”Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden… Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.” Matt.24:5-9,20.

Olemme juuri osa tätä sukupolvea Jeesuksen opetuslapsia, joille Jeesus erityisesti kohdistaa sanansa. Juuri meidän aikanamme laittomuus pääsee valtaan (jae 12). Jälleen on sota Euroopassa, jonka melskettä ja josta sanomia saamme kuulla ja nähdä tiedotusvälineissä. Kansat ovat vihastuneet, on idän ja lännen blokki toisiaan vastaan ja molemmat puolet saavat käskynsä paavinvallalta, laittomuuden ihmiseltä, kadotuksen lapselta (2Tess.2:3), joka tämän maailman ruhtinaan, langenneen Luciferin sijaisena johtaa salassa jumalattoman maailman tapahtumia päästäkseen täyteen maailmanherruuteen ”rauhan tekijänä”. Hänen valtansa merkki on väärä sapatti eli sunnuntai, jota ekumenia-kirkot tulevat pian vaatimaan pyhitettäväksi. Mutta Jumalalla on tämän sukupolven aikana maan päällä kansa, joka pitää Jumalan käskyt, myös IV käskyn, ”Muista pyhittää sapatinpäivä”, joka on perjantai-illan aurigonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun. Koska he eivät kumarra paavinvaltaa ja ota pedonmerkkiä, vaan pyhittävät Jumalan sapatin, he joutuvat kaikkien kansojen vihattaviksi. Kansat, jotka ensin vihasivat toisiaan, löytävät Jeesuksen uskollisesta jäännöksestä itselleen yhteisen vihollisen. Jeesus pyhine enkeleineen on oleva kansansa suojana vainon aikana ja Hän kehoittaa meitä rukoilemaan, ettei pakomme tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sodan ja vainonkin aikana Jumalan jäännöskansa pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. Nyt on aika opetella sapatin oikea pitäminen Kristuksen hengessä ja voimassa.

Sapatin pyhittämiseen saamme mainioita ohjeita Jumalan sanansaattajan Ellen Whiten kautta kirjasta TODISTUSAARTEITA 3, sivuilta 14 – 19:

”Sapatti on kultainen side, joka yhdistää toisiinsa Jumalan ja Hänen kansansa. Mutta sapattikäsky on rikottu. Jumalan pyhä päivä on häpäisty. Syntinen ihminen on raastanut sapatin paikaltaan, ja tavallinen työpäivä on korotettu sen tilalle. Lakiin on tullut halkeama, ja tämä halkeama on korjattava. Totinen sapatti on korotettava oikeaan asemaansa, Jumalan lepopäiväksi. Jesajan kirjan 58. luvussa on luonnehdittu työtä joka Jumalan kansan on määrä tehdä. Heidän tulee saattaa laki arvoonsa ja kunniaansa, rakentaa jälleen ikivanhat rauniot ja kohottaa muinaisten polvien laskemat perusmuurit. Tämän työn tekijöille Jumala sanoo: ’- - sinun nimesi on oleva: ’halkeamain umpeenmuuraaja’ ja ’teitten korjaaja maan asuttamiseksi’. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa (Yehovah’ssa), ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran (Yehovah’n) suu on puhunut’ (jakeet 12-14).

Sapatti on oleva kiistakysymyksenä siinä suuressa viimeisessä taistelussa, jossa koko maailma on osallisena. Ihmiset ovat kunnioittaneet Saatanan periaatteita enemmän kuin taivaissa hallitsevia periaatteita. He ovat hyväksyneet väärän sapatin, jonka Saatana on korottanut oman valtansa merkiksi. Mutta Jumala on pannut sinettinsä kuninkaalliseen vaatimukseensa. Kumpikin sapattisäädös kantaa julistajansa nimeä, katoamatonta tunnusta, josta näkyy kummankin valtuus. Meidän tehtävämme on saada ihmiset ymmärtämään tämä. Meidän tulee osoittaa heille, että on ratkaisevan merkityksellistä, kantavatko he Jumalan valtakunnan tunnusta, vai tottelemattomuuden valtakunnan tunnusta, sillä he tunnustautuvat sen valtakunnan kansalaisiksi, jonka tunnusta he kantavat. Jumala on kutsunut meidät kohottamaan Hänen poljetun sapattinsa lippua. Miten tärkeätä siis onkaan, että näytämme sapatin vietossa oikeata esimerkkiä.

Uusia seurakuntia perustettaessa olisi työntekijöiden annettava tarkkoja ohjeita sapatin oikeasta pyhittämisestä. Meidän täytyy olla valppaita, jotteivät ne, jotka ovat julistautuneet Jumalan pyhän lepopäivän pyhittäjiksi, ryhdy noudattamaan niitä höltyneitä tapoja, jotka ovat vallalla sunnuntain pyhittäjien keskuudessa. Rajaviiva on tehtävä selväksi ja näkyväksi Jumalan valtakunnan tunnusta kantavien ja tottelemattomuuden valtakunnan tunnusta kantavien välillä.

Sapatti on paljon pyhempi asia kuin millaisena monet sapatin noudattajiksi tunnustautuneetkaan sitä pitävät. Ne, jotka eivät ole pitäneet sapattia käskyn mukaisesti joko kirjaimen tai hengen puolesta, ovat suuresti häpäisseet Herraa. Hän vaatii uudistukseen sapatin pyhittämisessä.

SAPATTIIN VALMISTAUTUMINEN

Aivan neljännen käskyn alussa Herra sanoi: ’Muista.’ Hän tiesi, että moninaisten huoliensa ja pulmiensa keskellä ihminen tuntisi kiusausta tinkiä tämän lain täydellisestä noudattamisesta tai unohtaisi sen pyhän merkityksen. Sentähden Hän sanoi ’Muista pyhittää lepopäivä’ (2Moos.20:8).

Meidän tulee koko viikon pitää sapatti mielessämme ja valmistautua viettämään sitä käskyn mukaisesti. Meidän ei pidä noudattaa sapattia pelkästään lakiin sisältyvänä asiana. Meidän tulee ymmärtää sen hengellinen vaikutus elämän kaikkiin toimiin. Kaikki, jotka pitävät sapattia itsensä ja Jumalan välisenä merkkinä, joka osoittaa, että Hän on se Jumala, joka heidät pyhittää, edustavat Hänen hallintonsa periaatteita. He sisällyttävät jokapäiväiseen elämäänsä Hänen valtakuntansa lait. Joka päivä he rukoilevat, että sapatin pyhittävä vaikutus pysyisi heissä. Joka päivä on Kristus oleva heidän kanssaan, ja he osoittavat Hänen luonteensa mukaista nuhteettomuutta. Joka päivä on heidän valonsa loistava muiden edessä hyvissä teoissa.

Kaikessa, mikä liittyy Jumalan työn menestykseen, on aivan ensimmäiset voitot saavutettava kotielämässä. Sapattiin valmistautuminen on aloitettava kotona. Vanhemmat muistakoot läpi viikon, että heidän kotinsa tulee olla koulu, jossa heidän lapsensa valmistautuvat astumaan taivaan kartanoihin. Heidän sanansa olkoot kohdalleen osuneita. Heidän ei tulisi lausua ainuttakaan sanaa, jota heidän lastensa ei sopisi kuulla. Ärtymystä tulee karttaa. Vanhemmat, eläkää viikon varrella mielessänne pyhä Jumala, joka on antanut teille lapsia kasvattaaksenne heidät Hänelle otollisiksi. Kasvattakaa Hänelle otolliseksi kotiinne pieni seurakunta, jotta kaikki olisivat sapattina valmiita palvelemaan Herraa Hänen pyhäkössään. Tuokaa lapsenne joka aamu ja ilta Jumalan eteen perintönä, jonka Hän on verellä lunastanut. Opettakaa heille, että heidän korkeimpana velvollisuutenaan ja etuoikeutenaan on rakastaa ja palvella Jumalaa.

Vanhempien tulisi huolehtia tarkasti siitä, että Jumalan palveleminen muodostuu käytännön opetukseksi heidän lapsilleen. Raamatun jakeiden tulisi olla useammin heidän huulillaan, varsinkin niiden jakeiden, jotka valmistavat sydäntä hartauden harjoittamiseen. Seuraavat kallisarvoiset sanat ansaitsisivat tulla toistetuiksi usein: ’Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä Häneltä tulee minun toivoni’ (Psal.62:6).

Kun sapatti näin muistetaan, ajallinen ei pääse haittaamaan hengellistä. Yksikään kuuteen työpäivään liittyvä askare ei lykkäydy sapatiksi. Voimamme eivät viikon varrella hupene ajalliseen uurastukseen niin tarkkaan, että olisimme päivänä, Jolloin Herra lepäsi ja virkistyi, liian väsyneitä ollaksemme mukana Häntä palvelemassa.

Joskin sapattiin tulee valmistautua koko viikon, on perjantai (torstain auringonlaskusta perjantain auringonlaskuun) tarkoitettu erityiseksi valmistuspäiväksi. Mooseksen kautta Herra sanoi Israelin lapsille: ’- - huomenna on levon päivä. Herralle (Yehovah’lle) pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi’ (2Moos.16:23). Kansa samoili sitä (mannaa) kokoamassa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia’ (4Moos.11:8). Oli suoritettava erinäisiä valmisteluja ennen kuin israelilaiset saattoivat nauttia taivaasta lähetetyn leipänsä. Herra sanoi heille, että tämä työ oli tehtävä perjantaina, valmistuspäivänä. Heidät pantiin tällä tavoin koetteille. Jumala halusi nähdä, pyhittäisivätkö he sapatin vai eivät.

Tämä Herran suulla julistettu ohje on opetuksena meille. Raamattu on täydellinen opas, ja jos sen sivuja tutkitaan rukouksen hengessä ja ymmärrystä halajavin sydämin, kenenkään ei tarvitse erehtyä tässä asiassa.

SAPATTIPUKU

Monet kaipaavat ohjeita siitä, millaisessa asussa heidän tulisi esiintyä jumalanpalvelustilaisuudessa sapattina. Heidän ei tule astua Jumalan kasvojen eteen tavallisissa arkivaatteissaan. Kaikilla tulisi olla erityinen sapattipuku, jota he käyttävät palvellessaan Jumalaa Hänen huoneessaan. Joskaan meidän ei pidä seurata maailman muoteja, meidän ei tule olla ulkoasumme suhteen välinpitämättömiä. Asumme tulee olla siisti ja huoliteltu mutta koruton. Jumalan lasten tulisi olla puhtaita sekä sisäisesti että ulkonaisesti.

Kaikki sapattivalmistelut saatettakoon päätökseen jo perjantaina (ennen auringonlaskua). Huolehtikaa siitä, että kaikki vaatteet ovat käyttövalmiina ja että kaikki ruuanlaittoaskareet on tehty. Kiillottakaa jalkineenne ja käykää kylvyssä. Tämä on mahdollista. Jos teette siitä säännön, se on teille mahdollista. Sapattia ei pidä käyttää vaatteiden kunnostamiseen, ruuan valmistamiseen, huvitteluun eikä muihinkaan maallisiin toimiin. Ennen auringonlaskua kaikki maallinen työ pantakoon sivuun ja kaikki maalliset lehdet pantakoon pois näkyvistä. Vanhemmat, selvittäkää työnne ja sen tarkoitus lapsillenne ja antakaa heidän valmistautua kanssanne pitämään sapattia käskyn mukaisesti.

SAPATTI ON PIDETTÄVÄ PYHÄNÄ

Meidän tulisi tarkoin varjella sapatti lyhentämättömänä. Muistakaa, että sen jokainen hetki on pyhitettyä, loukkaamattomana pidettävää aikaa. Milloin mahdollista työnantajien tulisi suoda työntekijöilleen vapaata perjantaista keskipäivästä sapatin alkuun. Suokaa heille valmistautumisaikaa, jotta he voivat vastaanottaa Herran päivän levollisin mielin. Näin menetellen ette menetä mitään aineellisestikaan.

On vielä muuan tehtävä, johon tulisi kiinnittää huomiota valmistuspäivänä. Sinä päivänä kaikki erimielisyydet veljien kesken niin perheessä kuin seurakunnassakin olisi poistettava. Kaikki katkeruus, viha ja pahansuopuus karkotettakoon sielusta. Tunnustakaa nöyryyden hengessä ’toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte’ (Jaak.5:16).

Ennen sapatin alkamista olisi niin mieli kuin ruumiskin irrotettava maallisista toimista. Jumala on asettanut sapattinsa kuuden työpäivän päätteeksi, jotta ihmiset voivat hiljentyä tarkastelemaan, miten he ovat viikon aikana edistyneet valmistautuessaan siihen puhtauden valtakuntaan, jonne ei pääse yksikään lain rikkoja. Meidän tulisi jokaisena sapattina tehdä sielussamme tili siitä, onko päättynyt viikko tuottanut hengellistä voittoa vai tappiota.

Sapatin pyhittäminen Herralle merkitsee iankaikkista pelastusta. Jumala sanoo: ’ - - minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat’ (1Sam.2:30).” Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.