”Sairaus ei milloinkaan tule ilman syytä. Piittaamattomuus terveyden laeista valmistaa tietä sairaudelle ja aiheuttaa taudin. Monet kärsivät vanhempiensa rikkomusten vuoksi. Vaikka he eivät ole vastuussa vanhempiensa teoista, heidän velvollisuutensa on kuitenkin varmistua siitä, mikä on terveyden lakien rikkomista ja mikä ei. Heidän tulisi välttää vanhempiensa vääriä elintapoja ja luoda itselleen paremmat olosuhteet elämällä oikein.

Useimmat kuitenkin kärsivät omien väärien elintapojensa vuoksi. He eivät välitä syömiseen, juomiseen, pukeutumiseen ja työhön liittyvistä terveysperiaatteista. Luonnonlakien rikkomisen seuraus on väistämätön. Kun sairaus yllättää ihmiset, monet eivät ymmärrä kärsimystensä todellista syytä vaan syyttävät Jumalaa koettelemuksistaan. Jumala ei kuitenkaan ole vastuussa kärsimyksistä, jotka aiheutuvat luonnonlakien rikkomisesta.

Jumala on lahjoittanut meille tietyn määrän elinvoimaa. Lisäksi Hän on luonut meille elimet, jotka kykenevät pitämään yllä elämän eri toimintoja. Hänen tarkoituksensa on, että nämä elimet toimisivat sopusoinnussa keskenään. Jos säilytämme huolellisesti elinvoimamme ja pidämme ruumiin herkän järjestelmän kunnossa, seurauksena on terveys. Mutta jos elinvoimaa kulutetaan liian nopeasti, hermosto lainaa voimaa tämän hetken tarpeisiin tulevaisuutta varten varatuista voimavaroista, ja kun yksi elin vahingoittuu, kaikki muut kärsivät. Luonto näyttää sietävän paljon huonoa kohtelua, mutta sitten se nousee vastarintaan ja pyrkii määrätietoisesti poistamaan väärän kohtelun seuraukset. Luonnon ponnistukset olosuhteiden korjaamiseksi ilmenevät usein kuumeena ja muina sairauden oireina.

JÄRKEVIÄ HOITOKEINOJA

Kun terveyden väärinkäyttö lopulta johtaa sairauteen, sairas voi usein itse tehdä hyväkseen enemmän kuin kukaan muu. Ensiksi on varmistuttava sairauden todellisesta luonteesta. Sen jälkeen on pyrittävä poistamaan järkevästi sen syy. Jos elimistön tasapainoinen toiminta on järkkynyt liiallisen työnteon, ylensyömisen tai muiden epäsäännöllisten elintapojen vuoksi, älä pyri ratkaisemaan ongelmia kuormittamalla elimistöä enää myrkyllisillä lääkkeillä.

RUOKAVALIO

Väärät ruokailutottumukset ovat usein sairauden syy. Luonto kaipaa eniten vapautusta sen kannettavaksi sälytetystä liiallisesta kuormasta. Useissa sairaustapauksissa parasta hoitoa on se, että potilas paastoaa yhden tai kahden aterian ajan, niin että liikarasittuneet ruoansulatuselimet saavat mahdollisuuden levätä. Muutamia päiviä kestävä hedelmäpaasto on usein tuonut suuren helpotuksen henkisen työn tekijöille. Monta kertaa lyhyt täydellinen pidättyminen ruoasta ja sen jälkeen noudatettu yksinkertainen, kohtuullinen ruokavalio on luonnon oman parantavan voiman vaikutuksesta johtanut toipumiseen. Kuukauden tai kahden ajan noudatettu tiukan terveellinen ruokavalio saisi monet sairaat vakuuttuneiksi, että kieltäymyksen tie on tie terveyteen.

LEPO

Monet sairastuvat liikarasituksesta. Lepo, huolista vapaa elämä ja yksinkertainen, niukka ruokavalio ovat tarpeen, jotta he saisivat takaisin terveytensä. Ne, jotka ovat henkisesti uupuneita ja hermostuneita jatkuvan työn ja sisätiloissa oleskelun vuoksi, hyötyvät suuresti vierailuista maaseudulle, missä he voivat elää yksinkertaista, huoletonta elämää ja olla läheisessä yhteydessä luontoon. Kuljeskelu pelloilla ja metsissä, kukkien poimiminen ja lintujen laulun kuunteleminen edistävät heidän toipumistaan enemmän kuin mikään muu.

VEDEN KÄYTTÖ

Puhdas vesi on taivaan parhaita siunauksia niin terveille kuin sairaillekin. Sen oikea käyttö edistää terveyttä. Se on juoma, jonka Jumala antoi eläinten ja ihmisten janon sammuttamiseksi. Runsaasti nautittuna se osaltaan tyydyttää elimistön tarpeet ja auttaa luontoa vastustamaan sairautta. Veden ulkoinen käyttö on helpoimpia ja tyydyttävimpiä tapoja säädellä verenkiertoa. Kylmä tai viileä kylpy on erinomainen virkistyskeino. Lämpimät kylvyt avaavat ihohuokoset ja edistävät näin epäpuhtauksien poistumista. Sekä lämpimät että haaleat kylvyt rauhoittavat hermoja ja tasoittavat verenkiertoa.

Mutta monet eivät koskaan ole kokemuksesta oppineet veden oikean käytön hyödyllisiä vaikutuksia vaan pekäävät sitä. Vesihoidoille ei anneta niille kuuluvaa arvoa, ja niiden taitava käyttö vaatii työtä, johon monet eivät halua ryhtyä. Kukaan ei kuitenkaan saa vedota tietämättömyyteen tai välinpitämättömyyteen tässä asiassa. Vettä voidaan käyttää usealla tavalla kivun lievitykseen ja sairauden torjumiseen. Jokaisen tulisi oppia käyttämään sitä yksinkertaisissa kotihoidoissa. Erityisesti äitien tulisi hallita veden käyttö sekä perheen terveyden- että sairaanhoidossa.

LIIKUNTA

Toiminta on olemuksemme laki. Ruumiin jokaisella elimellä on oma tehtävänsä, jonka suorittamisesta sen kehitys ja voima riippuvat. Kaikki elinten normaali kuormittaminen antaa voimia ja virkeyttä, kun taas toimettomuus rappeuttaa ja johtaa kuolemaan. Sido toinen käsivartesi vaikkapa vain muutamaksi viikoksi ja vapauta se sitten siteestä, niin huomaat, että se on heikompi kuin toinen, jota olet käyttänyt kohtuullisesti koko ajan. Toimettomuudella on sama vaikutus koko lihaksistoon.

Toimettomuus saa aikaan paljon sairautta. Liikunta tehostaa ja tasaa verenkiertoa, mutta joutilaan ihmisen veri ei kierrä vapaasti eikä siinä tapahdu muutoksia, jotka ovat välttämättömiä elämälle ja terveydelle. Myös ihon eritystoiminta vaikeutuu. Epäpuhtaudet eivät poistu samalla tavalla kuin jos reipas liikunta olisi kiihdyttänyt verenkiertoa. Siksi liikunnan seurauksena myös iho säilyy terveenä ja keuhkot saavat runsaasti puhdasta, raitista ilmaa. Liikunnan puute aiheuttaa kaksinkertaisen kuormituksen erityselimille, ja seurauksena on sairaus.

Sairaita ei tule rohkaista toimettomuuteen. Jos elimistö on tavalla tai toisella vakavasti liikarasittunut, tilapäinen täydellinen lepo voi joissakin tapauksissa estää vakavan sairauden puhkeamisen. Pysyvästi sairaita ei kuitenkaan yleensä ole syytä määrätä täydelliseen toimettomuuteen.

Henkisestä liikarasituksesta aiheutuneen romahduksen jälkeen on vältettävä uuvuttavaa ajatustyötä. Potilaalle ei tule kuitenkaan uskotella, että henkisten voimien käyttö sinänsä olisi vaarallista. Monilla on taipumus pitää tilaansa pahempana kuin se todellisuudessa on. Tällainen mielentila on toipumisen kannalta epäedullinen, eikä sitä pidä rohkaista.

Sananjulistajat, opettajat, opiskelijat ja muut henkisen työn tekijät sairastuvat usein, koska he eivät katkaise ankaria henkisiä ponnistuksiaan liikunnalla. Tällaisten ihmisten on vietettävä toimeliaampaa elämää. Ehdottoman raitis suhtautuminen ruokaan ja juomiseen sekä sopiva liikunta turvaisivat sekä henkisen että ruumiillisen terveyden ja antaisivat kaikille henkisen työn tekijöille voimaa ja kestävyyttä.

Ruummiillisesta liikarasituksesta kärsiviä ei tule kehottaa kokonaan luopumaan ruumiillisesta työstä. Mutta jotta työstä koituisi suurin mahdollinen hyöty, sen on oltava järjestelmällistä ja miellyttävää. Ulkoilmassa liikuminen on parasta. Liikunta on suunniteltava siten, että se vahvistaa heikentyneitä elimiä. Koko sydämen on oltava mukana työssä, sillä käsin tehtävä työ ei ikinä saa muodostua pelkäksi raadannaksi.

Kun sairailla ei ole mitään, mihin käyttäisivät aikansa ja suuntaisivat huomionsa, he kohdistavat ajatuksensa itseensä ja muuttuvat sairaalloisiksi ja ärtyisiksi. He hautovat usein katkeria ajatuksiaan, kunnes uskovat olevansa huonompia kuin ovatkaan ja täysin kykenemättömiä tekemään mitään.

Kaikissa näissä tapauksissa osoittautuisi hyvin ohjattu liikunta tehokkaaksi hoitokeinoksi. Muutamissa tapauksissa se on ehdottoman välttämätöntä toipumisen kannalta. Tahto ja työ liittyvät läheisesti toisiinsa, ja näiden sairaiden suurin tarve on, että heidän tahtonsa herää. Tahdon ollessa lamassa mielikuvitus muuttuu epänormaaliksi, ja sairautta on mahdotonta vastustaa.

Toimettomuus on suurin kirous, mikä saattaa kohdata useimpia sairaita. Kevyt hyödyllinen työ ei rasita mieltä eikä ruumista, vaan vaikuttaa molempiin suotuisasti. Se vahvistaa lihaksia, parantaa verenkiertoa ja antaa sairaalle tyydytyksen tunteen. Hän huomaa, ettei ole täysin hyödytön tässä kiireisessä maailmassa. Aluksi hän ehkä pystyy tekemään vain vähän, mutta pian hän huomaa voimiensa lisääntyvän, ja niin työmäärää voidaan lisätä vastaavasti.

Liikunta on hyödyksi heikkovatsaiselle, sillä se edistää ruoansulatuselinten toimintaa. Ankara opiskelu tai raju liikunta heti syönnin jälkeen vaikeuttaa ruoansulatusta, mutta lyhyt kävely aterian jälkeen, pää pystyssä ja olkapäät taakse vedettyinä, on suureksi avuksi.

Vaikka niin paljon on sanottu ja kirjoitettu liikunnan merkityksestä, monet silti lyövät sen laimin. Jotkut lihovat, koska elimistön toiminta estyy; toiset muuttuvat laihoiksi ja heikoiksi, koska elinvoimia kuluu liiallisen ravinnon poistamiseen. Maksa kuormittuu yrittäessään puhdistaa verta epäpuhtauksista, ja seurauksena on sairaus.

Paikallaan oloon tottuneiden tulisi sään salliessa liikkua ulkoilmassa joka päivä, kesät talvet. Käveleminen on parempaa kuin ratsastus tai ajelu, sillä se antaa työtä useammille lihasryhmille. Keuhkot pakotetaan terveelliseen toimintaan, sillä on mahdotonta kävellä reippaasti täyttämättä niitä ilmalla.

Tällaisesta liikunnasta olisi monissa tapauksissa terveydelle enemmän hyötyä kuin lääkkeistä. Lääkärit kehottavat usein potilaitaan lähtemään merimatkalle, vierailemaan jollain terveyslähteellä tai käymään erilaisissa paikoissa ilmaston vaihdoksen vuoksi, vaikka nämä useimmissa tapauksissa voisivat tervehtyä ja säästää aikaa ja rahaa, jos söisivät kohtuullisesti ja harrastaisivat virkistävää, terveelistä liikuntaa.”

Kristuksen antamat terveysohjeet ovat yksinkertaisia mutta tehokkaita. Hänen kauttaan on kaikki luotu, niin ihminenkin, siksi Hän tietää parhaiten millainen elämä on terveydellemme parasta. Nämä Ellen G. Whiten kautta annetut neuvot löytyvät kirjasta SUUREN LÄÄKÄRIN SEURAAJANA, sivuilta 189 – 194. Jumalan siunausta ja terveyttä sinulle. Aamen.