Ellen White: ”Edessämme oleva tuskan ja ahdistuksen aika vaatii sellaista uskoa, joka kestää väsymystä, viivytystä ja nälkää – uskoa, joka ei horju ankarassakaan koetuksessa. Kaikille annetaan koeaika, jolloin voi valmistua tuota ahdistuksen aikaa varten. Jaakob voitti, koska hän oli kestävä ja päättäväinen. Hänen voittonsa on todistus hellittämättömän rukouksen voimasta. Kaikki, jotka pitävät kiinni Jumalan lupauksista, kuten hän piti, sekä ovat yhtä innokkaita ja kestäviä, kuin hän oli, tulevat myös voittamaan, niinkuin hän voitti. Ne, jotka eivät halua kieltää itseään, nöyryyttää sydäntään Jumalan edessä sekä rukoilla kestävästi ja vakavasti Hänen siunaustaan, eivät tule sitä saamaan. Kuinka harvat ovatkaan ne, jotka tietävät, mitä Jumalan kanssa taisteleminen merkitsee! Kuinka harvat ovatkaan niin hartaasti ikävöineet Jumalaa, että heidän koko olemuksensa on kurottautunut Häntä kohti! Kun epäilyksen aallot, joita ei mikään kieli voi kuvailla, vyöryvät rukoilevan sielun yli, miten harvat silloin tarttuvat horjumattomalla uskolla Jumalan lupauksiin!

Ne, jotka nyt harjoittavat vain vähän uskoa, joutuvat mitä suurimpaan vaaraan sortua Saatanan petosten ja omaatuntoa pakottavan säädöksen alle. Vaikka he kestäisivätkin koetuksen, he joutuvat ahdistuksen aikana suureen hätään ja tuskaan, koska Jumalaan luottaminen ei ole tullut heidän tottumuksekseen. Se uskon koetus, minkä he ovat laiminlyöneet, heidän täytyy hankkia vaikeuksien pelottavassa puristuksessa.

Meidän täytyy nyt oppia tuntemaan Jumalaa, koettelemalla Hänen lupaustensa luotettavuutta. Enkelit kirjoittavat muistiin jokaisen vakavan ja vilpittömän rukouksen. Meidän tulee mieluummin luopua itsekkäistä nautinnoista, kun laiminlyödä seurustelu Jumalan kanssa. Suurin köyhyys ja itsensäkieltäminen Jumalan suosiossa on parempi kuin rikkaus, maine, mukavuus, ja ystävyys ilman sitä. On otettava aikaa rukoukseen. Jos annamme maallisten harrastusten kokonaan vallata mielemme, niin Herra kenties antaa meille aikaa rukoilemiseen, riistämällä meiltä kultaiset epäjumalamme, talomme ja viljavat peltomme.

Nuoria ei voitaisi vietellä syntiin, jos he kieltäytyisivät astumasta millekään muulle polulle kuin sellaiselle, jolle he voivat pyytää Jumalan siunausta. Jos ne lähettiläät, jotka vievät viimeistä juhlallista varoitusta maailmalle, rukoilisivat Jumalalta siunausta, ei kylmällä, veltolla ja välinpitämättömällä tavalla, vaan palavasti ja uskossa, kuten Jaakob, he voisivat monissa paikoissa sanoa: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja minun henkeni on turvassa.” 1Moos.32:30 (engl. kään. muk.). Taivaassa heitä pidettäisiin ruhtinaina, joilla on kyky voitollisesti taistella Jumalan ja ihmisten kanssa.

Pian on yllämme ”ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut”, ja me tarvitsemme sellaista kokemusta, jota meillä ei nyt ole ja jota monet ovat liian välinpitämättömiä hankkimaan. Usein tapahtuu, että vaikeuksia kuvitellaan suuremmiksi, kuin ne todellisuudessa ovat; mutta näin ei ole edessämme olevan ahdistuksen laita. Eloisinkaan esitys ei pysty kuvaamaan koettelemuksen suuruutta. Tuon koetuksen aikana täytyy jokaisen sielun seistä yksinään Jumalan edessä. Jos ”Nooa ja Daniel ja Job olisivat sen keskellä, eivät he voisi – niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra – pelastaa poikaansa eikä tytärtänsä; vaan itse he vanhurskaudellaan pelastaisivat henkensä”. Hes.14:20.

TÄYDELLISYYS KRISTUKSESSA

Nyt, kun meidän suuri ylimmäinen pappimme toimittaa meille sovitusta, meidän tulee pyrkiä täydellisyyteen Kristuksessa. Meidän Vapahtajamme ainoatakaan ajatusta ei voinut saada myöntymään kiusaukseen. Ihmisten sydämissä Saatana löytää yhden tai toisen kohdan, missä hän voi saada jalansijaa. On suosittu jotakin synnillistä halua, jonka kautta hänen kiusauksensa pääsevät vaikuttamaan. Mutta Kristus sanoo itsestään: ”Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.” Joh.14:30. Jumalan Pojassa ei ollut mitään sellaista, jonka avulla Saatana olisi voinut Hänet voittaa. Hän oli pitänyt isänsä käskyt, eikä Hänessä ollut mitään syntiä, jota Saatana olisi voinut käyttää hyväkseen. Tällaisessa tilassa täytyy niiden olla, jotka tulevat pysymään vahvoina ahdistuksen aikana.

Tässä elämässä meidän on erotettava itsemme synnistä uskon kautta Kristuksen sovitusvereen. Kallis Vapahtajamme kehottaa meitä liittymään Häneen, yhdistämään heikkoutemme Hänen voimaansa, tietämättömyytemme Hänen viisauteensa ja arvottomuutemme Hänen ansioihinsa. Jumalan kaitselmus on se koulu, jossa meidän on opittava Jeesuksen sävyisyyttä ja nöyryyttä. Herra esittää meille aina, ei sitä tietä, minkä me haluaisimme valita ja mikä meistä näyttää helpolta ja miellyttävältä, vaan elämän todelliset tarkoitusperät. Meidän asianamme on toimia yhdessä niiden voimien kanssa, joita taivas käyttää meidän luonteittemme muodostamisessa jumalallisen esikuvan kaltaisiksi. Kukaan ei voi laiminlyödä tai lykätä tuonnemmaksi tätä työtä, asettamatta sieluaan mitä pelottavimpaan vaaraan.

Apostoli Johannes kuuli näyssä suuren äänen taivaassa sanovan: ”Voi maata ja merta, sillä Perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa.” Ilm.12:12. Kauhistavia ovat ne näyt, jotka saavat aikaan tämän taivaallisen äänen huudon. Saatanan viha lisääntyy hänen aikansa lyhetessä, ja hänen eksyttämis- ja hävittämistyönsä on saavuttava huippunsa ahdistuksen aikana.

Pelottavia, yliluonnollisia näkyjä tulee pian esiintymään taivaalla pahojen henkien ihmeitä tekevän voiman merkkeinä. Riivaajain henget menevät maan kuningasten luo ja kaikkeen maailmaan, kietoakseen ihmisiä petoksiinsa ja yllyttääkseen heitä liittymään Saatanaan hänen viimeisessä taistelussaan taivaan hallitusta vastaan. Näiden välikappaleiden kautta tulevat sekä hallitsijat että alamaiset petetyiksi. Ilmestyy henkilöitä, jotka väittävät itseään Kristukseksi ja vaativat itselleen maailman Vapahtajalle kuuluvaa arvoa ja palvontaa. He tekevät suuria parantamisihmeitä sekä väittävät saavansa taivaasta ilmestyksiä, ja nämä ilmestykset ovat ristiriidassa Raamatun todistusten kanssa.

PETOKSEN HUIPPU

Saatana kruunaa työnsä petoksen suuressa murhenäytelmässä esiintymällä Kristuksena. Kirkko on kauan selittänyt odottavansa Vapahtajan tulemusta toiveittensa täyttymyksenä. Nyt suuri pettäjä saa näyttämään siltä kuin Kristus olisi tullut. Eri osissa maailmaa Saatana näyttäytyy ihmisten keskuudessa häikäisevän kirkkaana majesteettisena olentona. Samanlaisena kuin Johannes kuvaa Ilmestyskirjassa Jumalan Poikaa. Ilm.1:13-15. Häntä ympäröivä kirkkaus voittaa kaiken, mitä kuolevaiset ihmiset koskaan ovat nähneet. Halki ilmojen kaikuu riemuhuuto: ”Kristus on tullut! Kristus on tullut!” Ihmisten kumartuessa maahan häntä kunnioittaen palvomaan, hän nostaa kätensä ja siunaa heitä, niinkuin Kristus maan päällä ollessaan siunasi opetuslapsiansa. Hänen äänensä on lempeä ja hillitty, mutta hyvin soinnukas. Ystävällisesti ja säälivästi hän esittää joitakin suloisia, taivaallisia totuuksia, joita Vapahtajakin julisti. Hän parantaa ihmisten sairauksia ja sitten, Kristuksena esiintyen, väittää muuttaneensa sapatin sunnuntaiksi sekä kehottaa kaikkia pitämään hänen siunaamansa päivän pyhänä. Hän selittää, että ne, jotka itsepintaisesti pitävät kiinni seitsemännen päivän pyhittämisestä, häpäisevät hänen nimeään, kun kieltäytyvät kuuntelemasta hänen enkeleitään, jotka hän on lähettänyt tuomaan heille valoa ja totuutta. Tämä on väkevä, melkein voittamaton eksytys. Noita Simonin pettämien samarialaisten tavoin ihmiset, pienimmistä suurimpiin, uskovat näihin noituuksiin ja sanovat: ”Tämä mies on Jumalan voima, jota kutsutaan suureksi.” Apt.8:10.

Mutta Jumalan lapset eivät joudu harhaan. Tämän väärän Kristuksen opetukset eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Hän antaa siunauksensa pedon ja sen kuvan kumartajille, niille, joiden ylle Raamatun todistuksen mukaan vuodatetaan Jumalan sekoittamaton viha.

Lisäksi Saatanan ei sallita jäljitellä Kristuksen tulemisen tapaa. Vapahtaja on varoittanut kansaansa petoksesta tässä asiassa ja on selvästi ilmoittanut toisen tulemisensa tavan. ”Vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin… Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” Matt.24:24-27. Tätä tulemusta on mahdoton jäljitellä. Sen saavat kaikki tietää. Sen todistajana on koko maailma.

Vain ne, jotka ovat ahkerasti tutkineet Raamattua ja vastaanottaneet rakkauden totuuteen, tulevat varjelluiksi siltä väkevältä eksytykseltä, jonka valtaan maailma joutuu. Raamatun todistuksen avulla nämä tulevat huomaamaan valepuvussa olevan pettäjän. Kaikki tulevat koeteltaviksi. Tämä seulonta ilmaisee todelliset kristityt. Ovatko Jumalan lapset nyt niin lujasti asettuneet Hänen sanansa perustukselle, etteivät anna myöten aistiensa todistukselle? Tulevatko he sellaisessa koetuksessa pitämään kiinni Raamatusta? Saatana on, jos mahdollista, estävä heitä valmistumasta kestämään tuona päivänä. Hän haluaa järjestää asiat siten, että ne muodostuisivat heille esteiksi. Hän koettaa kiinnittää heidän sydämensä maallisiin aarteisiin ja asettaa heidän kannettavakseen raskaan, väsyttävän taakan, jotta he tulisivat tämän elämän huolien raskauttamiksi ja koetuksen päivä yllättäisi heidät niin kuin varas.

Kun kristikunnan eri hallitsijain määräys riistää Jumalan käskyjen noudattajilta hallitusten suojeluksen ja jättää heidät vihollistensa valtaan, he pakenevat kaupungeista ja kylistä, kokoontuen hyvin autioihin ja syrjäisiin seutuihin. Monet löytävät turvapaikan vuoristosta. Samoin kuin Piemonten laaksojen kristityt he tekevät maan ylängöt pyhäköikseen ja kiittävät Jumalaa ”kalliolinnoista”. Jes.33:16. Mutta useat kaikista kansakunnista ja kansanluokista, ylhäiset ja alhaiset, rikkaat ja köyhät, mustat ja valkoiset, joutuvat mitä kohtuuttomimpaan ja julmimpaan orjuuteen. Nämä Jumalalle rakkaat kristityt joutuvat viettämään väsyttäviä päiviä kahleissa, vankiloihin suljettuina ja kuolemaan tuomittuina, jotkut ilmeisesti jätettyinä kuolemaan nälkään pimeissä, inhottavissa tyrmissä. Yksikään ihmiskorva ei kuule heidän huokauksiaan, eikä yksikään ihmiskäsi ole heitä auttamassa.

Tuleeko Herra unhottamaan kansansa tänä koetuksen hetkenä? Unhottiko Hän uskollisen Nooan, kun rangaistustuomiot kohtasivat maailmaa vedenpaisumuksessa? Unhottiko Hän Lootin, kun tuli lankesi taivaasta ja poltti tasangon kaupungit? Unhottiko Hän Joosefin, tämän ollessa epäjumalanpalvelijain ympäröimänä Egyptissä? Unhottiko Hän Elian, kun Iisebelin vala uhkasi tätä Baalin profeettain kohtalolla? Unhottiko Hän Jeremian, kun tämä heitettiin vankilan pimeään, surkeaan kaivoon? Unhottiko Hän ne kolme jaloa miestä, jotka heitettiin tuliseen pätsiin tai jalopeurain luolaan heitetyn Danielin?

”Siion sanoo: ’Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut.’ Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt.” Jes.49:14-16. Herra Sebaot on sanonut: ”Joka teihin koskee, se koskee Hänen silmäteräänsä.” Sak.2:8.

Vaikka viholliset voivat heittää Jumalan lapsia vankeuteen, eivät vankilan muurit kuitenkaan voi katkaista heidän sielunsa ja Kristuksen välillä olevaa yhteyttä. Hän, joka näkee kaikki heidän heikkoutensa ja tuntee heidän kaikki koettelemuksensa, on kaikkien maallisten valtojen yläpuolella. Heidän yksinäisiin vankikoppeihinsa tulee enkeleitä, tuoden valoa ja rauhaa taivaasta. Vankilasta tulee palatsi, sillä sen asukkaat ovat uskosta rikkaita. Taivaallinen valo valaisee sen synkät muurit, samoin kuin Paavalin ja Siilaan rukoillessa ja laulaessa ylistyslauluja keskiyöllä Filippin vankilassa.” Aamen.

Näin todistaa Kristuksen uskollinen sanansaattaja Ellen White ahdistuksen ajasta, jonka kaltaista ei ole ollut, eikä milloinkaan tule, SUURI TAISTELU, sivulta 602 sivulle 607. Nyt on aika valmistautua Kristuksen tulolle. Ahdistuksen aikana se on oleva liian myöhäistä. Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua ja läheisiäsi näillä tiedoilla.