Muuttunut protestanttisuus

"Rooman kirkko näyttää nyt maailmalle ystävällisiä kasvoja, peittäen puolustuksillaan kauheiden julmuuksiensa luettelon. Se on pukeutunut kristillisyyden pukuun, mutta on pohjimmaltaan muuttumaton. Kaikki menneinä aikoina vallinneet paavinvallan periaatteet ovat vieläkin voimassa. Se pitää yhä kiinni pimeimmiltä ajoilta perityistä opeista. Älköön kukaan pettäkö itseään. Paavinvalta, jota protestantit nyt ovat niin valmiit kunnioittamaan, on sama valta, joka hallitsi maailmaa uskonpuhdistuksen päivinä, jolloin Jumalan miehet henkensä menettämisen uhalla nousivat paljastamaan sen vääriä tekoja. Se on yhtä ylpeä ja ylimielinen kuin niinäkin aikoina, jolloin se hallitsi kuninkaita ja ruhtinaita ja vaati Jumalan etuoikeuksia. Sen henki ei nyt ole vähemmän julma ja omavaltainen kuin sinäkään aikana, jolloin se riisti ihmisiltä vapauden ja tappoi Korkeimman pyhiä.

Paavius on viimeisten aikojen luopumusta, niin kuin profeetallinen sana on siitä ennustanut. 2Tess.2:3,4. Paavillisen kirkon menettelytapoihin kuuluu sellaisen luonteen esittäminen, joka parhaiten vastaa sen tarkoituksia. Mutta kameleontin vaihtelevan ulkoasun alla sillä on kätkettynä muuttumatonta käärmeen myrkkyä. Se selittää, että »harhaoppisille ja harhaoppisuudesta epäillyille henkilöille annettuja lupauksia ei tarvitse täyttää». Onko tämä valta, jonka historia vuosituhannen ajalta on kirjoitettu pyhien verellä, nyt tunnustettava osaksi Kristuksen seurakuntaa?

Se protestanttisissa maissa esitetty väite, että katolilaisuus nyt eroaa protestanttisuudesta vähemmän kuin ennen, ei ole aiheeton. Muutos on tapahtunut, mutta ei roomalaisessa kirkossa. Katolilaisuus on kyllä suuressa määrin nykyisen protestanttisuuden kaltaista, mutta syynä on se, että protestanttisuus on niin suuresti rappeutunut uskonpuhdistajien ajan jälkeen.

Kun protestanttiset kirkkokunnat ovat tavoitelleet maailman suosiota, on väärä suopeus sokaissut niihin kuuluvien silmät. He eivät näe muuta mahdollisuutta kuin uskoa hyvää kaikesta pahasta; ja siitä välttämättömästi seuraa, että he lopulta uskovat pahaa kaikesta hyvästä. Sen sijaan, että puolustaisivat sitä uskoa, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu, he esiintyvät aivan kuin anteeksi pyytäen Roomalta rakkaudettomuuttaan ja uskonkiihkoaan.

Useat niistäkin, jotka eivät suosi katolilaisuutta, käsittävät perin puutteellisesti, mikä vaara piilee sen vallassa ja vaikutuksessa. Monet ajattelevat, että keskiajalla vallinnut tiedollinen ja siveellinen pimeys edisti sen dogmien, taikauskon ja sorron leviämistä, ja että uudemman ajan suurempi valistus, tiedon yleinen leviäminen ja lisääntyvä vapaamielisyys uskonnollisissa kysymyksissä tekevät mahdottomaksi suvaitsemattomuuden ja sorron herättämisen uuteen eloon. Ajatusta sellaisen asiain tilan uudistumisesta tänä valistuneena aikana pidetään naurettavana. On totta, että tiedon, siveellisyyden ja uskonnon alalla tälle sukupolvelle loistaa suuri valo. Jumalan pyhän kirjan avoimilta sivuilta leviää taivaallinen valo maailmaan. Mutta on muistettava, että mitä suurempi annettu valo on, sitä suurempi on niiden pimeys, jotka sen väärentävät tai hylkäävät.

Jos protestantit rukoillen tutkisivat Raamattua, heille selviäisi paavinvallan todellinen luonne ja he rupeaisivat inhoamaan ja karttamaan sitä. Mutta monet ovat omasta mielestään niin viisaita, etteivät tunne tarvetta nöyrästi rukoilla Jumalaa johtamaan heitä totuuteen. Vaikka he kerskaavat valistuksestaan, he eivät tunne Raamatun kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa. Heillä täytyy olla jokin keino, millä voivat rauhoittaa omaatuntoaan; ja he etsivät sellaista, mikä on vähimmin hengellistä ja vähimmin nöyryyttävää. He kaipaavat menettelytapaa, jonka avulla voisivat unohtaa Jumalan, mutta joka kuitenkin hyväksyttäisiin keinona pitää yhteyttä Hänen kanssaan. Roomalaiskatolinen kirkko on hyvin sopiva tyydyttämään kaikkien tällaisten henkilöiden kaipuuta. Se on järjestetty kahta ihmisluokkaa varten, joihin kuuluu suurin osa maailman ihmisistä — niitä varten, jotka haluavat pelastua omien ansioittensa avulla, ja niitä varten, jotka haluavat pelastua synneissään. Tässä onkin "sen voiman salaisuus".

Suuren henkisen pimeyden aika on osoittautunut suotuisaksi paavinvallan menestykselle. Tullaan vielä näkemään, että suuren valistuksen aika on sille yhtä suotuisa. Menneinä aikoina, jolloin ihmisillä ei ollut Jumalan Sanaa eikä tietoa totuudesta, heidän silmänsä olivat sidotut, ja tuhannet joutuivat paulaan, kun eivät nähneet heidän jalkojensa eteen viritettyä ansaa. Tässä sukupolvessa on useita, joiden silmiä häikäisee ihmisten teorioiden räikeä valo, »tiedon nimellä kulkeva valhetieto». He eivät näe verkkoa ja menevät siihen yhtä helposti kuin sidotuin silmin kulkevakin. Jumalan tarkoituksena oli, että ihmiset pitäisivät henkisiä kykyjään Luojan antamana lahjana ja käyttäisivät niitä totuuden ja vanhurskauden palvelukseen. Mutta kun he ylpeyden ja kunnianhimon sokaisemina korottavat omat teoriansa Jumalan Sanan yläpuolelle, silloin valistus voi saada aikaan enemmän vahinkoa kuin tietämättömyys. Siten meidän aikamme väärä tiede, joka hävittää uskon Raamattuun, on osoittautuva yhtä menestykselliseksi tien valmistamisessa paavillisen kirkon ja sen miellyttävien juhlamenojen hyväksymiselle, kuin tiedon pidättäminen oli pimeänä aikakautena tien aukaisemisessa sen korottamiselle.

Niissä pyrkimyksissä, jotka nyt ovat käynnissä Yhdysvalloissa valtion tuen hankkimiseksi kirkon laitoksille ja perinnäistavoille, protestantit seuraavat paavillisten jälkiä. Menevätpä pitemmällekin; he avaavat oven katolisen kirkon pyrkimyksille saavuttaa protestanttisessa Amerikassa se ylivalta, minkä se on menettänyt vanhassa maailmassa. Tälle liikkeelle antaa vielä suuremman merkityksen se seikka, että sen päätarkoituksena on sunnuntain pyhittämisen voimaan saattaminen — tapa, jonka Rooma pani alulle ja jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavillisen kirkon henki — halu mukautua maailman tapoihin ja kunnioittaa ihmisten perimätietoja enemmän kuin Jumalan käskyjä — pääsee valtaan protestanttisissa kirkkokunnissa ja johtaa ne toimimaan sunnuntain korottamiseksi, samoin kuin katolinen kirkko on aikaisemmin tehnyt."