Seurakunnan lankeemuksen historiasta on meille paljon opittavaa. Sen valossa tarkastelen uskonpuhdistuksen herätyksessä syntyneitä nykyisiä protestanttisia seurakuntia. Ihmisen muisti on lyhyt. Samat virheet toistetaan uudestaan ja uudestaan. Elämme ikuisuutemme kannalta erittäin vaarallista aikaa. Saatana pyrkii lumoamaan ihmiset tekniikan huippusaavutuksilla. Uusia ja yhä tehokkaampia elektronisia vempeleitä keksitään mielen erottamiseksi Jumalasta, siitä mikä on tärkeintä: miksi oikein olemme olemassa. Huvitukset täyttävät vapaa-ajan. Jumalaa ja Jeesusta ei enää tarvita. Raamattu on tarukirja siinä kuin Kalevalakin. Ihminen on kehittynein eläinlaji muiden eläinlajien joukossa, näinhän koulussa opetetaan. Seurakunnat muodostuvat evoluutio-opetetuista jäsenistä ja kaitsijoista. Kansankirkossa suuri osa jäsenistä ei usko edes Jumalan olemassaoloon, saatikka sitten Raamattuun. Kansankirkon papeistakaan eivät kaikki tutki päivittäin Raamattua. Sokeat johtavat sokeaa seurakuntaa.

Uskonpuhdistajat olivat yksimielisiä siitä, että paavinvalta on Raamatussa ennustettu antikristus. Ekumeniassa Rooman kirkkoon palanneet seurakunnat eivät sitä enää näe eivätkä tiedä, tai eivät ole tietävinään. Miten on käynyt kristikunnalle Jumalan herättämän uskonpuhdistuksen jälkeen, siitä todistaa Yehovah'n uskollinen sanansaattaja Ellen G. White kirjassa Lunastuksen historia, sivuilla 278-279:

”Ne jotka vastaanottivat uskonpuhdistuksen suuren siunauksen, eivät jatkaneet eteenpäin sillä polulla, jolle Luther oli niin jalosti astunut. Silloin tällöin nousi joitakuita harvoja uskollisia miehiä julistamaan uutta totuutta ja paljastamaan kauan hellittyjä erheitä, mutta Kristuksen aikojen juutalaisten ja Lutherin aikojen paavilaisten lailla enemmistö tyytyi uskomaan samalla tavalla kuin heidän isänsä olivat uskoneet, ja elämään niinkuin he olivat eläneet. Sen tähden uskonto jälleen kangistui muotomenoihin; ja erehdyksistä ja taikauskomuksista, jotka olisivat tulleet heitetyiksi syrjään, jos seurakunta olisi jatkuvasti vaeltanut Jumalan Sanan valossa, pidettiin kiinni ja niitä suosittiin. Täten uskonpuhdistuksen innoittama henki vähitellen kuoli kokonaan, kunnes protestanttisissa kirkkokunnissa oli melkein yhtä suuri uskonpuhdistuksen tarve kuin Lutherin aikaisessa Rooman kirkossa. Niissä vallitsi sama hengellinen tylsyys, sama ihmisoppien kunnioitus, sama maailmallisuuden henki ja sama Jumalan Sanan opetusten vaihtaminen inhimillisiin teorioihin. Ylpeys ja ylellisyys rehoittivat uskonnollisuuden varjossa. Kirkot turmeltuivat liittoutuen maailman kanssa. Täten menettivät arvonsa ne suuret periaatteet, joiden puolesta Luther ja hänen työtoverinsa olivat tehneet ja kärsineet niin paljon.

Kun Saatana näki epäonnistuneensa yrittäessään vainolla hävittää totuuden, hän turvautui jälleen samaan sovittelusuunnitelmaan, joka oli johtanut suureen luopumukseen ja Rooman kirkon muodostumiseen. Hän yllytti kristittyjä liittymään, ei nyt pakanoihin, vaan niihin jotka tämän maailman jumalaa palvelemalla osoittivat yhtä totisesti olevansa epäjumalanpalvelijoita.

Saatana ei enää voinut pidättää kansalta Raamattua, sillä se oli saatettu kaikkien ulottuville. Mutta hän johti tuhannet omaksumaan vääriä tulkintoja ja epäraittiita teorioita tutkimatta Raamattua tullakseen tuntemaan totuuden. Hän oli turmellut Raamatun opit; ja perimätiedot, jotka tulivat tuhoamaan miljoonia, juurtuivat syvälle. Kirkko ylläpiti ja puolusti näitä perimätietoja, sen sijaan että se olisi tavoitellut sitä uskoa, joka kerran oli pyhille annettu. Ja täysin tietämättöminä tilastaan ja perikadostaan kirkko ja maailma lähenivät nopeasti maan historian mitä vakavinta ja kohtalokkainta aikaa – Ihmisen Pojan ilmestymisen aikaa.”

Nämä Yehovah'n sanansaattajan sanat kirkkojen hengellisestä tilasta ovat täyttä totta. Sekin liike, jonka Jumala herätti valmistamaan tietä Jeesuksen II tulolle, ja jonka uskollisena jäsenenä Ellen White oli, se liike oli jo hänen eläessään herätyksen ja suuren uskonpuhdistuksen tarpeessa. Nyt tuon Adventtiseurakunnan tilanne on vielä paljon pahempi. Whiten kautta Jumala antoi mitä vakavimpia sanomia seurakunnalleen:

”Sieluni on vaipunut maahan, kun minulle on näytetty Jumalan kansan heikko tila. Laittomuus on päässyt valtaan, ja monien rakkaus on kylmentynyt” Test.2,s.348. ”Sieluni täyttää suru ja murhe, kun ajattelen tilaamme kansana… Meidän jatkuva luopumuksemme on erottanut meidät Jumalasta.” Test.5,s.217. ”Kansamme keskuudessa vallitsee surkuteltava hengellisyyden puute.” Test.s.727. ”Seurakunnan hengellinen tila on muuttunut vähitellen, melkeinpä huomaamatta.” Test.s.240. ”Yleinen penseyden tila on vallinut jo kauan.” Test.s.104. ”Se kansa, joka tunnustaa totuuden, luopuu Jumalasta. Jeesus tulee pian, mutta he eivät ole valmiit.” Test,s.400.

”Minulle näytettiin Jumalan tunnustavan kansan tila. Monet olivat suuressa pimeydessä, mutta eivät kuitenkaan näyttäneet olevan tietoiset todellisesta tilastaan. Suuri joukko oli päästänyt tuntonsa turtumaan hengellisiin ja iankaikkisiin asioihin nähden, samalla kuin heidän mielensä oli täysin valveutunut maallisissa harrastuksissa. Monet suosivat sydämissään epäjumalia ja harjoittivat paheita, jotka erottivat heidät Jumalasta ja tekivät heistä pimeyden olentoja. Näin ainoastaan harvojen olevan valkeudessa ja omaavan erottamiskykyä ja hengellisyyttä näiden kompastuskivien havaitsemiseen ja poistamiseen tieltä. Jopa vastuunalaisissakin asemissa olevat miehet työn keskuksissa nukkuvat. Saatana on lyönyt heidät halvauksella, jottei hänen eksyttämisaikeitaan huomattaisi hänen koettaessaan kietoa pauloihinsa, eksyttää ja tuhota.” Test,2,s.439.

”Ero Kristuksen ja hänen kansansa välillä suurenee, samalla kuin se pienenee sen ja maailman välillä. Erottavat piirteet Kristuksen tunnustavan kansan ja maailman välillä ovat miltei hävinneet.” Test,1,s.277.

Näin monin, monin todistuksin Kristus koetti herättää kansaansa Seitsemännen päivän adventisteja. Viimeisen sanoman kansalleen Ellenin kautta Kristus antoi vuonna 1913. Kaksi vuotta Ellen oli ”eläkkeellä” ja kuoli vuonna 1915, 87 vuotiaana. Hänen kuoltuaan jesuiitat soluttautuivat seurakuntaan, saaden sen vaivihkaa ja huomaamatta luopumaan yhä enemmän Jumalasta ja sen mielen kääntymään suopeaksi antikristuksen hirmuvallalle. Mutta maailmanlaajuisen adventtikansan joukossa on jäännös, joka ei kumarra petoa ja sen kuvaa. He kuulevat Jeesuksen äänen ja seuraavat Häntä mihin ikinä Hän menee. He pitävät Jumalan käskyt, ja heillä on Kristuksen todistus. Jäännösseurakunnasta sisar Ellen todistaa:

”Tässä maailmassa ei ole mikään niin rakas Jumalalle kuin Hänen seurakuntansa.” Test.6.,s.44. ”Jumalalla on maan päällä seurakunta, joka on Hänen valittu kansansa, joka pitää Hänen käskynsä...” Test. To Min.,s.61. Herran nimessä minä vakuutan teille, että se tulee pysymään, vahvistumaan, lujittumaan ja kestämään.” Test. To Min.s.24.

Nyt on herätyksen ja uskonpuhdistuksen aika myös adventtikansan keskuudessa. Miten se tapahtui Lutherin aikana, samoin se tapahtuu nytkin. Luther kirjoitti: ”Minä lähetin Jumalan sanan menemään. Minä saarnasin ja kirjoitin – siinä kaikki. Ja kuitenkin, sillä aikaa kun minä nukuin… sana, mitä olin saarnannut, kukisti paavilaisuuden, joten ei ruhtinas eikä keisarikaan tehnyt niin paljon vahinkoa. Ja kuitenkaan en minä tehnyt mitään. Sana ainoastaan teki kaiken.” Suuri Taistelu, s.234-235.

Päivittäessäni blogiani tänään 1.7.2021, olen iloinen, että herätystä ja uskonpuhdistusta tapahtuu adventtikansan keskuudessa. Siitä esimerkkinä Teppo Salmelan YouTube-videot! Toivotan hänen työlleen runsasta Jumalan siunausta!

Jumala siunatkoon ja varjelkoon myös sinua, aamen.