”Mikä on minulle pyhitettyä, sitä sinä halveksit, minun sapattini sinä rikot.” Hes.22:8. Ettemme halveksisi ja rikkoisi Yehovah’n pyhää sapattia ja ymmärtääksemme tehdä sapatista ilonpäivän Luojan ja Lunastajamme kunniaksi, lukekaamme Jumalan sanansaattajan Ellen Whiten arvokkaita neuvoja viikon seitsemännestä päivästä, perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun, kirjasta "Todistusaarteita 1", sivut 271 - 273:

”Sapatin alkaessa meidän tulee panna vartija itsellemme, teoillemme ja sanoillemme, ettemme ryöstäisi Jumalalta käyttäen omiin tarkoituksiimme sitä aikaa, joka tinkimättömästi kuuluu Herralle. Meidän ei tule itse tehdä eikä sallia lastemme tehdä minkäänlaista työtä toimeentuloa varten, eikä mitään sellaistakaan työtä, joka olisi voitu tehdä kuutena työpäivänä.

Perjantai (torstai-illan auringonlaskusta perjantai-illan auringonlaskuun) on valmistuspäivä. Silloin voidaan käyttää aikaa välttämättömiin valmistuksiin sapattia varten. Sinä päivänä voimme myös ajatella sapattia ja keskustella siitä. Mitään, mitä taivaan edessä voidaan pitää pyhän sapatin rikkomisena, ei tule jättää sanomatta tai tekemättä, niin että se jäisi sanottavaksi tai tehtäväksi sapattina. Jumala ei vaadi meitä ainoastaan luopumaan ruumiillisesta työstä sapattina, vaan että mieli kasvatetaan viipymään pyhissä asioissa. Neljättä käskyä rikotaan eittämättä, jos pohditaan maallisia asioita ja antaudutaan kevytmieliseen ja joutavaan keskusteluun. Jos ruvetaan keskustelemaan kaikesta, mikä sattuu tulemaan mieleen, silloin puhutaan joutavia ja ajetaan omia asioita. Jokainen poikkeama oikeasta saattaa meidät orjuuteen ja syynalaisiksi.

Veli P, sinun tulee ankarasti kasvattaa itseäsi huomaamaan neljännen käskyn sapatin pyhyys, ja sinun tulee tehdä työtä mittapuun korottamiseksi kodissasi ja kaikkialla, missä omalla esikuvallasi olet alentanut sitä Jumalan kansan keskuudessa. Sinun tulee tehdä tyhjäksi tässä suhteessa tekemäsi vaikutus muuttamalla sanojasi ja tekojasi. Sinä et ole useinkaan muistanut sapatinpäivää, että olisit sen pyhittänyt, ja sinä olet usein muistamattomuudessasi ajanut omia asioitasi ja puhunut niistä Jumalan pyhänä päivänä. Sinä olet ollut varomaton antautuessasi sapattina keskusteluun karjasta, sadosta, voitoista ja tappioista. Se on kaikki sapatin rikkomista. Jos ajatukset viipyvät maailmallisissa asioissa, kieli ilmaisee sen, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu”.

Saarnaajan vastuu

Saarnaajien antaman esikuvan tulee tässä olla erikoisen harkittua. Heidän tulee ottaa omantunnon asiakseen rajoittaa keskusteluaan sapattina hengellisiin asioihin, kuten nykyiseen totuuteen ja nykyhetken tehtäviin, kristityn toivoon, huoliin, koettelemuksiin, taisteluihin ja vastoinkäymisiin sekä heidän lopulliseen voittoonsa ja tulevaan palkintoonsa.

Jeesuksen saarnaajien tulee nuhdella niitä, jotka eivät muista sapatinpäivää, että pyhittäisivät sen. Saarnaajien tulee ystävällisesti ja vakavasti nuhdella niitä, jotka väittäessään olevansa sapatinpitäjiä antautuvat maailmalliseen keskusteluun sapattina. Heidän tulee kannustaa Jumalalle pyhittäytymistä Hänen pyhänä päivänään.

Unen takaisin ottaminen

Kenenkään ei tule omaksua sitä vapautta, että käyttäisivät pyhitettyä aikaa hyödyttömästi. Jumalalle on vastenmielistä, jos sapatinpitäjät nukkuvat suuren osan sapatista. Sillä tavalla he häpäisevät Luojaansa ja sanovat esikuvallaan, että kuusi työpäivää ovat liian kalliita käytettäväksi lepoon. Heidän täytyy hankkia rahaa, vaikka he joutuisivat riistämään itseltään tarvitsemaansa lepoakin, minkä he sitten korvaavat nukkumalla pyhinä hetkinä. Sitten he puolustautuvat sanoen: ’Sapatti annettiin levon päiväksi. En tahdo riistää itseltäni lepoa menemällä kokoukseen, sillä minä olen levon tarpeessa.’ Sellaiset käyttävät väärin Jumalan pyhittämän päivän. Sinä päivänä heidän tulisi erikoisesti innostaa perhettään noudattamaan sitä ja kokoontumaan rukoushuoneeseen yhdessä harvojen tai monien kanssa. Heidän tulee pyhittää aikansa ja voimansa hengellisiin harjoituksiin, jotta sapatin tuoma taivaallinen siunaus ja pyhä vaikutus seuraisi heitä taas seuraavaan sapattiin. Kaikista viikon päivistä mikään ei ole niin edullinen käytettäväksi hartaaseen mietiskelyyn ja pyhään tunnelmaan kuin sapatti.

Minulle näytettiin, miten koko taivas katseli ja tarkkaili sapattina niitä, jotka tunnustavat neljännen käskyn velvoituksen ja noudattavat sapattia. Enkelit merkitsevät muistiin heidän harrastuksensa ja syvän kunnioituksensa tätä jumalallista säädöstä kohtaan. Niitä, jotka pyhittävät Herran Jumalan sydämessään säilyttämällä tinkimättömästi hartaan mielen, ja jotka koettivat käyttää hyväkseen pyhät hetket pitämällä sapatin parhaan kykynsä mukaan ja jotka kunnioittavat Jumalaa sanomalla sapattia ilonpäiväksi – niitä enkelit erikoisesti siunasivat antamalla heille valoa ja terveyttä. Erikoinen voima annettiin heille. Toisaalta enkelit kääntyivät pois niistä, jotka eivät osanneet pitää arvossa Jumalan pyhittämän päivän loukkaamattomuutta, poistamalla heistä valonsa ja voimansa. Näin masennuksen ja usein alakuloisuuden pilven tavoin peittävän heidät synkkyyteen. He tunsivat olevansa vailla Jumalan Henkeä.” Aamen.