Kirjoitan Erhard J. Almin kirjasta artikkelin, josta selviää, millä mekanismilla vehnänorasmehu paransi ihosyövän kaljustani:

”Onko syövän arvoitus ratkaistu? Tapahtuiko se jo vuonna 1902, jolloin tri John Beard - Edinburghin yliopiston professori - havaitsi, että trofoplast-solu ja syöpäsolu ovat täysin samanlaisia. Samana vuonna hän julkaisi väitöskirjan teoriastaan, jota kukaan ei ole vielä kyennyt kumoamaan. Trofoplast-solulla on oma tietty tehtävänsä sikiön kehityksessä 56. raskauspäivään asti. Silloin sen toiminnan lopettaa pankreasentsyymi, kymotrypsiini, joka tästä eteenpäin koko eliniän valvoo sen toimintaa. Kehossa on miljoonittain sukupuolisoluja (haploid gametogenous), joissa on vain 23 kromosomia. Jos sellainen jakautuu, syntyy niistä trofoplast-soluja. Jos nämä edelleen jatkavat jakautumistaan, kerääntyy niiden ympärille muita soluja, jotka yrittävät tuhota ne. Tuloksena on syöpäkasvain.

Professori Beard ei saanut aikalaistensa hyväksymistä teorialleen. Pettyneenä ja epätoivoisena hän sanoi "Toivokoon ja rukoilkoon ihmiskunta aina tuomiopäivään asti, mutta muuta ratkaisua syövälle ei löydy". Nämä hänen sanansa pitävät paikkansa vielä nytkin, 70 vuotta myöhemmin (nyt jo yli 100 vuotta myöhemmin). Hän kuoli vuonna 1924.

1938 alkoi Ernst Krebs tutkia trofoplast-teoriaa. Hän opiskeli lääketiedettä Hahnemann Medical Collegessa San Fransiskossa. Hän tutkii samaa asiaa vielä tänä päivänäkin. Tutkittuaan "beardismia", joksi hän kutsui sitä, hän oli käynyt läpi 17.000 tieteellistä raporttia. Näistä hän oli löytänyt yhteensä 42 yhteistä piirrettä syöpä- ja trofoplastsolun kesken.

Vuonna 1950 hän alkoi itse etsiä parannuskeinoa syöpään. Hän kokeili ensin kymotrypsiiniä, mutta havaitsi, ettei se kyennyt pysäyttämään syövän etenemistä. Hänen isänsä oli vuosikymmeniä kokeillut aprikoosinkivistä uutetuilla nitrilosideilla. Näitä on 14 eri lajia n. 1200 eri kasvi- ja ruokalajissa. Ihminen syö tavallisesti 2 - 500 mg nitrilosideja päivässä. Länsimaailmassa, jossa niitä syödään vähiten, syöpää esiintyy eniten. Ja taas niitä eniten syövien kansojen keskuudessa ei edes tunneta syöpää.

Vuonna 1933 löydettiin kehon soluista eräs entsyymi rhodenaasi, joka neutralisoi syanidin. Tätä entsyymiä esiintyy tavallisissa soluissa, mutta ei syöpäsoluissa, jotka sen vuoksi ovat täysin suojattomia syanidin vaikutuksia vastaan.

Tri Grebs tiesi, että betaglucosidaasi-nimistä entsyymiä kerääntyy suuria määriä kudoksiin, joihin syöpä on iskenyt. Näihin kudoksiin sitä voi kertyä aina 3600 kertaa enemmän kuin tavallisiin kudoksiin. Tämä entsyymi erottaa syaanivetyä nitrilosideistä ja se tappaa syöpäsolut.

Tri Krebs oli nyt päässyt tutkimuksissaan lopulliseen tulokseen. Kaikki sopi yhteen kuin kellon koneisto. Syöpä on puutostauti. Nitrilosidit tehoavat syöpään samalla tavalla kuin C-vitamiini keripukkiin. Hänellä oli vihdoinkin suoja- ja lääkeaine syöpää vastaan ja hän risti sen Laetrileksi (L-mandelonitrile-beta-glucoside). Nitrilosidien esiintyminen luonnossa todistaa omalta osaltaan luomistyön jumalallista viisautta.

Mutta tri Krebs oli vähällä menettää henkensä kokeillessaan teoriaansa käytännössä. Hän pani betaglucosidaasia huhmareen ja kaatoi sen päälle laetrilea ja havaitsi, että seos tuoksui heikosti. Voiton tunne huumasi hänet. Hän veti kaasua syvään henkeensä. Yhtäkkiä alkoivat hänen jalkansa puutua ja hänen tajuntansa pettää. Hän oli saanut liian suuren annoksen syaanivetykaasua. Hän juoksi puutarhaan saadakseen enemmän happea, ja sen jälkeen edestakaisin pitkin syrjäkatua. Koko ajan hän mumisi "Se vaikuttaa".

Hän oli nyt todistanut, että betaglucosidaasi, jota on runsaasti syöpäkudoksissa, vapauttaa syanidin laetrilesta. Hän tiesi myös vastakohdan sille eli sen, että rhodenaasi neutralisoi nopeasti ravinnon mukana tulevan syanidin. Hän sai myös ensimmäisenä ihmisenä laetrile-ruiskeen, sillä hän halusi olla oma koekaniininsa.

Kirjailija Glenn D. Kittler on kymmenen vuotta seurannut laetrilen kehitystä. Kirjassaan "Control of Cancer" (Syövän kurissa pitäminen) hän sanoo, että laetrile on meidän aikamme suurin lääketieteellinen uutuus ja ensimmäinen oleellinen läpimurto syöpärintamaan.

Samuel Wachsman, streptomysiinin löytäjä, sanoi kerran, että parannus kaikkiin ihmisen sairauksiin löytyy ympäröivästä luonnosta. Tieteen tehtävänä on löytää ne. Hän todisti sen itse löytämällä ryhmän mikrobeja, jotka tuottavat streptomysiiniä, joka tappaa mm. tuberkuloosibasillit.

Elinikäisellä tutkimuksellaan tri Krebs aikaansai suojan ja lääkkeen syöpää vastaan ja antoi samalla valaistusta syöpämysteerioon. Miljoonat ihmiset tulevat hyötymään hänen elämäntyöstään ja hänet tullaan ilman muuta osoittamaan erääksi suurista tiedemiehistä. Kuten useimpia suuria tiedemiehiä, häntäkin ovat hänen virkaveljensä vainonneet ja vastustaneet. Tällä hetkellä hän on Kalifornian lääkäriyhdistyksen ja Washingtonin lääkintöhallituksen syytösten kohteena. Näihin syytöksiin yhtyi vielä Kalifornian lääkintöhallitus sen jälkeen, kun hänen elämäntyönsä ja laetrilen kehitystyönsä esitettiin televisiossa ympäri Amerikkaa. Hänet pidätettiin Kalifornian lakien muka rikkomisen johdosta. Nämä lait oli tietenkin säädetty Kalifornian lääkintöhallituksen toimesta. Asian kirjallisuus ja tieteelliset väitöskirjat takavarikoitiin yliopistoista ja yksityisistä laitoksista.

Mutta tämä vainokampanja alkoi liian myöhään. Tulos oli sama kuin suljettaessa tallin ovet hevosen jo karattua sieltä. Laetrile-aate valtaa jalansijaa nopeasti joka puolella maailmaa. Sitä valmistetaan jo mm. Italiassa, Monacossa, Jugoslaviassa ja Meksikossa.

1960-luvun keskivaiheilla kymmenen sairaalaa Quebecin provinssissa alkoi käyttää laetrilea. Tämän ansiosta Montrealin ja McGillin yliopistojen lääketieteen opiskelijoille opetetaan trofoblast-teoriaa ja laetrilen käyttöä. Myös Oxfordin yliopistossa Englannissa on jo todistettu, että trofoblast- ja syöpäsolut ovat täysin samanlaisia.

Tri Ettore Guidett, Italian Torinon yliopistosta, oli eräs Sao Paolossa 1954 järjestetyn kansainvälisen syöpäyhdistyksen kokouksen puhujista. Hän kertoi puhuessaan laetrilesta ja että hän oli saanut kokeissaan kukkakaalia muistuttavan kohdun ja niskan syöpäkasvaimen häviämään laetrile-liuoksella haudottaessa. Myös keuhkosyöpäkasvaimet olivat pienentyneet laetrile-ruiskeen johdosta. Hänen esityksensä jälkeen väitti eräs amerikkalainen lääkäri, että laetrile oli todettu täysin tehottomaksi syöpälääkkeeksi USA:ssa suoritetuissa kokeissa! Professori Quidett vastasi tähän, ettei häntä kiinnostanut tippaakaan, mitä mieltä USA:ssa ollaan asiasta ja että hän kertoi asiasta, jonka hän oli omin silmin nähnyt. USA:n lääkintöhallitus on ennenkin joutunut naurunalaiseksi sen väittäessä 29 vuoden ajan, ettei E-vitamiinilla ole vaikutusta ihmisen terveyteen. Luultavasti se olisi edelleenkin samaa mieltä, elleivät sen jäsenet olisi joutuneet eläkkeelle."

Ote Almin kirjasta jatkuu blogiotsikossa: "B-17 paransi minut 2".