Taivaassa on pyhäkkö, jonka kaikkein pyhimmässä osastossa ylimmäinen pappimme Jeesus Kristus suorittaa viimeistä välitystehtävää Isänsä ja Jumalansa edessä, meidän hyväksemme. Hän siirtyi sinne pyhäkön osastosta nimeltä pyhä, lokakuun 22. päivänä 1844, suurena sovituspäivänä. Sinä päivänä alkoi pyhäkön puhdistus ja tutkiva tuomio Jumalan lasten osalta, sillä he saavat palkkansa Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Tästä työstä, jota rakas Vapahtajamme toimittaa parhaillaan taivaan pyhäkössä, jonka kuva israelilaisten maallinen pyhäkkö oli, kertoo Yehovah'n uskollinen sanansaattaja Ellen Golden White kirjassaan Hengellisiä kokemuksia s. 278–281:

"Minulle näytettiin Jumalan kansan katkera pettymys, kun he eivät saaneet nähdä Jeesusta tuona odotettuna aikana. He eivät tietäneet, miksi heidän Vapahtajansa ei tullut, sillä he eivät voineet nähdä muuta, kuin että profeetallinen aika oli loppunut. Enkeli sanoi: ”Onko Jumalan sana erehtynyt? Onko Jumala jättänyt lupauksensa täyttämättä? Ei; Hän on täyttänyt kaikki, mitä on luvannut. Jeesus on noussut ja sulkenut oven taivaallisen pyhäkön pyhään sekä avannut oven kaikkein pyhimpään astuen sinne puhdistaakseen pyhäkön. Kaikki, jotka odottavat kärsivällisinä, ymmärtävät tämän salaisuuden. Ihminen on erehtynyt, mutta Jumala ei ole milloinkaan erehtynyt. Kaikki, mitä Jumala oli luvannut, täytettiin. Mutta ihminen erehtyi uskoessaan, että maa oli pyhäkkö, mikä puhdistettaisiin profeetallisen ajanjakson päätyttyä. Ihmisten toivomuksethan raukeavat tyhjään, eivätkä Jumalan lupaukset.”

Jeesus lähetti enkelinsä suuntaamaan pettyneiden huomion kaikkein pyhimpään, jonne Hän oli mennyt puhdistaakseen pyhäkön ja toimittaakseen erikoista sovitusta Israelin edestä. (Israelilla Ellen tarkoittaa Jumalan lapsia, eikä nykyistä sen nimistä valtiota). Jeesus sanoi enkeleille, että kaikki, jotka ovat löytäneet Hänet, ymmärtävät työn, jota Hän oli suorittava. Minä näin, että Jeesuksen ollessa kaikkein pyhimmässä Hän ottaa Uuden Jerusalemin vaimokseen ja lopetettuaan työnsä pyhimmässä Hän laskeutuu maan päälle kuninkaallisessa voimassansa ja ottaa luokseen kalliit sielut, jotka ovat Hänen palaamistaan kärsivällisesti odottaneet.

Minulle osoitettiin, mitä taivaassa tapahtui profeetallisen ajanjakson kuluttua vuonna 1844 (profeetallinen ajanjakso Dan.8:14). Kun Jeesus oli lopettanut palvelustehtävänsä pyhässä ja sulkenut oven sinne, lankesi synkkä pimeys niiden päälle, jotka olivat kuulleet ja hylänneet sanomat Hänen tulemisestaan ja he kadottivat Hänet näkyvistään. Sitten Jeesus pukeutui kalliisiin vaatteisiin. Hänen vaatteittensa liepeissä oli kulkusia ja granaattiomenia, vuoroin kumpiakin. Taidokkaasti tehty rintakilpi riippui Hänen olkapäittensä varassa. Hänen liikkuessansa se kiilsi ja välkkyi, kuten timantit, suurentaen kirjaimet, mitkä näyttivät ikään kuin rintakilpeen kirjoitetuilta tai kaiverretuilta nimiltä. Ikään kuin kruunu oli Hänen päässään. Kun Hän oli täydellisesti pukeutunut, ympäröivät enkelit Hänet, ja Hän meni leimuavissa vaunuissa toisen esiripun sisäpuolelle (Dan.7:13).

Sen jälkeen minua pyydettiin kiinnittämään huomiotani taivaallisen pyhäkön molempiin osastoihin. Esirippu eli ovi avautui, ja minä sain luvan käydä sisälle. Ensimmäisessä osastossa minä näin kynttiläjalan, jossa oli seitsemän lamppua, näkyleipäpöydän, suitsutusalttarin ynnä suitsutusastian. Kaikki tämän osaston esineet näyttivät puhtaimmalta kullalta, heijastaen hänen kuvaansa, joka sinne saapui. Esirippu, joka erotti molemmat osastot toisistaan, oli valmistettu erivärisistä aineksista, ja siinä oli kaunis reunus, johon oli tehty kultakuvioita, mitkä esittivät enkeleitä. Esirippu kohotettiin, ja minä katsahdin toiseen osastoon. Siellä minä näin arkin, mikä näytti olevan parhainta kultaa. Arkin ylälaitaa ympäröi mitä kauniimmin koristeltu reunus, jossa oli kruunuja esittäviä kuvioita. Arkissa oli kivitaulut, joihin kymmenen käskyä oli kaiverrettu.

Arkin kummassakin päässä oli keruupi, jotka levittivät siipensä sen ylitse, koskettaen siivillään myös toisiaan Jeesuksen pään yläpuolella Hänen seisoessaan armoistuimen edessä. Heidän kasvonsa olivat käännetyt toisiinsa päin, ja he katsoivat alaspäin arkkia kohti kuvaten, miten koko enkelijoukko mielenkiinnolla katselee Jumalan lakia. Keruupien välissä oli kultainen suitsutusastia, ja kun pyhien uskossa uhratut rukoukset saapuivat Jeesuksen luo ja Hän esitti ne Isälleen, nousi suitsutusastiasta hyväntuoksuinen, eri väreissä kimalteleva savupilvi. Yläpuolella sitä paikkaa, missä Jeesus seisoi arkin edessä, oli äärettömän häikäisevä kirkkaus, johon en saattanut katsoa; se näytti Jumalan valtaistuimelta. Suitsutuksen kohotessa Isän eteen valtaistuimelta lähti ääretön kirkkaus Jeesukseen, ja Hänestä se levisi niiden ylitse, joiden rukoukset olivat suloisen suitsukkeen tavoin nousseet ylös. Valoa virtasi Jeesuksen päälle ylen runsaasti varjostaen armoistuimen, ja temppeli täyttyi kunnian loisteella. En saattanut kauan katsella tätä ääretöntä kirkkautta. Ihmiskieli ei kykene sitä kuvaamaan. Näyn valtaamana minä käännyin pois sen majesteetillisesta kirkkaudesta.

Minulle näytettiin myöskin maallinen pyhäkkö, jossa myös oli kaksi osastoa. Se muistutti taivaan pyhäkköä, ja minulle sanottiin, että se oli taivaallisen kuva. Maallisen pyhäkön ensimmäisen osaston esineet olivat yhtäläiset kuin taivaallisen pyhäkönkin ensimmäisen osaston esineet. Esirippu kohotettiin, ja minä silmäsin kaikkein pyhimpään ja näin, että siellä olevat esineet olivat juuri samanlaiset kuin taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässäkin. Pappi suoritti palvelusta maallisen pyhäkön kummassakin osastossa. Hän meni päivittäin ensimmäiseen osastoon, mutta kaikkein pyhimpään Hän meni ainoastaan kerran vuodessa, puhdistaakseen sen synneistä, mitkä sinne oli siirretty. Minä näin, että Jeesus palveli taivaallisen pyhäkön molemmissa osastoissa. Papit menivät maalliseen pyhäkköön, mukanaan eläimen verta, joka esitti uhria synnin edestä. Kristus meni taivaalliseen pyhäkköön oman verensä kautta. Maalliset papit olivat kuoleman alaisia, eivätkä sentähden voineet pysyä kauan tehtävässään; mutta Jeesus oli pappi iankaikkisesti. Maalliseen pyhäkköön tuotujen uhrausten ja uhrien kautta Israelin lapset saattoivat omistaa itselleen tulevan Vapahtajan ansion. Viisaudessaan Jumala ilmoitti meille tämän työn yksityiskohdat, jotta me niihin katsomalla ja niitä tutkimalla voisimme ymmärtää Jeesuksen työtä taivaallisessa pyhäkössä.

Kuollessaan Golgatalla Jeesus huusi: ”Se on täytetty!” Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Täten osoitettiin, että palvelustehtävät maallisessa pyhäkössä olivat iäksi päätetyt sekä että Jumala ei enää kohtaisi pappeja maallisessa temppelissä hyväksyäksensä heidän uhrejaan. Silloin vuodatettiin Jeesuksen veri, jonka Hän itse oli uhraava taivaallisessa pyhäkössä. Kuten pappi meni kaikkein pyhimpään kerran vuodessa puhdistaakseen maallisen pyhäkön, samoin Jeesuskin meni taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään Dan.8. luvussa ilmoitetun 2300 päivän päätyttyä vuonna 1844, toimittaakseen lopullisen sovituksen kaikkien niiden edestä, jotka ovat käyttäneet hyväkseen Hänen välitystyötään, puhdistaakseen siten pyhäkön. (Raamatun aikaprofetioissa päivä tarkoittaa vuotta, 4Moos.14:34).

Tämä oli yksi Jeesuksen Ellenille antamista taivaallisista näyistä. Se näky on tosi.