Hylättyään ensimmäisen enkelin sanoman, sunnuntaiseurakunnat hylkäsivät lopullisesti sapatin Herran, Jeesuksen Kristuksen (Matt.12:8), ja alkoivat liittoutua entisen vihollisensa paavinvallan kanssa. Näin entisistä protestanttisista kirkoista on muodostunut ”pedon kuva”. Kaikkia luopiokirkkoja yhdistää langenneen Luciferin petollinen henki ja lähes kaikkia ”pyhä Kolminaisuus”.

Ensimmäisen ja toisen enkelin julistukseen liittyi vielä kolmas enkeli: ”Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: ’Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu Hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon’.” Ilm.14:9–12.

Viimeinen taistelu sieluistamme käydään Jumalan käskyjen ja ihmiskäskyjen välillä. Iankaikkinen evankeliumi on julistettava kaikille kansoille, sitten tulee loppu (Matt.24:14). Pelastusta ei ole kenessäkään muussa kuin Jeesuksessa Kristuksessa (Apt.4:12). Vain Hän voi toimia välimiehenämme meidän ja Isä-Jumalan välillä. Vain Hänen nimessään ja veressään voimme tehdä uuden liiton YHVH’n kanssa ja saada syntimme anteeksi ja päästä Jumalan lapsen asemaan (Room.8:15).

Uuteen liittoon kuuluvat laki ja evankeliumi. Jumalan laki paljastaa syntimme, missä kohdin olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan ja missä kohdin olemme tehneet syntiä lähimmäistämme vastaan. Näin laki ohjaa meidät katuvina Kristuksen luo, sillä Hän on kuollut meidän puolestamme eli kärsinyt lain meille määräämän rangaistuksen, ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”, Room.6:23. Uusi liitto on Kristuksen veressä eikä enää uhrieläimen, joka kuvasi tulevaa Vapahtajaa: ”... samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan’”, Luuk.22:20.

Uudessa liitossa Kristuksen Golgatalla vuotanut veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Kun elimme lihan mielen mukaan ilman Kristusta, laki oli meidän syyttäjämme, joka ohjasi meidät katuvina Kristuksen luo. Uudessa liitossa laki onkin puolustajamme ja suojamme pahaa vastaan, sillä ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Yehovah: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; Ja: ”Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.” Hebr.10:16–17. Tämä sama laki tuomitsee koko ihmissuvun Aadamista lähtien viimeiseen elossa olevaan ennen maailmamme loppua, katso 2Moos.20:3-17. Jumalan laki on täydellinen (Psal.19:8), koska Jumala on täydellinen (Matt.5:48). Älä anna kenenkään pettää itseäsi; Jumala ei ole muuttanut lakiaan, ja Hän on tuomitseva ne, jotka pyrkivät sen muuttamaan (Dan.7:25–26). 

Meidät tuomitaan saamamme valon mukaan, ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” Apt.17:30. Jumalan laki näyttää meille, missä asiassa meidän on tehtävä parannus. Jos luulet noudattavasi kaikkia yhdeksää käskyä kymmenestä, mutta pidätkin sunnuntaita pyhäpäivänä neljännen käskyn sapatin sijasta, olet lain rikkoja, etkä tunne Jumalaa. ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” Jaak.2:10. ”Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä Hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” 1Joh.2:4.

Kolmannen enkelin sanoma on meille mitä vakavin kehotus pitämään Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, sekä mitä vakavin varoitus olla kumartamatta petoa eli paavinvaltaa ja pedon kuvaa, eli siihen liittoutuneita sunnuntaikirkkoja. Pian tämä maailmankaikkeuden Luojan ja Lunastajan vastainen liittoutuma tekee liiton maailman kuninkaitten kanssa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Silloin sunnuntain pyhittämistä pakotetaan maalliseen lakiin vetoamalla ja oikean sapatin pitäjiä rangaistaan ankarasti (Ilm.13:15). Ne, jotka alistuvat sunnuntailain alle, ottavat sen vallan merkin käteensä tai otsaansa (Ilm.13:16). Pedon ja sen kuvan merkin ottaneet välttävät näin vainon, mutta heihin kohdistuu Yehovah'n seitsemän viimeistä vitsausta (Ilm.16.) ja saavat sapatin Herran tullessa ja viimeisellä tuomiolla palkkansa tulijärvessä, joka on toinen kuolema (Ilm.20). Yehovah'lla on kuitenkin elossa jäännös, joka kunnioittaa Häntä ja Karitsaa yli kaikkien Jumalaa vastustavien valtojen. He pitävät Kristuksen voimassa Jumalan käskyt kuolemankin uhalla, he saavat otsiinsa Jumalan sinetin (Ilm.7:3). Heidät Kristus on verellään ostanut, Hän on uskollisen jäännöksen suoja hädänpäivänä (Dan.12:1).

Sain vastaanottaa kolmen enkelin sanoman Helsingissä 1970-luvun lopussa. Olin kokenut sitä ennen ihanan pelastuksen, joten sydämeni oli halukas vastaanottamaan sapattitotuuden. Kauhistuin paavinvaltaa, joka oli rohjennut muuttaa Jumalan lain. Kauhistuin seurakuntia, jotka pitivät paavin muuttamasta laista kiinni. Sanoin esimiehelleni työpaikassani, että tästä lähin alan pyhittämään Raamatun sapattia, joka on perjantain auringonlaskusta lauantain auringon laskuun. Se järjestyi, sain sydäntalvellakin lähteä töistä ajoissa sapattia viettämään. Ellei olisi järjestynyt, olisin heti eronnut työstäni. Kuitenkin muu painostus uskoni tähden jatkui, joten lopulta sanoin itseni irti työpaikastani.

Vuoden 1973 alusta oli Saatanan toimesta viikonpäivien järjestys muutettu Euroopassa siten, että viikon ensimmäisestä päivästä, sunnuntaista, tehtiin viikon seitsemäs päivä. Näin täydentyi ennustus laittomuuden ihmisestä: ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain”, Dan.7:25. Tämä muutos tehtiin katoliseen Gregoriaaniseen kalenteriin, jota muutkin maat kuin roomalaiskatoliset nykyään noudattavat. Mutta Luojan sapattikalenterissa Jumalan luomisessa asettama viikon seitsemäs päivä on yhä ainoa oikea viikkopyhä. Sapattikalenterissa keskiviikko on yhä keskellä viikkoa. Luojan kalenterissa vuorokaudet vaihtuvat illasta iltaan (1Moos.1.), eivätkä keskiyöllä klo 24, kuten katolisessa antikristuksen kalenterissa. Oikea viikkopyhä, jota YHVH kehottaa meitä viettämään lepopäivänään ja luomisen ja lunastuksen muistona on perjantai-illasta lauantai-iltaan; se on oikea viikon seitsemäs päivä.

Ennen kalenterimuutosta sunnuntain pyhittäjät väittivät seitsemännen päivän sapatin kuuluvan vain juutalaisille, mutta koska Jeesus nousi haudasta viikon ensimmäisenä päivänä, on sunnuntai sen tähden kristittyjen viikkopyhä. Vuoden 1973 jälkeen, kun viikonpäivien järjestys oli muutettu, papit ja kirkkoherrat paavia myöten alkoivatkin julistaa uutta valhetta, että luomisessa Jumala asetti sunnuntain lepopäiväksi! Kristuksen Henki on Totuuden Henki, kuinka kukaan itseään Jumalan palvelijana pitävä voi tällaista puppua totuutena esittää seurakuntalaistensa kadotukseksi? Olkoon Yehovah heille armollinen, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät! Sunnuntain juuret ovat pakanallisen aurinkojumalan palvonnassa, eikä sillä arkipäivällä ole mitään yhteyttä neljännen käskyn pyhyyden kanssa, niin kuin ei Perkeleellä ole mitään yhteistä Kristuksen kanssa (Joh.14:30, 1Joh.3:8).

Rakas ystävä, tämä on suoraa kolmen enkelin sanomaa, juuri meidän ajallemme kuuluvaa. En halua kirjoittaa ”mukavia jaarituksia”, vaan mielummin rukouksessa kysyä Jeesukselta, mitä Hän haluaa minun kertovan lähimmäisilleni heidän pelastuksekseen. Jumala siunatkoon sinua, aamen.