KUOLINHAAVA PARANEE

"Ilmestyskirjan 13. luvun ennustus osoittaa, että se valta, jota kaksisarvinen, karitsan näköinen peto kuvaa, saattaa »maan ja siinä asuvaiset» kumartamaan paavinvaltaa, jota leopardin näköinen peto kuvaa. Kaksisarvinen peto on myös yllyttävä maan päällä asuvaiset tekemään pedon kuvan ja lisäksi määräävä »kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät sekä vapaat että orjat» ottamaan »pedon merkin». Ilm. 13: 11—16. On näytetty, että Yhdysvallat on se valta, jota kaksisarvinen, karitsan näköinen peto kuvaa, ja että tämä ennustus toteutuu, kun Yhdysvallat pakkokeinoin koettaa saattaa voimaan sunnuntainvieton, jota Rooma pitää ylivaltansa erikoisena tunnustamisena. Mutta tässä paavikunnan kunnioittamisessa ei Yhdysvallat tule olemaan yksin. Rooman vaikutus niihin maihin, jotka kerran tunnustivat sen vallan, on vieläkin varsin huomattava; ja Raamattu ennustaa sen vallan palautuvan entiselleen. »Minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.» Ilm. 13: 3. Kuolettavan haavan iskeminen viittaa paavinvallan romahdukseen vuonna 1798. Mutta profeetan sanojen mukaan »sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.» Paavali sanoo selvästi, että synnin ihmisen toiminta on jatkuva Kristuksen toiseen tulemiseen asti. 2Tess.2:8. Aivan ajan loppuun saakka hän on jatkava pettämistyötään. Ja paavinvaltaa tarkoittaen profeetta sanoo: »Kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan.» Ilm.13:8. Sekä vanhassa että uudessa maailmassa paavinvalta tulee saamaan kunniaa sen kautta, että kunnioitetaan sunnuntaisäädöstä, jonka ainoana perustuksena on Rooman kirkon arvovalta.

Jo 1800-luvun puolivälistä lähtien ovat ne, jotka Yhdysvalloissa ovat tutkineet Raamatun ennustuksia, esittäneet tätä maailmalle. Nykyisistä tapahtumista näkyy asiain nopea kehittyminen ennustuksen täyttymystä kohti. Protestanttisilla opettajilla on sama väite sunnuntainvieton jumalallisesta arvosta ja sama Raamatun todistusten puute kuin paavillisilla johtajilla, jotka sepittivät ihmekertomuksia Jumalan käskyn tilalle. Väite, että Jumalan rangaistukset ovat kohdanneet ihmisiä sunnuntai-sapatin rikkomisen tähden, tullaan toistamaan. Sitä on jo nyt ruvettu esittämään. Liike sunnuntain viettämisen pakolliseksi voimaan saattamiseksi leviää nopeasti.

Rooman kirkko on ihmeellisen viisas ja ovela. Se osaa arvioida, mitä tulee tapahtumaan. Se odottaa aikaansa, nähdessään että protestanttiset kirkkokunnat osoittavat sille kunnioitusta hyväksyessään väärän sapatin ja valmistautuvat pakottamaan ihmisiä tämän väärän lepopäivän viettoon samojen keinojen avulla, joita se itse on käyttänyt menneinä aikoina. Ne, jotka hylkäävät totuuden valon, tulevat vielä pyytämään tältä erehtymättömyydestään kerskaavalta vallalta apua sen antaman säädöksen korottamisessa. Ei ole vaikea arvata, miten mielellään se tulee protestanttien avuksi tässä työssä. Kuka ymmärtää paremmin kuin paavilliset johtajat, miten on kohdeltava niitä, jotka eivät tottele kirkkoa?

Roomalaiskatolinen kirkko kaikkine haarautumineen kaikkialla maailmassa muodostaa suunnattoman suuren yhtenäisen järjestön, jonka tarkoituksena on paavin istuimen alaisena palvella tuon istuimen etuja. Sen miljoonat ehtoollisvieraat maapallon kaikissa maissa ovat opetetut pitämään itseään velvollisina tottelemaan paavia. Olipa heidän kansallisuutensa ja hallitusmuotonsa mikä hyvänsä, heidän on pidettävä kirkon arvovaltaa kaikkea muuta korkeampana. Vaikka he vannoisivat olevansa uskollisia valtiolle, sen takana on kuitenkin juhlallinen lupaus olla kuuliainen Roomalle, ja tämä lupaus vapauttaa heidät kaikista sitoumuksista, jotka ovat ristiriidassa kirkon edun kanssa.

Historia todistaa Rooman ovelista ja itsepintaisista yrityksistä sekaantua huomaamatta kansakuntien asioihin; ja saatuaan jalansijaa se edistää omia suunnitelmiaan ruhtinaiden ja kansojen sortumisenkin uhalla. Vuonna 1204 paavi Innocentius III pakotti Aragonian kuninkaan Pietari II:n vannomaan seuraavan harvinaisen valan: »Minä Pietari, aragonialaisten kuningas, vakuutan olevani ja lupaan aina olla uskollinen ja kuuliainen herralleni, paavi Innocentiukselle, hänen katolisille seuraajilleen ja roomalaiselle kirkolle sekä uskollisesti pitää alamaiseni hänelle kuuliaisina, puolustaen katolista uskoa ja vainoten harhaoppista turmeltuneisuutta. » Tämä on sopusoinnussa sen Rooman paavia koskevan väitteen kanssa, että »hänellä on laillinen oikeus syöstä keisareita valtaistuimelta » ja että »hän voi vapauttaa alamaiset tottelemasta epäoikeudenmukaisia hallitsijoita».

Muistettakoon lisäksi, että Rooma kerskaa olevansa muuttumaton. Gregorius VII:n ja Innocentius III:n periaatteet ovat vieläkin roomalaiskatolisen kirkon periaatteita. Jos sillä vain olisi valta, niin se sovelluttaisi niitä käytännössä yhtä tarmokkaasti kuin menneinäkin vuosisatoina. Protestantit eivät tiedä, mitä he tekevät, kun aikovat suostua vastaanottamaan Roomalta apua, yrittäessään korottaa sunnuntaita. Heidän pyrkiessään saavuttamaan päämääränsä, Rooma vahvistaa voimiaan, ottaakseen takaisin menettämänsä valta-aseman. Jos Yhdysvalloissa vakiinnutetaan se periaate, että kirkko voi käyttää tai valvoa valtiovaltaa ja että uskonnollisten menojen noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien avulla — lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto tässä maassa on varma.

Jumalan sana varoittaa lähellä olevasta vaarasta. Jos tästä varoituksesta ei oteta vaaria, on protestanttinen maailma huomaava Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan välttäminen on liian myöhäistä. Roomalaisen kirkon valta kasvaa hiljaisuudessa. Sen oppien vaikutus tuntuu lainsäädäntösaleissa, seurakunnissa ja ihmisten sydämissä. Se rakentaa komeita, jykeviä rakennuksiaan, joiden salaisissa kammioissa se uudistaa entiset vainonsa. Huomaamatta ja epäilyä herättämättä se vahvistaa voimiaan, edistääkseen omia aikeitaan, kun tulee aika iskeä. Se odottaa vain sopivaa tilaisuutta, ja sitä valmistetaan sille parhaillaan. Pian saamme nähdä ja tuntea, mikä roomalaiskatolisen kirkon tarkoitusperä on. Jokainen, joka uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, tulee silloin häväistyksen ja vainon alaiseksi.”

Nyt, vuonna 2019, ovat nämä varoituksen sanat käymässä toteen. Protestanttinen maailma on palannut äitikirkkonsa huomaan. Viha ja pilkka raamattu-uskovia kohtaan on jälleen nousussa. Turvaa Kristukseen, Hän on kansansa lasten suojana ahdistuksen aikana (Dan.12:1). Aamen.