Jumalan uskollinen sanansaattaja jatkaa todistustaan Jeesuksen maanpäällisen toiminnan lopputapahtumista, Hänen kavaltamisestaan ja kiinniotostaan Kristukselta saamansa näyn perusteella, sillä ”Jeesuksen todistus on profetian henki.” Ilm.19:10, loppuosa. Teksti löytyy kirjasta LUNASTUKSEN HISTORIA, sivuilta 161 – 164, suomennos vuodelta 1951:

Minut vietiin siihen aikaan, jolloin Jeesus söi pääsiäisillallista opetuslastensa kanssa. Saatana oli pettänyt Juudaksen ja johtanut hänet ajattelemaan, että hän oli yksi Kristuksen todellisista opetuslapsista; mutta hänen sydämensä oli aina ollut lihallinen. Hän oli nähnyt Jeesuksen voimalliset työt, hän oli ollut Hänen seurassaan koko Hänen palvelusaikansa ja oli mukautunut siihen vastustamattomaan todistukseen, että Hän oli Messias; mutta Juudas oli kitsas ja ahnas, hän rakasti rahaa. Hän valitti vihaisena siitä kallisarvoisesta voiteesta, jolla Maria voiteli Jeesuksen.

Maria rakasti Herraansa. Jeesus oli antanut hänelle anteeksi hänen monet syntinsä ja oli herättänyt kuolleista hänen suuresti rakastamansa veljen. Mariasta ei mikään ollut liian kallista lahjoitettavaksi Jeesukselle. Mitä kallisarvoisempi voide, sitä paremmin hän voisi ilmaista kiitollisuutensa Vapahtajaansa kohtaan uhraamalla sen Hänelle.

Ahneuttaan peittääkseen Juudas lausui, että voide olisi voitu myydä ja antaa rahat köyhille. Mutta hän ei sanonut sitä siksi, että hän olisi millään tavalla huolehtinut köyhistä, sillä hän oli itsekäs ja varasti usein omaan käyttöönsä sen, mikä oli uskottu hänen hoitoonsa annettavaksi köyhille. Juudas oli ollut välinpitämätön Jeesuksen hyvinvoinnista ja tarpeista, ja peittääkseen ahneuttaan hän usein viittasi köyhiin. Tämä Marian ylevämielinen teko oli mitä terävin nuhde hänen ahneelle luonteenlaadulleen. Näin valmistui Saatanan kiusaukselle tilaisuus löytää Juudaksen sydämestä otollinen maaperä.

Juutalaisten hallitusmiehet ja papit vihasivat Jeesusta, mutta kansanjoukot tungeksivat kuulemaan Hänen viisautta uhkuvia puheitaan ja näkemään Hänen voimallisia tekojaan. Kansa oli mitä suurimman kiinnostuksen vallassa ja seurasi Jeesusta innokkaasti kuullakseen tämän ihmeellisen Opettajan opetuksia. Monet hallitusmiehistä uskoivat Häneen, mutta eivät uskaltaneet tunnustaa uskoaan, jottei heitä olisi erotettu pois synagoogasta. Papit ja vanhimmat päättivät, että jotakin oli tehtävä mikä vetäisi kansan huomion pois Jeesuksesta. He pelkäsivät, että kaikki alkaisivat uskoa Häneen. He eivät nähneet asemaansa enää turvatuksi. Heidän oli joko luovuttava asemastansa tai surmattava Jeesus. Ja senkin jälkeen kun he olisivat saaneet Hänet surmatuksi, jäisi Hänen voimansa eläviä muistomerkkejä.

Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, ja he pelkäsivät, että jos he tappaisivat Jeesuksen, Lasarus todistaisi Hänen suuresta voimastaan. Laumoittain ihmisiä kokoontui katsomaan häntä, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista, ja hallitusmiehet päättivät surmata Lasaruksenkin ja siten saada hälinän vaikenemaan. Sitten he kääntäisivät kansan perinnäissääntöihin ja ihmiskäskyihin, kymmenyksiin mintuista ja tilleistä, ja niin he saisivat jälleen kansan vaikutuksensa alaiseksi. He päättivät ottaa Jeesuksen kiinni, kun Hän olisi yksin, sillä jos he olisivat koettaneet ottaa Hänet kiinni väkijoukosta, kun kaikkien mielet olivat kiinnostuneita Hänestä, heidät olisi voitu kivittää.

Juudas tiesi, kuinka halukkaita he olivat saamaan Jeesuksen käsiinsä ja tarjoutui kavaltamaan Hänet ylipapeille ja vanhimmille muutamista hopearahoista. Hänen rakkautensa rahaan johti hänet myöntymään kavaltamaan Herransa Hänen katkerimmille vihamiehilleen. Saatana työskenteli selvästi Juudasta aseenaan käyttäen, ja kesken viimeisen illallisen, tuon vaikuttavan tapahtuman, petturi teki suunnitelmiaan kavaltaakseen Mestarinsa. Surullisena Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että sinä yönä he kaikki loukkaantuisivat Häneen. Mutta kiihkeästi Pietari vakuutti, että vaikka kaikki toiset loukkaantuisivat Häneen, niin ei hän kuitenkaan sitä tekisi. Jeesus sanoi Pietarille: ”Simon, Simon, katso, Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” Luuk.22:31,32.

PUUTARHASSA

Katselin Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan puutarhassa. Syvän surun raskauttamana Hän pyysi heitä valvomaan ja rukoilemaan, etteivät joutuisi kiusaukseen. Hän tiesi, että heidän uskonsa joutuisi koetukselle ja että heidän toivonsa raukeaisi ja että he tarvitsisivat kaiken sen voiman, minkä he voisivat saada valvomalla ja palavasti rukoilemalla. Itkien ja hartaasti huutaen Jeesus rukoili: ”Isä, jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan Sinun.” Luuk.22:42. Jumalan Poika rukoili kuolemantuskassa. Suuria veripisaroita nousi Hänen kasvoilleen pudoten maahan. Enkelit lentelivät paikan yläpuolella katsellen näkyä, mutta vain yksi sai tehtäväksi mennä vahvistamaan Jumalan Poikaa Hänen tuskallisessa kamppailussaan. Taivaassa ei iloittu. Enkelit heittivät kruununsa ja harppunsa luotaan ja mitä suurimman kiinnostuksen vallassa hiljaa katselivat Jeesusta. He halusivat piirittää Jumalan Pojan, mutta johtavat enkelit eivät sallineet heidän tehdä sitä, etteivät he katsellessaan Hänen kavaltamistaan vapauttaisi Häntä; sillä suunnitelma oli laadittu, ja se täytyi toteuttaa.

Rukoiltuaan Jeesus tuli opetuslastensa luo, mutta he nukkuivat. Tänä hirvittävänä hetkenä Hän ei saanut edes opetuslastensa myötätuntoa ja rukouksia osakseen. Pietari, joka vähän aikaa aikaisemmin oli niin innokas, nukkui raskaasti. Jeesus muistutti häntä hänen vuorenvarmasta tunnustuksestaan ja sanoi hänelle: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!” Matt.26:40. Kolme kertaa Jumalan Poika rukoili suuressa tuskassa.

JUUDAS KAVALTAA JEESUKSEN

Sitten Juudas saapui mukanaan joukko aseistettuja miehiä. Hän lähestyi mestariaan tervehtien Häntä kuten tavallisesti. Joukko piiritti Jeesuksen, mutta siinä Hän osoitti jumalallisen voimansa sanomalla: ”Ketä te etsitte?” ”Minä se olen.” He kaatuivat taaksepäin maahan. Jeesus teki tämän kysymyksen sentähden, että he näkisivät Hänen voimansa ja saisivat todistuksen siitä, että Hän voisi vapauttaa itsensä heidän käsistään, jos Hän tahtoisi.

Opetuslapset alkoivat toivoa, kun he näkivät seipäin ja miekoin varustetun väkijoukon kaatuvan niin nopeasti. Kun he nousivat ja jälleen piirittivät Jumalan Pojan, Pietari veti miekkansa ja löi ylimmäisen papin palvelijaa sivaltaen häneltä korvan. Jeesus käski hänen panna pois miekkansa sanoen: ”Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että Hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?” Matt.26:53. Minä näin, että kun Jeesus lausui nämä sanat, toivo aivankuin antoi uutta eloa enkelien kasvoille. He tahtoivat heti piirittää Päällikkönsä ja lyödä hajalle tuon vihaisen roskaväen. Mutta he tulivat surullisiksi jälleen, kun Jeesus lisäsi: ”Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” Matt.26:54. Opetuslapsetkin vaipuivat sydämeltään epätoivoon ja pettyivät katkerasti, kun Jeesus salli vihollistensa viedä Hänet pois.

Opetuslapset pelkäsivät omaa henkeänsä, ja he kaikki jättivät Hänet ja pakenivat. Jeesus jäi yksin murhaajajoukon käsiin. Voi, mikä Saatanan riemuvoitto! Ja mikä suru ja murhe Jumalan enkelien keskuudessa! Monet pyhien enkelien joukot, joiden kunkin johdossa oli kookas, johtava enkeli, saivat tulla seuraamaan tapahtuman kulkua. Heidän tuli merkitä muistiin jokainen herjaus ja julmuus, joka kohdistui Jumalan Poikaan, ja luetteloida jokainen tuskan pistos, minkä Jeesuksen tuli kestää; sillä ne ihmiset, jotka nauttivat tästä hirveästä näytelmästä, tulevat näkemään sen kaiken uudestaan elävänä kuvauksena.

Seuraavassa jaksossa ”Kristuksen kuulustelu”. Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua. Aamen.