Ellen White jatkaa todistustaan maailmamme lopputapahtumista 7000 vuoden lopussa maailmamme luomisesta:

”Jumalan pojan lopullinen kruunaus tapahtuu taivaan ja maan kokoontuneiden asukkaiden läsnäollessa. Ja nyt korkeimmalla majesteettisuudella ja vallalla varustettuna kuningasten Kuningas julistaa tuomion Hänen hallitustaan vastaan kapinoiville ja panee toimeen oikeuden niitä kohtaan, jotka ovat rikkoneet Hänen lakinsa ja sortaneet Hänen kansaansa. Jumalan profeetta sanoo: ”Minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja taivas ja maa pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.” Ilm.20:11,12.

Kun asiakirjat avataan ja Jeesus katselee jumalattomia, nämä muistavat jokaisen synnin, minkä ovat tehneet. He näkevät, missä heidän jalkansa poikkesivat pois puhtauden ja pyhyyden polulta ja miten pitkälle ylpeys ja vastahakoisuus ovat vieneet heidät Jumalan lain rikkomisessa. Houkuttelevat kiusaukset, joita he suosivat olemalla myötämielisiä syntiä kohtaan, väärin käytetyt siunaukset, Jumalan sanansaattajien halveksiminen, hyljätyt varoitukset ja uppiniskaisen, katumattoman sydämen torjumat armon tarjoukset – kaikki tämä on heidän edessään kuin tulikirjaimin kirjoitettuna.

PELASTUSSUUNNITELMA PANORAAMANA

Valtaistuimen yläpuolella näkyy risti; ja kuin panoraamana näkyy Aadamin kiusaus sekä suuren pelastussuunnitelman toisiaan seuraavat tapahtumat. Vapahtajan syntyminen vaatimattomissa olosuhteissa; Hänen varhaisempi yksinkertainen ja kuuliainen elämänsä; Hänen kasteensa Jordanissa; paasto ja kiusaus erämaassa; Hänen julkinen toimintansa, joka ilmaisi ihmisille taivaan kallisarvoisimmat siunaukset; rakkauden- ja laupeudentöiden täyttämät päivät sekä vuorten yksinäisyydessä valvoen ja rukoillen vietetyt yöt; kateudesta, vihasta ja häijyydestä johtuneet salajuonet, joilla Hänen hyvät työnsä palkittiin; pelottava, salaperäinen sieluntuska Getsemanessa koko maailman syntien musertavan painon alla; Hänen kavaltamisensa raa’an roskajoukon käsiin; kauhun yön hirveät tapahtumat – alistuva vanki rakkaimpien opetuslastensa hylkäämänä ja Jerusalemin kaduilla säälimättömästi kuljetettavana; Jumalan Poika voitonriemuisesti esitettävänä Hannaan edessä, syytettävänä ylimmäisen papin palatsissa, Pilatuksen tuomiosalissa sekä pelkurimaisen ja julman Herodeksen edessä, pilkattuna, häväistynä, piinattuna ja kuolemaan tuomittuna – kaikki tämä kuvataan elävästi.

Sitten levottomalle joukolle esitetään viimeiset tapahtumat: hiljainen kärsijä kulkemassa Golgatalle; taivaan Ruhtinas riippumassa ristillä; ylpeät papit ja ivallinen roskaväki pilkkaamassa Häntä Hänen kuolemantuskassaan; yliluonnollinen pimeys, maanjäristys, haljenneet kalliot ja avautuneet haudat osoittamassa sitä hetkeä, jolloin maailman Lunastaja heitti henkensä.

Nämä kauheat tapahtumat esitetään sellaisina kuin ne olivat. Saatanalla, hänen enkeleillään ja alamaisillaan ei ole voimaa kääntyä pois tästä omien tekojensa muodostamasta taulusta. Jokainen mukana ollut muistaa suorittamansa osan. Herodes, joka surmautti Beetlehemin viattomat lapset, saadakseen siten surmatuksi Israelin Kuninkaan; halpamainen Herodias, jonka rikollista sielua tahraa Johannes Kastajan veri; heikko, liehittelevä Pilatus; ivalliset sotamiehet; papit, hallitusmiehet ja raivostunut kansanjoukko, joka huusi: ”Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle!” - kaikki näkevät rikoksensa hirvittävyyden. He koettavat turhaan kätkeytyä Hänen kasvojensa jumalalliselta majesteettiudelta, niiden loistaessa aurinkoa kirkkaammin, samalla kun pelastetut heittävät kruununsa Vapahtajan jalkojen juureen, huudahtaen: ”Hän kuoli minun edestäni!”

Lunastettujen suuren joukon keskellä ovat Kristuksen apostolit; sankarillinen Paavali, innokas Pietari, rakastettu ja rakastava Johannes ja heidän uskolliset veljensä sekä heidän kanssaan marttyyrien suuri joukko, kun taas heidän vainoojansa ja surmaajansa ovat kaikkien turmeltuneiden ja saastaisten kanssa kaupungin muurin ulkopuolella. Siellä on Nero, tuo julma ja paheellinen hirviö, katsomassa niiden iloa ja korotusta, joita hän kerran kidutti ja joiden suuresta tuskasta hän sai saatanallista nautintoa. Hänen äitinsäkin on siellä katsomassa oman työnsä tulosta; hän näkee, kuinka se paha luonne, minkä hän jätti pojalleen perinnöksi, ja ne intohimot, joita hän elvytti vaikutuksellaan ja esimerkillään, ovat tuottaneet hedelmää rikoksissa, jotka ovat herättäneet kauhua kaikkialla maailmassa.

Siellä on myös paavillisia pappeja ja prelaatteja, jotka väittivät olevansa Kristuksen lähettiläitä, mutta käyttivät kidutuspenkkiä, vankilaa ja polttoroviota, voidakseen hallita Jumalan lasten omaatuntoa. Siellä ovat ne ylpeät paavit, jotka korottivat itsensä Jumalan yli ja rohkenivat muuttaa korkeimman lakia. Noiden kirkon isänä esiintyneiden miesten on tehtävä Jumalalle tili, josta he mielellään vapautuisivat. Liian myöhään he huomaavat, että kaikkitietävä Jumala on kiivas lakinsa puolesta eikä suinkaan jätä syyllistä rankaisematta. He käsittävät nyt, että Kristus pitää kärsivän kansansa asiaa omana asianaan, ja tuntevat selvästi, mikä merkitys on Hänen sanoillaan: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt.25:40.

Koko jumalaton maailma on Jumalan tuomioistuimen edessä syytettynä valtiorikoksesta taivaan hallitusta vastaan. Syytetyillä ei ole mitään esitettävänä puolustuksekseen. Heidän rikostaan ei voida antaa anteeksi, ja heidän rangaistuksekseen julistetaan iankaikkinen kuolema.

Nyt on kaikille selvää, ettei synnin palkka ole ylhäinen riippumattomuus ja iankaikkinen elämä, vaan orjuus, turmio ja kuolema. Jumalattomat näkevät, mitä he ovat menettäneet kapinoimisensa tähden. Kun heille tarjottiin iankaikkista ja määrätöntä kirkkautta, he väheksyivät sitä; mutta miten toivottavalta se nyt näyttääkään. ”Kaiken tämän minä olisin voinut saada”, huudahtaa kadotettu sielu, ”mutta minä halusin siirtää nämä asiat kauas itsestäni. Voi outoa lumousta! Minä olen vaihtanut rauhan, onnen ja kunnian kurjuuteen, häpeään ja epätoivoon.” Kaikki näkevät, että heidän poissulkemisensa taivaasta on oikeudenmukaista. He ovat elämällään julistaneet: ”Me emme tahdo, että tämä Jeesus meitä hallitsisi.”

Kuin hurmautuneina jumalattomat ovat katselleet Jumalan Pojan kruunausta. He näkevät Hänen käsissään Jumalan lain taulut, käskyt, joita he ovat halveksineet ja rikkoneet. He näkevät ja kuulevat pelastettujen ihmettelyn, ihailun ja syvän kunnioituksen ilmaisut; ja kun sointuvien sävelten aallot vyöryvät kaupungin ulkopuolella olevien joukkojen yli, niin kaikki huudahtavat yhteen ääneen: ”Suuret ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat Sinun tiesi, Sinä kansojen Kuningas” (Ilm.15:3); ja heittäytyen kasvoilleen maahan he palvovat elämän Ruhtinasta.

SIELUNVIHOLLINEN VOITETTUNA

Saatana näyttää lamautuneelta, kun hän katselee Kristuksen kunniaa ja ylevyyttä. Hän, joka kerran oli suojaava kerubi, muistaa, mistä hän on langennut. Loistava serafi, ”aamuruskon poika”; kuinka muuttunut, miten alentunut! Hänet on iäksi suljettu pois siitä neuvostosta, missä häntä kerran kunnioitettiin. Hän näkee nyt toisen seisovan lähellä Isää ja verhoavan Hänen kirkkauttaan. Hän on nähnyt kookkaan, ulkomuodoltaan majesteettisen enkelin asettavan kruunun Kristuksen päähän ja hän tietää, että tämän enkelin korkea asema olisi voinut olla hänellä.

Hän muistaa viattomuutensa ja puhtautensa kodin sekä sen rauhan ja tyytyväisyyden, mikä hänellä oli, kunnes hän alkoi napista Jumalaa vastaan ja kadehtia Kristusta. Hänen syytöksensä, hänen kapinansa, hänen petoksensa voittaakseen enkelien myötätunnon ja kannatuksen sekä hänen itsepintainen kieltäytymisensä tekemästä parannusta silloin, kun Jumala olisi antanut hänelle anteeksi – kaikki tämä tulee elävänä hänen eteensä. Hän ajattelee työtään ihmisten keskuudessa ja sen seurauksia: ihmisten vihaa toisiaan kohtaan, hirvittävää elämän tuhoamista, valtakuntien syntyä ja häviötä, valtaistuinten kukistumista sekä kapinain, sotien ja vallankumousten pitkää sarjaa. Hän muistaa lakkaamatta pyrkineensä vastustamaan Kristuksen työtä ja syöksemään ihmiset yhä syvemmälle turmioon. Hän näkee, että hänen helvetilliset salahankkeensa eivät ole voineet tuhota niitä, jotka ovat panneet luottamuksensa Jeesukseen. Kun Saatana katselee valtakuntaansa, työnsä hedelmää, hän näkee vain epäonnistumisia ja häviötä. Hän on johtanut ihmisjoukot uskomaan, että Jumalan kaupunki olisi heille helppo saalis; mutta hän tietää sen olevan valhetta. Suuren taistelun jatkuessa hän on kärsinyt tappion toisensa jälkeen. Hän tuntee sangen hyvin iankaikkisen Jumalan voiman ja majesteettiuden.” EGW: SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä II osa, sivut 644 – 648.

Suurin lahja, minkä entiseltä adventtiseurakunnaltani sain liittyessäni siihen noin vuonna 1978, oli Ellen Whiten kirjat. Niissä on tälle ajalle kuuluva kolmen enkelin erityissanoma (Ilm.14:6–12) sellaisena, kuin Kristus haluaa meidän sen omaksuvan. Suuri Taistelu on hänen tärkein teoksensa. Jumala siunatkoon sinua tämän kirjan sanomalla, sillä se on pelastussanoma juuri sinulle! Aamen.