Jeesus kuoli ristillä pääsiäisen valmistuspäivänä ja haudattiin ennen auringonlaskua torstai-iltana. Pääsiäisjuhlapäivän Hän vietti haudan levossa perjantain auringonlaskuun asti, ja siitä edelleen seuraavan päivän, viikkosapatin, ja nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Se sapatti oli suuri, sillä se oli kahden vuorokauden mittainen, vuotuinen juhlasapatti ja viikkosapatti osuivat olemaan peräkkäin. Näin toteutuivat Jeesuksen sanat Matt.12:40: ”Kuten Joona oli meripedon sisässä kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.”

Kristuksen hautaamisesta sekä ylösnousemuksesta todistaa Jumalan uskollinen sanansaattaja Ellen White kirjan LUNASTUKSEN HISTORIA sivuilla 176 – 182:

"Johannes ei tietänyt, mihin toimenpiteisiin ryhtyä rakastetun Mestarinsa ruumiin suhteen. Häntä kauhistutti ajatella, että Jeesuksen ruumis joutuisi noiden raakojen ja tunteettomien sotilaiden käsiteltäväksi ja että se pantaisiin kunniattomaan hautapaikkaan. Hän tiesi, ettei hän saisi mitään apua juutalaisilta viranomaisilta, ja Pilatukseltakin hän saattoi toivoa hyvin vähän. Mutta Joosef ja Nikodemus herättivät huomiota tässä odottamattomassa tapauksessa. Molemmat nämä miehet olivat suuren neuvoston jäseniä ja Pilatuksen tuttavia. Molemmat olivat varakkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. He päättivät, että Jeesuksen ruumiin tulee saada kunniallinen hautaus.

Joosef meni rohkeasti Pilatuksen luokse ja pyysi häneltä Jeesuksen ruumista haudatakseen sen. Pilatus antoi sitten virallisen määräyksen, että Jeesuksen ruumis oli annettava Joosefille. Johanneksen ollessa huolissaan ja neuvoton rakkaan Mestarinsa maallisten jäännösten suhteen palasi Joosef Arimatialainen maaherralta saamansa valtakirja mukanaan. Ja Nikodemus saapui, tuoden ennakkotietoja Joosefin käynnin tuloksista Pilatuksen puheilla, tuoden mukanaan mirhamista ja aloesta valmistettu kallis sekoitus, joka painoi noin sata naulaa (42,5 kg). Kaikkein arvossapidetyimmällekään koko Jerusalemissa ei olisi voitu osoittaa kuoleman tullessa suurempaa kunnioitusta.

Hellin tuntein ja syvästi kunnioittaen he ottivat omin käsin Jeesuksen ruumiin pois tuosta kidutusvälineestä heidän myötätuntonsa kyyneleiden vuolaina virratessa heidän katsellessaan Hänen runneltua ja raadeltua ruumistaan, jonka he huolellisesti pesivät ja puhdistivat veritahroista. Joosef omisti uuden kivestä hakatun hautakammion, jonka hän oli varannut itseään varten. Se oli lähellä Golgataa, ja hän valmisti tämän hautakammion nyt Jeesukselle. Ruumis käärittiin yhdessä Nikodemuksen tuomien hienohajuisten yrttien kanssa huolellisesti liinavaatteeseen, ja kolme opetuslasta kantoi kallisarvoisen taakkansa uuteen hautaan, jonne ei ollut ketään aikaisemmin haudattu. Siellä he suoristivat nuo runnellut jäsenet ja asettivat ruhjotut kädet ristiin elottomalle rinnalle. Galilealaiset naiset tulivat lähelle nähdäkseen, että oli tehty kaikki mitä voitiin heidän rakkaan opettajansa elottomalle ruumiille. Sitten he katselivat, kuinka kivi vieritettiin hautakammion suulle, ja Jumalan Poika jätettiin rauhassa lepäämään. Naiset jäivät viimeisiksi Kristuksen haudalle, samoinkuin ristillekin.

Vaikka juutalaiset hallitusmiehet olivatkin saaneet toteutetuksi ilkeän aikomuksensa tappaa Jumalan Poika, heidän pelkonsa ei saanut rauhaa eikä heidän kateutensa Kristusta kohtaan kuollut. Tyydytetyn koston tuomaan iloon oli sekoittuneena ainaista pelkoa siitä, että Hänen kuollut ruumiinsa, joka lepäsi Joosefin hautakammiossa, virkoaisi jälleen eloon. Sen tähden ylipapit ja fariseukset tulivat yhdessä Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään saakka, etteivät Hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi Häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Matt.27:62-64. Pilatus oli yhtä taipumaton kuin juutalaisetkin uskomaan, että Jeesus nousisi kuolleista voimallaan rankaisemaan niitä, jotka olivat Hänet tappaneet ja hän asetti roomalaisista sotilaista muodostetun vartion paikalle pappien käytettäväksi. Hän sanoi: ”Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.” Matt.27:65,66.

Juutalaiset kuvittelivat edistävänsä asiaa asettamalla vartion Jeesuksen haudan ympärille. He kiinnittivät sinetin kiveen niin sulkien hautakammion, jottei sitä voitaisi huomaamatta häiritä, ja he ryhtyivät kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin opetuslasten vehkeilyjen ja kavaluuden varalta Jeesuksen ruumiin suhteen. Mutta kaikki heidän suunnitelmansa ja varokeinonsa vain tekivät täydellisemmäksi ylösnousemuksen voiton ja täydellisemmin vahvistivat sen totuuden.

KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUS

Opetuslapset lepäsivät sapatin ja surivat Herransa kuolemaa, Jeesuksen, kirkkauden Kuninkaan levätessä hautakammiossa. Kun yö lähestyi, olivat sotilaat asettuneet vartioimaan Vapahtajan leposijaa enkelien liidellessä näkymättöminä pyhän paikan yllä. Yö kului verkalleen, ja kun vielä oli pimeä, tiesivät vartioivat enkelit, että Jumalan rakkaan Pojan, heidän rakkaan Herransa, vapautuksen hetki oli pian koittava. Kun he odottivat mitä syvimmän mielenliikutuksen valtaamina Hänen voittonsa hetkeä, tuli väkevä enkeli nopeasti lentäen taivaasta. Hänen kasvonsa olivat kuin salama ja hänen vaatteensa valkeat kuin lumi. Hänen kirkkautensa hajoitti pimeyden hänen lentosuunnaltansa, ja sai pahat enkelit, jotka voitonriemuisina olivat väittäneet Jeesuksen ruumista saaliiksensa, pakenemaan kauhistuneina hänen loistoaan ja kirkkauttaan. Muuan siitä enkelijoukosta, joka oli ollut todistamassa tuota kauheata Kristuksen nöyryyttämistä, ja vartioi Hänen leposijaansa, liittyi taivaasta tulleeseen enkeliin, ja he tulivat yhdessä hautakammion luo. Maa vapisi ja tärisi heidän lähestyessänsä, ja syntyi valtava maanjäristys.

Kauhu valtasi roomalaiset vartijat. Missä oli nyt heidän voimansa vartioida Jeesuksen ruumista? He eivät nyt ajatelleet velvollisuuttaan, eikä sitä, että opetuslapset varastavat Jeesuksen pois. Enkelien kirkkaus paistoi kirkkaammin kuin aurinko, niin että roomalaiset vartijat kaatuivat kuin kuolleina maahan. Toinen enkeleistä tarttui suureen kiveen, vieritti sen pois hautakammion suulta ja istuutui itse sille. Toinen meni hautaan ja avasi siteen Jeesuksen pään ympäriltä.

Sitten huusi enkeli taivaasta äänellä, mikä sai maan vapisemaan: ”Sinä, Jumalan Poika, Sinun Isäsi kutsuu Sinua! Tule ulos.” Kuolema ei kyennyt pitämään enää kauempaa Häntä vallassaan. Jeesus nousi kuolleista voittajana. Juhlallisen kunnioituksen valtaamina enkelit katselivat tapahtumaa. Ja kun Jeesus tuli ulos hautakammiosta, lankesivat nuo loistavat enkelit maahan polvilleen palvomaan ja tervehtimään Häntä voittolauluin.

Saatanan enkelien oli pakko paeta taivaan enkelien kirkasta, läpitunkevaa valoa, ja katkerina he valittivat kuninkaalleen, että heidän saaliinsa oli ryöstetty heiltä väkivaltaisesti, ja että Hän, jota he niin suuresti vihasivat, oli noussut kuolleista. Saatana ja hänen joukkonsa olivat riemuinneet siitä, että heidän valtansa langenneeseen ihmiseen oli aikaansaanut sen, että Elämän Herra joutui hautaan, mutta lyhyt oli heidän helvetillinen voitonriemunsa. Sillä kun Jeesus astui ulos vankilastaan majesteetillisena voittajana, Saatana tiesi, että jonkin ajan kuluttua hänen itsensä oli kuoltava, ja että hänen kuninkuutensa oli joutuva Hänen käsiinsä, jolle se oikeastaan kuului. Saatana vaikeroi ja raivosi, sillä kaikista yrityksistänsä huolimatta hän ei ollut voittanut Jeesusta, vaan Hän oli avannut pelastuksen oven ihmiselle, kenelle tahansa, joka tahtoi astua siitä sisälle ja pelastua.

Pahat enkelit ja heidän johtajansa kokoontuivat neuvottelemaan, miten he saattaisivat edelleen toimia Jumalan hallitusta vastaan. Saatana käski palvelijoittensa mennä ylipappien ja vanhimpien luo. Hän sanoi: ”Meidän onnistui pettää heidät, sokaista heidän silmänsä ja kovettaa heidän sydämensä Jeesusta vastaan. Me saimme heidät uskomaan, että Hän oli petkuttaja. Roomalainen vartio tulee tuomaan inhottavat uutiset Hänen ylösnousemuksestaan. Me saimme papit ja vanhimmat vihaamaan Jeesusta ja murhaamaan Hänet. Nyt uskotelkaa heille, että jos tulee tiedoksi, että Jeesus on noussut kuolleista, niin kansa kivittää heidät, koska he ovat surmanneet viattoman miehen.”

ROOMALAISTEN SOTILAIDEN SELONTEKO

Kun taivaallinen enkelijoukko oli poistunut haudalta ja valo ja kirkkaus olivat hävinneet, rohkenivat roomalaiset vartijat kohottaa päätään silmäilläkseen ympärilleen. Huomatessaan suuren kiven vieritetyksi pois hautakammion suulta, ja Jeesuksen ruumiin kadonneen, valtasi heidät hämmästys. He kiiruhtivat kaupunkiin tiedottamaan papeille ja vanhimmille mitä he olivat nähneet. Noiden murhamiesten kuunnellessa tuota hämmästyttävää selontekoa, he kaikki kalpenivat. Kauhu valtasi heidät heidän ajatellessaan, mitä he olivat tehneet. Jos kertomus oli totta, niin he olivat kaikki mennyttä miestä. Hetken he istuivat aivan hiljaa katsellen toinen toistansa, tietämättä mitä tehdä, tai mitä sanoa. Selonteon myöntäminen oikeaksi merkitsisi itsensä tuomitsemista. He siirtyivät syrjään neuvotellakseen, mitä oli tehtävä. He päättelivät, että jos vartijoiden tuoma tieto leviäisi kansan keskuuteen, niin ne jotka olivat aiheuttaneet Kristuksen kuoleman, surmattaisiin Hänen murhaajinaan.

Nyt he päättivät lahjoa sotilaat pitämään asian salassa. Papit ja vanhimmat antoivat heille suuren määrän rahaa sanoen: ”Sanokaa, että Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät Hänet varkain meidän nukkuessamme.” Matt.28:13. Ja kun vartijat kysyivät, mitä heille tehtäisiin sentähden, että he nukkuivat palvelustaan toimittaessaan, niin juutalaiset viranomaiset lupasivat suostuttaa maaherran takaamaan heille pelastuksen. Rahan tähden roomalaiset vartijat myivät kunniansa ja suostuivat noudattamaan pappien ja vanhimpien neuvoa.

LUNASTUSTYÖN ENSIMMÄISET HEDELMÄT

Kun Jeesus huusi ristillä riippuessaan: ”Se on täytetty”, niin kalliot halkesivat, maa vapisi ja hautoja aukeni. Kun Hän nousi kuoleman ja haudan voittajana, maan vavistessa ja taivaallisen kirkkauden valaistessa tuon pyhän paikan, monet vanhurskaat kuolleet nousivat Hänen kutsuansa noudattaen haudoistansa todistuksena Hänen kuolleistanousemisestaan. Nämä Jumalan suosion saaneet, ylösnousseet pyhät, nousivat kirkastettuina. He olivat valittuja pyhiä kaikilta aikakausilta, luomisesta Kristuksen päiviin saakka. Näin juutalaisten johtohenkilöiden yrittäessä salata totuutta Kristuksen ylösnousemuksesta Jumala näki hyväksi nostaa nämä pyhät haudoistaan todistamaan, että Jeesus oli noussut ylös julistamaan Hänen kirkkauttansa.

Nämä ylösnousseet olivat kooltaan ja muodoltaan erilaisia, toiset olivat komeampia kuin toiset. Minua valistettiin, että maan asukkaat olivat rappeutuneet, he olivat menettäneet voimaansa ja komeuttansa. Saatanalla on sairaus ja kuolema vallassaan ja aikojen kuluessa ovat kirouksen seuraukset käyneet yhä näkyvämmiksi ja Saatanan valta selvemmin havaittavaksi. Nooan ja Aabrahamin aikoina eläneet ihmiset muistuttivat ulkonäöltään, komeudeltaan ja voimiltaan enkeleitä. Mutta jokainen seuraava sukupolvi on aina heikentynyt ja tullut sairauksille alttiimmaksi, ja heidän elinikänsä on lyhentynyt. Saatana on oppinut vahingoittamaan ja heikentämään ihmissukua.

Nuo Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kuolleista nousseet ilmestyivät monille, tehden heille ilmeiseksi, että ihmisen puolesta annettu uhri oli täydellinen, että Jeesus, jonka juutalaiset ristiinnaulitsivat, oli noussut kuolleista, ja todistaakseen sanansa he sanoivat: ”Me olemme nousseet Hänen kanssaan.” He olivat todistuksena siitä, että Hänen valtava voimansa, se oli kutsunut heidät haudoistaan. Levitetyistä valheellisista kertomuksista huolimatta eivät Saatana, hänen enkelinsä eivätkä ylipapit voineet pitää Kristuksen ylösnousemusta salassa, sillä tämä pyhä joukko, joka oli noussut haudoistaan, levitti ihmeellisiä, iloisia uutisia. Jeesus itsekin näyttäytyi sureville ja murtuneille opetuslapsilleen karkoittaen heidän pelkonsa ja tuoden heille ilon ja riemun.”

Kiitos Rakas Jeesus, että Sinä teit sen!