Etenkin lauantaisapatti on se päivä, jolloin voimme siirtää ajatuksemme maallisista riennoista ja murheista syrjään ja kohottaa mielemme korkeuksiin, Jumalan pyhäkköön taivaassa, sen kaikkein pyhimpään, Yehovah'n ja Karitsan valtaistuimen eteen. ”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin Hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kol.3:1-4. Katsomalla me muutumme sen kaltaiseksi, mitä katsomme. ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Yehovah'n kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Yehovah, joka on Henki.” 2Kor.3:18. Lauantaisapatin tarkoitus on muuttaa meidät Kristuksen kaltaisiksi.

”Kun Jumalan lapset kääntävät katseensa pois tämän maailman asioista ja suuntaavat ne taivaaseen ja taivaallisiin asioihin, heistä tulee erilainen kansa, sillä he näkevät sen armon, hyvyyden ja rakkauden, jota Jumala on osoittanut ihmislapsia kohtaan. Hänen rakkautensa herättää heissä vastakaikua, ja heidän elämänsä kertoo muille ihmisille, että heitä johtaa Jumalan Henki. Kaikki näkevät, että he eivät ole kiinnittäneet mieltänsä maallisiin, vaan taivaallisiin asioihin.

Ajatellessamme taivasta voimme venyttää mielikuvituksemme äärimmilleen ja ajatella niin suuria ja ihmeellisiä ajatuksia kuin vain taidamme, ja silti aivan uuvumme koettaessamme käsittää tuon aiheen korkeuden ja leveyden ja syvyyden. Ihmismielen on täysin mahdotonta ymmärtää iankaikkisia asioita. Emme voi edes ymmärtää näitä asioita ilman, että näillä ponnistuksilla olisi meidän luonteeseemme ja mieleemme hyvä ja ylentävä vaikutus. Kun ajattelemme, kuinka Kristus tuli maailmaan kuollakseen langenneen ihmisen puolesta, ymmärrämme jotakin siitä hinnasta, joka meidän lunastuksestamme maksettiin, ja käsitämme, että todellista hyvyyttä ja suuruutta ei ole olemassa ilman Jumalaa.

Vain Golgatan ristin valossa voimme ymmärtää, miten syvälle syntiin ja alennukseen ihmissuku on synnin kautta langennut. Vasta kun näemme kuinka pitkä köysi taivaasta täytyy laskea alas meidän nostamiseksemme, ymmärrämme, kuinka syvälle olimme vajonneet. Ja vain näitä ennen näkemättömiä tosiasioita katselemalla voimme oppia ymmärtämään ihmeellistä lunastusta.

Olemme jo melkein kotona; pian kuulemme Vapahtajan sointuvan äänen lausuvan: ”Taistelu on lopussa. Menkää Herran iloon.” Mikä ihana siunaus! Tahdon kuulla sen Kristuksen kuolemattomilta huulilta. Tahdon ylistää Häntä, tahdon kunnioittaa Häntä, joka valtaistuimella istuu. Tahdon ääneni kaikuvan halki taivaan kartanoiden. Oletko sinäkin siellä?

Jumala meitä auttakoon ja täyttäköön meidät kaikella täyteydellä ja voimalla, jotta saisimme maistaa tulevan maailman ihanuuksia” Ellen G. Whiten todistuksia kirjasta Maranata Herramme tulee, sivulta 350.