääkkeenä Amerikassa, Filippiineillä, Italiassa, Saksassa ja monissa muissa maissa, on kohta 20 vuotta (nyt jo 50 vuotta). Kuitenkaan sitä tuskin vieläkään tunnetaan Suomessa. Kuinkahan kauan tämäkin tietämättömyys kestää?

Länsimaalainen ihminen syö nitrilosideja keskimäärin n. 2 mg päivässä, kun taas monet alkukantaiset heimot syövät niitä 250–3000 mg päivässä. Tällaisia heimoja ovat mm. Hunza-kansa Pakistanissa, Pohjois-Amerikan eskimot, Etelä-Amerikan intiaanit ja eräät Etelä-Afrikan heimot.

Huomattavaa on myös se, että sinä kuudenkymmenen vuoden aikana, jonka eräs Karakorumissa oleva heimo on ollut lääketieteellisen tarkkailun alaisena, ei sen keskuudessa ole esiintynyt yhtään ainoata syöpätapausta. Kyseessä on luultavasti ollut juuri Hunza-kansa, jonka keskuudessa Intian ravintotutkimuksen johtaja tri Robert McCarrison toimi. He pitävät kuuleman mukaan aprikoosipuuta "kuninkaanaan". Aprikoosi sisältää kuparia ja sen kivi on parhaimpia nitrilosidilähteitä. He syövät kivet ja saavat tarvitsemansa rasvan siitä erittyvästä öljystä. He käyttävät myös ravinnokseen idätettyjä linssipapuja, jotka myös sisältävät nitrilosideja, noin 1 prosenttia. Syömällä niitä 100 g päivässä saa niistä 1 gramman nitrilosideja.

Eskimoiden parissa työskentelevät lähetyssaarnaajat ja lääketieteen tutkijat eivät ole havainneet heissä yhtään syöpätapausta 80 vuoteen. He saavat nitrilosidinsa mm. syömällä puhvelin lihaa ja sisäelimiä, etenkin sen mahoja, jotka he jäädyttävät ja murskaavat salaatiksi. Teelusikallinen tätä salaattia voi sisältää jopa 1 mg nitrilosideja. Puhveli saa nitrilosidinsa syömällä ns. nuoliruohoa, joka sisältää n. 30 g nitrilosideja painostaan kuivana. Suomessakin syödään sylttyä, mutta kotieläinten vatsalaukkuja ei voi verrata puhvelin vatsalaukkuun. Pohjanmaalla lehmät syövät enimmäkseen timoteita, jossa tuskin nimeksikään on nitrilosideja. Valko- ja puna-apilassa sen sijaan niitä on runsaasti. Eskimoiden salaisuus on varmasti myös nitrilosidien ohella raakaravinto (kala ja liha).

Miten sitten suomalaiset ja ruotsalaiset voisivat lisätä päivittäistä nitrilosidiannostaan? Karvasmanteli olisi yksi mahdollisuus, mutta se voi olla lapsille myrkyllistä. Tuoreravinnon ohella löytyy myös muita nitrilosidilähteitä, kuten edellä mainitut idätetyt linssipavut ja viljalajit, joista varsinkin idätetty vehnä sisältää erittäin runsaasti nitrilosideja. 100 g alkioita päivässä antaa jo hyvän suojan syöpää vastaan ja parantaa myös yleiskuntoa. Karpaloita, vadelmia, mustikoita ym. marjoja syömällä tilanne vielä paranee.

Mutta jos syöpä kuitenkin iskee, tarvitsee ihminen enemmän kuin 1 gramman nitrilosideja päivässä. Tällöin voi turvautua vehnänorasmehuun, joka sisältää tri Wigmoren mukaan 1,7 % nitrilosideja. Kolmesta lasillisesta saa 6 g niitä. Tämän määrän on todettu pysäyttävän jopa toivottoman syövän ja parantavan sen. 

Lääkemuotoiset nitrilosidit, kuten amygdaliini ja laetrile, kykenevät pysäyttämään syövän etenemisen ja poistamaan sen elimistöstä. Mutta koko kehonsa uudelleen rakentamiseen syöpäpotilas tarvitsee nitrilosidirikasta ravintoa. Vehnänorasmehu ja alkiot (eli vehnän idut) ovat juuri tällaista ravintoa.

Vehnänorasmehu on erittäin vahvaa eikä sitä ole helppo juoda kolme lasillista. Mutta Bostonissa on alettu antaa orasmehua peräruiskeen muodossa. Eidy Hunsberger paransi rintasyöpänsä. Kymmenessä päivässä hän alkoi tuntea itsensä terveemmäksi. Hän on julkaissut kirjan parantumisestaan. Se on tosiaan mielenkiintoinen, lukemisen arvoinen kirja.”

Näin sanoi viisas mies, Erhard J. Alm 1987 painetussa kirjassaan: NITRILOSIDIT; VOITTOISA ASE SYÖPÄÄN, sivuilla 13 - 18. Muun muassa hänen keräämästään tiedosta olen saanut terveyteni takaisin. Jos löydät antikvariaatista tämän vihreäkantisen kirjan, osta se. Vuosia sitten REFORMI-KESKUS myi vihreäkantista, mutta kirja lienee jo aikoja sitten myyty loppuun. Kirja saattaa löytyä kirjastostakin. Kirjaa on myyty suomen- ja ruotsinkielisenä.

Noin 80 % sairauksista johtuu ravinnosta. Näinä viimeisinä päivinä rakas Luojamme haluaa auttaa meitä pysymään terveinä ja ajattelemaan selkeästi, ymmärtääksemme pelastuksen lahjan valtavan arvon kohdallamme. Aamen.