Maailmamme luomisesta lähtien Jumalalla on aina ollut seurakunta maan päällä. Kautta aikojen Hänen seurakuntansa on muodostunut Hänelle uskollisista, kuvikseen luoduista sieluista (1Moos.1:26). Job on heistä hieno esimerkki, samoin Aabraham, Joosef ja Daniel ynnä monet muut. Kautta aikojen Jumalan seurakunnalla on ollut profetoimisen armolahja eli ”Jeesuksen todistus”, Ilm.12:17. Profeettojensa kautta Jumalan Poika on julistanut kullekin aikakaudelle kuuluvaa pelastussanomaa, joka on samalla varoitussanoma niille, jotka haluavat pysyä jumalattomuudessaan. Ajallemme kuuluva sanoma on ”kolmen enkelin sanoma”, Ilm.14:6–12, jonka julistuksen jälkeen seuraa suuri ahdistuksen aika, sitten Jeesus tulee, jakeet 13–20; Dan.12:1.

Ensimmäisen enkelin sanoma: ”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: ’Peljätkää Jumalaa ja antakaa Hänelle kunnia, sillä Hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa Häntä, joka on tehnyt taivaat ja maan ja meren ja vetten lähteet’”, Ilm.14:6-7.

Jeesus on uskonut seurakunnalleen evankeliuminsa julistuksen: ”Ja Hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille’”, Mark.16:15. Keskitaivaalla lentävä enkeli julistaa suurella äänellä sanomaansa. Tämä näky tarkoittaa Jumalan herättämää suurta maailmanlaajuista herätys- ja uskonpuhdistusliikettä, joka julistaa juuri sille ajalle kuuluvaa erityissanomaa: ”sillä Hänen tuomionsa hetki on tullut”. Sanoman ydin on siinä, että kaikkien ihmisten kaikkialla tulee peljätä, kunnioittaa ja kumartaa maailmankaikkeuden Luojaa, eikä jumalatonta ihmistä (5Moos.1:17). Jumala on luonut kaiken ainosyntyisen Poikansa kautta (1Moos.1:26, Joh.1:3,10, Kol.1:16-17), siksi meidän tulee kunnioittaa Jumalanamme ennen kaikkea Isä-Jumalaa josta kaikki on lähtöisin, ja sitten Hänen ainosyntyistä Poikaansa (Joh.5:23; Joh.20:28), jonka kautta kaikki on luotu ja pysyy voimassa (Hebr.1:1-3), ei missään nimessä ketään kolmatta, joka vaatisi itselleen Jumalalle kuuluvaa kunnioitusta (2Tess.2:4). Jumaluuteen kuuluvat ainoastaan Isä ja Poika, joilla on itsessään Pyhä Henki (Joh.20:22). ”Pyhä Kolminaisuus” on kaikkien luopiokirkkojen jumala, jonka juuret ovat muinaisessa Lusiferin kapinassa Yehovah'n hallintoa vastaan taivaassa (Ilm.12:7). Tämä korkein luoduista olennoista, joka oli lähinnä Jumalan poikaa, pyrki korottamaan itsensä Jumalan vertaiseksi (Jes.14:12–14).

Miten me voimme kumartaa ja kunnioittaa Luojaa, jonka nimi on YHVH, Yehovah? Pitämällä hänen käskynsä: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä. Ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat”, 1Joh.5:3. Ja siitä me tiedämme Hänet tuntevamme, että pidämme Hänen käskynsä. Joka sanoo: ’Minä tunnen Hänet’, eikä pidä Hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä”, 1Joh.2:3-4.

Mistä ”kymmenistä käskystä” löydämme Jumalamme, ”joka on tehnyt taivaat ja maan ja meren ja vetten lähteet”? Yehovah'n väärentämättömien käskyjen neljännestä käskystä, joka muistuttaa meitä pyhittämään Hänen maailmamme luomisessa siunaamansa ja pyhittämänsä seitsemännen päivän: ”Sillä kuutena päivänä YHVH teki taivaat ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi; sentähden YHVH siunasi lepopäivän ja pyhitti sen”, 2Moos.20:11; 1Moos.2:2-3. Raamatun mukaan maailmankaikkeuden perustuslain oikea viikkosapatti on meille ihmisille perjantai-illasta lauantai-iltaan.

Saatana on halunnut sekoittaa Jumalan asettaman viikkorytmin siten, että vuoden 1973 alusta sunnuntai tehtiin viikon seitsemänneksi päiväksi, voiden valehdella, että sunnuntai asetettiin viikkopyhäksi maailmamme luomisessa.

Pyhittämällä sunnuntain, kumarramme Perkelettä ja paavinvaltaa. Maailmamme luomisessa Yehovah asetti seitsenpäiväisen viikkorytmin ihmistä varten, Mark.2:27, että tietäisimme, kuka on oikea Luoja ja Jumala, joka antaa meille levon, Matt.11:28–29, Hebr.4:10. Viikkosapatti on Jumalan lain keskeisin käsky, jonka paavinvalta on muuttanut. ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain”, Dan.7:25.

Kun Hänen tuomionsa hetki oli tullut, Jumalamme paljasti paavinvallan muuttamat lakinsa väärennökset herättämälleen Jeesuksen II tuloa odottavalle uskonpuhdistusliikkeelle (Filadelfian seurakunta, Ilm.3:7-13), joka alkoi julistaa ikuiseen evankeliumiin Kristuksessa kuuluvaa Jumalan täydellistä lakia. Julistus levisikin nopeasti kaikkeen maailmaan. Sunnuntaikirkot hylkäsivät taivaasta lähetetyn sanoman ja tulevat maalliseen lakiin vedoten vaatimaan väärän sapatin, sunnuntain, pyhittämistä (Ilm.13:15)!

Elämme yhä tutkivan tuomion aikaa, lähtien siitä ajasta, jolloin enkeli julisti tuomion hetken alkaneeksi. Kristus on tuomarinamme (Joh.5:27) ja puolustajanamme (1Joh.2:1), lakikirjana väärentämätön Raamattu (Hebr.4:12,13). ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”, Matt.7:1-2.

Mistä tiedän, milloin tuomion hetki on tullut? Raamattu ei ole ristiriitainen kirjakokoelma, niin kuin joku saattaa väittää. Ristiriita on ihmisessä itsessään, sillä ilman Pyhän Hengen opastusta Raamattu on meille suljettu kirja (1Kor.2:14, Dan.12:10). Raamattu on harvinaisen yhtenäinen kokonaisuus, joka osaltaan todistaa sen olevan Jumalan sanaa, eli Jumalasta lähtenyt. Raamattu selittää itse itseään. Vastaus tuomion hetkeen löytyy Danielin kirjan aikaprofetioista. Sieltä löydämme lopun aikaan asti ulottuvia aikaennustuksia, joihin Jumala on antanut lähtökohdan ja kokonaispituuden, sekä annettuun aikajanaan sisältyviä tärkeitä tapahtumia. Nämä ennustukset olivat lukittuina ja sinetöityinä lopunaikaan asti, jolloin Jeesus Kristus avasi ne profetian sanat kansalleen ja julistettavaksi koko maailmalle: ”Niin Hän sanoi: ’Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti”, Dan.12:9.

”Ja hän sanoi minulle: ’Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa”, Dan.8:14. Tässä aikaprofetiassa on vastaus siihen, milloin tuomion hetki on tullut. Sama jae KJV:n mukaan: ”And he said unto me, Unto two thousand and three hundred days; then shall the sanctuary be cleansed”. Sama jae hepreankielestä sanatarkasti englanniksi: “and he said to me for evenings days two thousand and three hundred then shall be cleansed the sanctuary”. Suomalaisessa käännöksessä sana “jälleen” ei kuulu alkuperäiseen tekstiin. Oikea käännös: “Ja hän sanoi minulle: 'Kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua (eli päivää); sitten pyhäkkö puhdistetaan (vanhurskautetaan)'”.

Raamatun profetioissa päivä tarkoittaa vuotta (Hes.4:6), siispä ennustuksen pituus on 2300 vuotta, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa (Dan.8:14,19). Tähän pitkään aikajanaan sisältyy erityisiä aikajaksoja:

Seitsemänkymmentä viikkoa on 70 X 7 päivää = 490 päivää eli vuotta (Dan.9:24), on säädetty Israelin kansalle ja Jerusalemille, jona aikana luopumus päättyy, synti sinetillä lukitaan, pahat teot sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkein Pyhin voidellaan.

Pitkän aikaprofetian lähtövuosi ilmoitetaan: ”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Voideltuun, Ruhtinaaseen (Luuk.3:22), asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa (49 vuotta); ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa (434 vuotta), niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja”, Dan.9:25.

Esra 6:14 saamme tietoa käskystä Jerusalemin jälleenrakentamiseen: ”Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana. Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan, käskyn mukaan.” Koores antoi käskynsä 538 eKr., Darius vahvisti sen 519, ja kolmannen sekä lopullisen käskyn antoi Artakserkses hallituksensa seitsemäntenä vuotena syksyllä vuonna 457 eKr. (Esra 7:1–13). Syksystä 457 eKr. 2300 vuotta eteenpäin, tulemme syksyyn 1844 jKr.

Tähän aikaprofetiaan sisältyy lisäksi Messiaan voiteleminen, Hänen tappamisensa sekä Jerusalemin temppelin hävittäminen: ”Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan Voideltu (Luuk.3:22; Joh.19:30), eikä Häneltä jää ketään (Mark.14:50-52; Joh.18:27), ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (Rooman keisarin Tiituksen sotilaat vuonna 70 jKr.), mutta hän itse saa loppunsa tulvassa (Rooma hajosi 400-luvun alkupuolella kansainvaellusten tulvassa). Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse”, Dan 9:26–27. Allaolevasta vanhasta piirroksesta näet, kuinka tarkasti kaikki profetiaan sisältyvät aikajaksot ovat toteutuneet. ”Jokainen Jumalan sana on taattu; Hän on niiden kilpi, jotka Häneen turvaavat”, San.30:5. Syksystä 1844 taivaan pyhäkössä, sen kaikkein pyhimmässä, on käyty tutkivaa tuomiota niiden osalta, jotka Jeesus tulee hakemaan taivaskotiin. Jumalattomat tuomitaan sitä seuraavan tuhannen vuoden aikana (Ilm.20:4). Meille on tärkeintä, että nimemme on elämänkirjassa (Ilm.3:5). Jumala siunatkoon sinua. Aamen!