”Kun taistelu leviää uusille kentille ja kansan huomio kiinnitetään Jumalan poljettuun lakiin, niin Saatanan toiminta kiihtyy. Sanomaa seuraava voima herättää vain vihaa sen vastustajissa. Papit tulevat tekemään melkein yli-inhimillisiä ponnistuksia, estääkseen valon loistamasta seurakuntiinsa. Kaikin käytettävissä olevin keinoin he koettavat estää ihmisiä punnitsemasta näitä tärkeitä kysymyksiä. Kirkko vetoaa yhteiskunnallisen vallan vahvaan käsivarteen. Katoliset ja protestantit liittyvät yhteen tässä työssä. Kun pakollista sunnuntain viettoa vaativa liike tulee rohkeammaksi ja päättäväisemmäksi, vedotaan lakiin niiden vastustamiseksi, jotka pitävät Jumalan käskyt. Heitä uhataan sakoilla ja vankeudella. Muutamille tarjotaan korkeita virkoja sekä muita palkkioita ja etuja houkuttelemaan heitä kieltämään uskonsa. Mutta heidän järkkymätön vastauksensa on: ”Näyttäkää meille Jumalan sanalla, että me olemme väärässä” - sama vastaus, minkä Luther antoi samanlaisissa olosuhteissa. Ne, jotka haastetaan oikeuteen, puolustavat totuutta voimakkaasti, ja jotkut kuuntelijoista päättävät pitää kaikki Jumalan käskyt. Näin tuodaan valo tuhansille, jotka muutoin eivät saisi tietoa näistä totuuksista.

Omantunnon mukaista kuuliaisuutta Jumalan sanalle kohdellaan kapinoimisena. Saatanan sokaisemina vanhemmat tulevat osoittamaan ankaruutta ja raakuutta uskovia lapsiaan kohtaan. Isäntä ja emäntä sortavat palvelijoitaan, jotka tahtovat pitää Jumalan käskyt. Hellät tunteet tukahdutetaan; lapset tehdään perinnöttömiksi ja ajetaan pois kotoa. Silloin täyttyvät kirjaimellisesti Paavalin sanat: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” 2Tim.3:12. Kun totuuden puolustajat kieltäytyvät kunnioittamasta sunnuntai-lepopäivää, heitetään muutamia heistä vankeuteen, toisia ajetaan maanpakoon ja joitakuita kohdellaan orjina. Inhimilliselle ymmärrykselle tämä kaikki näyttää nyt mahdottomalta. Mutta kun Jumalan hillitsevä Henki vetäytyy pois ihmisistä ja he joutuvat Jumalan käskyjä vihaavan Saatanan hallintaan, ilmenee outoja asioita. Sydän voi olla hyvin julma, kun Jumalan pelko ja rakkaus ovat poistuneet.

Myrskyn lähestyessä monet, jotka ovat tunnustaneet uskovansa kolmannen enkelin sanomaan, mutta eivät ole tulleet pyhitetyiksi totuuden kuuliaisuuden kautta, tulevat luopumaan uskostansa ja liittymään vastustajiin. Liittymällä maailmaan ja osallistumalla sen hengestä he ovat alkaneet katsella asioita melkein samassa valossa kuin sekin; ja koetuksen tullessa he ovat valmiit valitsemaan maailman suosiman mukavan kannan. Lahjakkaat, kaunopuheiset miehet, jotka kerran iloitsivat totuudessa, käyttävät kykyjään sielujen pettämiseen ja eksyttämiseen. He tulevat entisten veljiensä katkerimmiksi vihollisiksi. Kun sapatinpitäjät viedään tuomioistuinten eteen vastaamaan uskostansa, nämä luopiot tulevat Saatanan tehokkaimpina välikappaleina esittämään väärässä valossa ja syyttämään heitä sekä valheellisilla kertomuksilla ja vihjailuilla kiihottamaan vallanpitäjiä heitä vastaan.

Tänä vainon aikana koetellaan Herran palvelijain uskoa. He ovat uskollisesti julistaneet varoitusta, luottaen ainoastaan Jumalaan ja Hänen sanaansa. Jumalan Henki on vaikuttanut heidän sydämeensä ja vaatinut heitä puhumaan. Pyhän innon ja voimakkaan jumalallisen vaikutuksen kannustamina he ryhtyivät täyttämään velvollisuuttaan, laskematta niitä seurauksia, jotka koituisivat Jumalan heille antaman sanan puhumisesta kansalle. He eivät ole tavoitelleet maallisia etuja eivätkä ole pyrkineet säilyttämään mainettaan tai edes henkeään. Mutta kun vastustuksen ja moitteen myrsky puhkeaa heidän ylleen, jotkut ovat valmiit hämmästyneinä huudahtamaan: ”Jos me olisimme edeltäpäin nähneet sanojemme seuraukset, me olisimme vaienneet.” He ovat vaikeuksien saartamat. Saatana ahdistaa heitä voimakkailla kiusauksilla. Työ, johon he ovat ryhtyneet, näyttää suuresti ylittävän heidän mahdollisuutensa. Heitä uhataan perikadolla. Innostus, joka heitä aikaisemmin elähdytti, on kadonnut. Kuitenkaan he eivät voi kääntyä takaisin. Silloin he, tuntien täydellisen avuttomuutensa, pakenevat kaikkivaltiaan Jumalan luo anomaan voimaa. He muistavat, että heidän puhumansa sanat eivät olleet heidän omiaan vaan Hänen, joka käski heitä julistamaan varoitusta, Jumala antoi totuuden heidän sydämiinsä, eivätkä he voineet jättää sitä julistamatta.

Samanlaisia koetuksia on Jumalan miehillä ollut menneinäkin aikoina. Wycliff, Hus, Luther, Tyndale, Baxter ja Wesley vaativat, että kaikki opit on koeteltava Raamatulla, ja selittivät olevansa halukkaat hylkäämään kaiken, minkä se tuomitsi. Vaino riehui näitä miehiä vastaan säälimättömällä raivolla; mutta he eivät lakanneet julistamasta totuutta. Historian eri aikakausiin on painanut leimansa jonkin erityisen totuuden kehittyminen, joka on vastannut Jumalan kansan tarpeita tuona aikana. Jokaisen uuden totuuden on täytynyt taistella vihaa ja vastustusta vastaan. Uuden totuuden valosta ja siunauksesta osallistuneita on kiusattu ja koeteltu. Herra antaa kansalle erityisen totuuden silloin, kun se sitä tarvitsee. Kuka rohkenee kieltäytyä tekemästä sitä tunnetuksi? Hän käskee palvelijoitaan esittämään armon viimeisen kutsun maailmalle. He eivät voi vaijeta asettamatta sieluaan alttiiksi vaaralle. Kristuksen lähettiläillä ei ole mitään tekemistä seurausten kanssa. Heidän on täytettävä velvollisuutensa ja jätettävä seuraukset Jumalan huostaan.

Kun vastustus tulee ankarammaksi, joutuvat Jumalan palvelijat jälleen ymmälle, sillä heistä näyttää, että he itse ovat syypäät ahdinkoonsa. Mutta omatunto ja Jumalan sana vakuuttavat, että heidän menettelytapansa on ollut oikea; ja vaikka koetukset jatkuvat, he saavat voimaa niiden kestämiseen. Taistelu tulee kiivaammaksi ja raskaammaksi, mutta heidän uskollisuutensa ja rohkeutensa lisääntyvät sitä mukaa kuin niitä tarvitaan. Heidän todistuksensa kuuluu: ”Me emme uskalla maailman suosion tähden väärentää Jumalan sanaa ja jakaa Hänen pyhää lakiaan siten, että julistamme osan tärkeäksi ja toisen osan epäoleelliseksi. Herra, jota me palvelemme, kykenee pelastamaan meidät. Kristus on voittanut maailman vallat. Pelkäisimmekö me voitettua maailmaa?”

Vaino eri muodoissaan johtuu perussyystä, joka on vaikuttamassa niin kauan, kuin Saatana on olemassa ja kristillisyydellä on elinvoimaa. Ei kukaan voi palvella Jumalaa, kohtaamatta vastustusta pimeyden valtojen taholta. Pahat enkelit hyökkäävät hänen kimppuunsa, koska pelkäävät hänen vaikutuksensa riistävän saaliin heidän käsistään. Pahat ihmiset, joita hänen esimerkkinsä nuhtelee, koettavat yhdessä pimeyden enkelien kanssa houkuttelevilla kiusauksilla erottaa hänet Jumalasta. Jos tämä ei onnistu, niin koetetaan väkivallalla pakottaa omaatuntoa.” Ellen G. White: SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä II, sivut 591-594, vuoden 1963 suomennos.

Kun jesuiittapaavi saa esivallanmiekkansa takaisin, silloin vainontulet syttyvät Jumalan käskyt pitävää kansaa kohtaan. Nyt on korkea aika pukeutua täyteen sota-asuun pahan voimia vastaan: ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää Perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinänne jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta.” Efes.6:10-19. Aamen.