”Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Yehovah’n sapatti, missä asuttekin.” 3Moos.23:3. Jumala asetti sapattinsa koko ihmiskunnalle levon ja pyhityksen päiväksi sekä merkiksi siitä, että Hän on koko maailmankaikkeuden Luoja, Hän loi maailmamme kuutena kirjaimellisena päivänä rakkaan Poikansa kautta ja seitsemännen päivän Hän lepäsi ja pyhitti ihmistä varten.

Vuoden 1973 alussa viikkorytmiimme tehtiin Luojan vastainen muutos: viikonpäivien nimet säilyivät vanhassa järjestyksessään, mutta niiden järjestys siirrettiin päivällä taaksepäin. Näin sapatti eli lauantai on viikon kuudes päivä ja sunnuntai on viikon seitsemäs päivä. Keskiviikkokaan ei ole väärennetyssä viikkorytmissämme keskellä viikkoa, vaan sen tilalla on torstai. Maailma on valheen vallassa, tälläkin kalenterimuutoksella Saatana haluaa tehdä totuuden oikeasta sapatista vaikeammaksi selittää ja omaksua sekä samalla pyrkii korottamaan sunnuntainsa pyhyyttä muka raamatulliseksi ja Kristuksen säätämäksi.

Mutta Jumalan sapatti on lähtöisin taivaan temppelin kaikkein pyhimmästä, liiton arkista, jossa säilytetään alkuperäisiä laintauluja, jonka keskeisin käsky sapattikäsky on. Jokainen, joka rakastaa Jumalaa ja Kristusta ja haluaa noudattaa Jumalan lakia, kyllä tietää mikä päivä viikosta sapatti on, ja milloin se päivä alkaa ja loppuu. Sapatin vietosta saamme mainioita ohjeita Ellen White’n kirjasta TODISTUSAARTEITA 3, sivuilta 19 – 22:

SAPATTI KODISSA

”Perheenjäsenet kokoontukoot (perjantaina) ennen auringon laskua lukemaan Jumalan sanaa, laulamaan ja rukoilemaan. Tässä kohdin kaivataan parannusta, sillä monet ovat olleet välinpitämättömiä. Meidän tarvitsee tunnustaa syntimme Jumalalle ja toisillemme. Meidän tulisi aivan uudella tavalla ryhtyä erityisjärjestelyihin, jotta jokainen perheenjäsen voisi olla valmiina kunnioittamaan päivää, jonka Jumala on siunannut ja pyhittänyt.

Sapatin kallisarvoisia tunteja älköön tuhlattako vuoteessa. Perheen tulisi olla sapattiaamuna jalkeilla jo varhain. Myöhäinen ylösnousu aiheuttaa hämminkiä ja hälinää aamiaiselle ja sapattikouluun valmistauduttaessa. Hätäillään, tuupitaan ja ollaan kärsimättömiä. Epäpyhät tunteet saavat tällä tavoin sijaa kodissa. Täten häpäistynä sapatista tulee riesa, jonka saapumista ennemminkin pelätään kuin kaivataan.

SAPATTIRUOKA

Meidän ei tulisi varata sapatiksi runsaampia tai useammanlaisia ruokia kuin muiksi päiviksi. Ruuan tulisi olla päinvastoin yksinkertaisempaa ja olisi syötävä vähemmän, jotta mieli kykenisi selkeänä ja vireänä käsittämään hengellisiä asioita. Liika syönti turruttaa aivot. Kallisarvoisin sana voi jäädä kuultaessa ymmärtämättä mielen ollessa hämmentynyt sopimattomasta ruokavaliosta. Syömällä sapattina liikaa monet ovat häpäisseet Jumalaa enemmän kuin luulevatkaan.

Vaikka ruuan valmistamista sapattina tulisikin välttää, ei ole välttämätöntä syödä kylmää ruokaa. Kylmällä säällä on suotavaa lämmittää edellisenä päivänä valmistettu ruoka. Ja ateriat olkoot yksinkertaisuudessaankin maukkaita ja miellyttäviä. Varatkaa jotakin, mitä pidetään erityisenä herkkuna, jotakin, mitä perhe ei saa joka päivä.

Lapsilla olkoon perheen hartaushetkissä oma osuutensa. Kaikki tuokoot Raamattunsa, ja kukin lukekoon jakeen, pari. Tämän jälkeen laulettakoon jokin tuttu hengellinen laulu, ja sitten pidettäköön rukous. Tätä varten on Kristus antanut mallin. Herran rukousta ei tarkoitettu toistettavaksi pelkkänä kaavana, vaan se on esimerkkinä siitä, millaisia rukoustemme tulisi olla – yksinkertaisia, vilpittömiä ja sisällökkäitä. Ilmaiskaa yksinkertaisessa anomuksessa Herralle tarpeenne ja lausukaa kiitoksenne Hänen armolahjoistaan. Näin te toivotatte Jeesuksen tervetulleeksi vieraaksi kotiinne ja sydämeenne. Perhepiirissä eivät pitkät ruokoukset perheelle vieraista asioista ole paikallaan. Ne tekevät rukoushetken rasitukseksi sensijaan, että sitä olisi pidettävä etuoikeutena ja siunauksena. Tehkää tuo tuokio kiinnostavaksi ja iloiseksi.

Sapattikoulu ja yhteinen jumalanpalvelus käsittävät vain osan sapatista. Perheelle jäävä osa voidaan tehdä kaikista sapatin tunneista hartaimmaksi ja arvokkaimmaksi. Vanhempien tulisi viettää lastensa kanssa suuri osa tästä ajasta. Monissa perheissä nuoremmat lapset saavat olla omissa oloissaan ja viihdyttää itseään parhaansa mukaan. Yksin jäädessään lapset tulevat pian levottomiksi ja alkavat leikkiä tai harrastaa jotakin vallattomuutta. Täten ei sapatilla ole heille minkäänlaista pyhää merkitystä.

Miellyttävällä säällä vanhempien olisi hyvä kävellä lastensa kanssa niityillä ja lehdoissa. Kertokaa luonnon kauneuden keskellä lapsillenne, mitä varten sapatti on säädetty. Kuvatkaa heille Jumalan suurta luomistyötä. Selittäkää heille, että maa oli Hänen kättensä jäljiltä pyhä ja kaunis. Jokainen kukka, jokainen pensas, jokainen puu täytti Luojansa tarkoituksen. Kaikki, minkä katse kohtasi, oli suloista ja täytti mielen Jumalan rakkaudella.

Jokainen ääni oli Jumalan äänen sointuvaa musiikkia. Selittäkää, että synti turmeli Jumalan täydellisen työn, että okaat ja orjantappurat, murhe ja tuska ja kuolema ovat kaikki seurausta Jumalalle osoitetusta tottelemattomuudesta. Kehottakaa heitä panemaan merkille, kuinka maa – synnin kirouksen turmelemanakin – julistaa Jumalan hyvyyttä. Vihreät niityt, ylväät puut, heleä auringonpaiste, pilvet, kaste, yön juhlava hiljaisuus, tähtitaivas loistossaan ja kuu kauneudessaan todistavat kaikki Luojasta. Yksikään sadepisara ei lankea, yksikään valonsäde ei kohtaa kiittämätöntä maailmaamme todistamatta Jumalan pitkämielisyydestä ja rakkaudesta.

Kertokaa heille pelastuksen tiestä, siitä kuinka Jumala on rakastanut maailmaa niin, ’että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä’ (Joh.3:16). Kertailkaa Beetlehemin suloisia tapahtumia. Kuvatkaa lapsillenne Jeesusta vanhemmilleen kuuliaisena lapsena, perheen elatukseen osallistuneena uskollisena ja ahkerana nuorukaisena. Näin voitte opettaa heille, että Vapahtaja tuntee nuorten koettelemukset, pulmat ja kiusaukset, nuorten ilot ja surut, ja että Hän pystyy tarjoamaan heille myötätuntoa ja apua. Lukekaa heidän kanssaan silloin tällöin raamatunhistorian kiinnostavista tapahtumista. Kyselkää, mitä he ovat oppineet sapattikoulussa, ja opiskelkaa heidän kanssaan seuraavaa sapattiläksyä.

Kun aurinko laskee mailleen (lauantaina), päättäkää pyhät hetket rukouksella ja ylistysvirrellä ja anokaa, että Jumala olisi läsnä työviikkonne huolten keskellä.

Näin vanhemmat voivat tehdä sapatin sellaiseksi kuin sen tulisi olla, viikon iloisimmaksi päiväksi. He voivat saada lapsensa pitämään sitä ilon lähteenä, päivien päivänä, Herran pyhänä, totisen kunnioituksen kohteena.

Neuvon teitä, veljeni ja sisareni, ’muistakaa pyhittää lepopäivä.’ Jos haluatte lastenne noudattavan sapattia käskyn mukaisesti, teidän on opetettava heitä sekä ohjeillanne että esimerkillänne. Syvälle sydämeen juurtunut totuus ei ikinä kätkeydy kokonaan pois. Se saatetaan kätkeä, mutta sitä ei voida milloinkaan hävittää. Varhaisina elinvuosina saadut vaikutteet tulevat näkyviin myöhemmin. Olosuhteet saattavat erottaa lapset vanhemmistaan ja kodistaan, mutta heidän kaikkina elinpäivinään on lapsuudessa ja nuoruudessa annettu opetus oleva siunaukseksi.

MATKUSTAMINEN SAPATTINA

Jos halajamme kuuliaisille luvattua siunausta, meidän tulee noudattaa sapattia sitäkin huolellisemmin. Pelkäänpä, että me matkustamme tuona päivänä usein silloinkin, kun tämä olisi vältettävissä. Se tieto, millä Herra on valistanut meitä sapatin viettämisessä, velvoittaa meitä karttamaan laiva- ja automatkoja tuona päivänä. Meidän tulisi näyttää lapsillemme ja nuorillemme oikeata esimerkkiä näissä asioissa. Päästäksemme seurakuntiin, jotka tarvitsevat apuamme, ja julistaaksemme niissä sanomaa, jota Jumala haluaa niiden kuulevan, meidän saattaa olla välttämätöntä matkustaa sapattina; mutta mikäli mahdollista meidän tulisi hankkia matkalippumme ja tehdä kaikki välttämättömät valmistelut jonakin muuna päivänä. Kun lähdemme matkalle, meidän olisi parhaamme mukaan suunniteltava siten, ettemme tulisi päämääräämme sapattina.

Milloin meidän on pakko matkustaa sapattina, meidän tulisi pyrkiä karttamaan sellaisten seuraa, jotka vievät huomiomme maallisiin asioihin. Meidän pitäisi pysyttää mielemme Jumalassa ja olla yhteydessä Häneen. Aina tilaisuuden tarjoutuessa meidän tulisi puhua muille totuudesta. Meidän pitäisi olla aina valmiina huojentamaan kärsimystä ja auttamaan tarvitsevaisia. Jumala haluaa meidän turvautuvan tällaisissa tilanteissa siihen tietoon ja viisauteen, jota Hän on antanut. Mutta meidän ei pitäisi puhua liikeasioista tai antautua mihinkään tavallisiin maallisiin keskusteluihin. Joka hetki ja joka paikassa Jumala vaatii meitä osoittamaan uskollisuutemme Hänelle kunnioittamalla sapattia.” 

Jumala siunatkoon sinua, Jeesuksen nimessä, aamen.