Vuosia sitten lastemme historiankirjassa puhuttiin keskiajasta. Koulussa lapsille opetettiin, että keskiaika ei ollut ollenkaan pimeää aikaa, katolinen kirkko antoi suojaa ja turvaa kansalle!? Meidän maassamme ihmetellään kuinka itänaapurissa vääristellään historian totuuksia. Jeesus sanoo: ”Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” Matt.7:5. Nykyiset historian kirjoittajat katsovat keskiaikaa silloin vallassa olleen kirkon näkökulmasta sekä nykyisen kansankirkon ekumeenisesta vinkkelistä.

Alkuseurakunnan luopumus synnytti hirmuvallan, jonka päänä oli ja on pimeyden ruhtinas, Saatana. Pimeä keskiaika oli hänen valta-aikaansa, jonka pituudeksi Jumala oli säätänyt 1260 päivää, päivä vuodeksi luettuna, eli 1260 vuotta. Uskonpuhdistus 1500-luvulla toi valoa ja toivoa pimeyteen. Paavi on saamassa vuonna 1798 menettämänsä vallan takaisin vähäksi aikaa ennen Jeesuksen tuloa. Miten hän hallitsi keskiajalla maailmaa antaa osviittaa siitä, kuinka hän tulee hallitsemaan nykyistä maailmaamme. Mitään ei kuitenkaan tapahdu Jumalan sallimatta, Hän on todellinen maailmankaikkeuden Hallitsija, joka on antanut kaiken vallan Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle. Turvaa Häneen. Jumala sallii pääkapinoitsijan näyttää koko maailmankaikkeudelle, mihin hirvittävyyteen kapina Häntä ja Hänen pyhää, ihanaa lakiaan vastaan johtaa. Tämä on opetus, joka estää kapinan rakastavaa Jumalaa vastaan milloinkaan enää toistumasta.

Pimeästä keskiajasta todistaa Yehovah'n sanansaattaja Ellen G. White kirjassa ”Lunastuksen historia”, sivuilla 260 – 265:

”Rooman kirkon valtaanpääsy merkitsi pimeiden aikojen alkua. Sitä mukaa kuin sen valta kasvoi, pimeys sakeni. Usko siirrettiin Kristuksesta, totisesta perustuksesta, Rooman paaviin. Sen sijaan että ihmiset olisivat turvautuneet Jumalan Poikaan syntien anteeksisaamiseksi ja iankaikkiseksi pelastukseksi, he nostivat katseensa paaviin sekä pappeihin ja prelaatteihin, joille hän oli antanut vallan. Heille opetettiin, että paavi oli heidän välimiehensä ja ettei kukaan voisi lähestyä Jumalaa muutoin kuin hänen välityksellään sekä edelleen, että hän oli heille Jumalan paikalla ja häntä heidän oli sentähden sokeasti toteltava. Näistä hänen vaatimuksistaan poikkeaminen riitti tuottamaan rikkojalle mitä ankarimmat sekä ruumiilliset että sielulliset rangaistukset.

Täten ihmisten mieli käännettiin Jumalasta erheellisiin, erehtyviin ja julmiin ihmisiin – vieläpä itse pimeyden ruhtinaaseen, joka käytti valtaansa heidän välityksellään. Synti oli verhottu pyhyyden viittaan. Kun Raamattu kielletään ja ihminen rupeaa pitämään itseään Jumalana, meidän on oltava varuillamme petosta, kavaluutta ja turmelevaa laittomuutta vastaan. Inhimillisten lakien ja perinteiden korottamisessa ilmeni turmelus, joka aina on seurauksena Jumalan lain syrjäyttämisestä.

Nuo ajat olivat Kristuksen seurakunnalle vaarallisia aikoja. Uskollisia lipunkantajia oli todellakin vain harvoja. Kuitenkaan ei totuus jäänyt todistajitta, vaikka toisin ajoin näyttikin siltä, kuin erehdys ja taikausko pääsisivät kokonaan voitolle ja todellinen uskonto karkoitettaisiin tyystin maan päältä. Evankeliumi katosi näkyvistä, mutta uskonnolliset menot moninkertaistuivat, ja ihmiset olivat ylen ankarien kiristyksien raskauttamia.

Heitä ei opetettu ainoastaan pitämään paavia välittäjänään, vaan luottamaan myös omiin tekoihinsa sovittaakseen syntinsä. Pitkät pyhiinvaellusmatkat, katumusharjoitukset, pyhäinjäännösten palvominen, kirkkojen, pyhäinkuvien ja alttareiden pystyttäminen, suurten rahasummien maksaminen kirkolle ja monet muut samankaltaiset teot määrättiin sovittamaan eli lepyttämään Jumalan vihan eli varmistamaan Hänen suosionsa, ikäänkuin Jumala olisi ihmisten kaltainen, joka vihastuisi turhasta ja olisi lepytettävissä lahjoilla ja katumusharjoituksilla!

Seuraavat vuosisadat todistivat jatkuvasti kasvavasta erehdyksestä Rooman liikkeelle laskemissa opeissa. Jo ennen paavinvallan perustamista olivat pakanallisten filosofien opit saaneet seurakunnassa osakseen huomiota, ja niillä oli ollut seurakuntaan oma vaikutuksensa. Monet, jotka tunnustautuivat kääntyneiksi, olivat kuitenkin yhä uskollisia pakanallisen filosofiansa opinkappaleille, eivätkä ainoastaan itse jatkaneet niiden tutkimista, vaan esittivät sitä toisillekin keinona levittää vaikutustaan pakanain keskuudessa. Näin monia arveluttavia erehdyksiä tuotiin kristinuskoon. Huomattavimpia näistä oli usko ihmisen luontaiseen kuolemattomuuteen ja tietoiseen tilaan tuonelassa. Tämä oppi muodosti perustuksen, jolle Rooma pystytti pyhimysten avuksihuutamisen ja neitsyt Marian palvonnan. Tästä sai alkunsa myös väärä oppi lopullisesti paatuneiden iankaikkisesta kidutuksesta, joka jo varhain liitettiin paavilliseen uskoon.

Näin oli tie valmis vielä erään paavillisen keksinnön käytäntöönottamiseksi, mitä Rooma kutsui kiirastuleksi ja käytti pelottamaan herkkäuskoista ja taikauskoista kansaa. Tämä harhaoppi väittää, että on olemassa kidutuspaikka, jossa niiden sielujen, jotka eivät ole ansainneet iankaikkista kadotusta, on kärsittävä rangaistus synneistään, ja mistä he vihdoin, vapauduttuaan kaikesta epäpuhtaudesta, pääsevät taivaaseen.

Mutta tarvittiin vieläkin eräs keksintö, jotta Rooman olisi mahdollista hyötyä kannattajiensa peloista ja vioista. Tämän paikan täytti aneoppi. Kaikille niille, jotka tahtoivat liittyä paavin sotiin hänen ajallisen valtansa laajentamiseksi, rankaisemaan hänen vihollisiaan tai hävittämään sukupuuttoon ne, jotka uskalsivat kieltää hänen hengellisen ylivaltansa, niille luvattiin täydellinen synninpäästö, sekä menneitten, nykyisten että tulevien syntien, ja vapautus kaikista tuskista ja ansaituista rangaistuksista. Kansalle opetettiin myös, että maksamalla rahaa kirkolle he voisivat itse vapautua synnistä ja lunastaa vapaaksi kuolleitten ystäviensäkin sielut, jotka ovat kiduttavissa liekeissä. Näin menetellen Rooma täytti arkkunsa ja ylläpiti loistoaan ja ylellisyyttään ja uskoa luulottelemaansa Hänen viransijaisuuteensa, jolla ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaa.

Epäjumalinen messu-uhri oli työntänyt Raamatun säätämän Herran ehtoollisen syrjään. Paavin papit uskottelivat tunnottomasti ilveillen muuttavansa tavallisen leivän ja viinin Kristuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi. Jumalaa herjaavasti he avoimesti uskottelivat kansalle omaavansa voiman ’luoda Luojansa’. Kaikkia kristittyjä vaadittiin kuoleman uhalla julkisesti tunnustamaan uskonsa tähän hirveään, taivasta häpäisevään harhaoppiin. Ne, jotka kieltäytyivät sitä tekemästä, annettiin liekkien ruoaksi.

Paavinvallan keskipäivä oli maailman siveellinen keskiyö. Pyhä Raamattu oli miltei tuntematon, ei ainoastaan kansalle, vaan myös papeille. Niinkuin muinoin fariseukset, paavillisetkin johtajat vihasivat valoa, mikä voisi paljastaa heidän syntinsä. Raivattuaan tieltään Jumalan lain, vanhurskauden mittapuun, he käyttivät valtaansa rajoituksetta ja harjoittivat paheita esteettömästi. Petos, ahneus ja irstailu olivat vallitsevina. Ihmiset eivät kavahtaneet mitään julmuutta, jonka avulla he saattoivat saada rikkautta tai vaikutusvaltaa. Paavien ja prelaattien palatsit olivat mitä inhoittavimman irstailun näyttämöitä. Jotkut hallitsevista paaveista syyllistyivät niin mieltä kuohuttaviin julmuuksiin, että maalliset hallitsijat koettivat syöstä viralta näitä kirkon mahtimiehiä liian turmeltuneina hirviöinä valtaistuimella siedettäviksi. Vuosisatojen aikana eivät oppi, taiteet eikä sivistys edistyneet lainkaan. Kristinuskoa vaivasi sekä siveellinen että henkinen kykenemättömyys.

Sen synkkeyden aikana, joka verhosi maata pitkän paavillisen yliherruuden aikakautena, ei totuuden valoa voitu kuitenkaan kokonaan tukahduttaa. Joka aikakautena oli Jumalalla todistajia – miehiä, jotka vaalivat uskoa Kristukseen ainoana välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä, miehiä, jotka pitivät Raamattua ainoana elämänohjeena ja pyhittivät oikeaa sapattia. Jälkimaailma ei tule koskaan tietämään, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa maailma on näille miehille. Heitä poltettiin kerettiläisinä, heidän vaikuttimiansa vastustettiin, heidän persoonallisuuttaan parjattiin ja heidän kirjoituksensa joko salattiin, vääristeltiin tai typistettiin. Mutta he pysyivät lujina ja aikakaudesta toiseen säilyttivät uskonsa puhtaana, pyhänä perintönä tuleville sukupolville.

Niin ankaraa oli ollut Raamattua vastaan kohdistettu sota, että toisinaan sitä oli jäljellä vain muutama aniharva kappale. Jumala ei ole sallinut Sanansa kokonaan tuhoutuvan. Sen totuudet eivät saaneet jäädä ainaisesti kätköön. Yhtä helposti kuin Hän oli avannut vankilan ovet ja rautaiset portit päästäessään palvelijansa vapaaksi, Hän saattoi vapauttaa elämän Sanan kahleistaan. Jumalan Henki herätti ihmisiä Euroopan eri maissa etsimään totuutta kuin kätkettyä aarretta. Kaitselmuksen opastettua heidät Pyhän Raamatun ulottuville he tutkivat sen pyhiä sivuja syvällä mielenkiinnolla. He olivat valmiita vastaanottamaan valon, maksoi se heille mitä tahansa. Vaikka he eivät nähneetkään kaikkea aivan selvästi, he saivat kuitenkin kyvyn tajuta monia kauan haudattuina olleita totuuksia. He etenivät taivaan lähettämien sanansaattajien tavoin repien erehdyksen ja taikauskon kahleet kappaleiksi ja kehoittaen niitä, jotka niin kauan olivat olleet orjuudessa, nousemaan ja puolustamaan vapauttaan.

Oli tullut aika kääntää Raamattu eri kielille ja antaa se eri maiden kansoille niiden omalla kielellä. Maailma oli ohittanut keskiyönsä. Pimeyden hetket olivat vähitellen päättymässä, ja monissa maissa ilmeni merkkejä päivänkoitosta.”

Nyt, kun Raamattu on lähes kaikkien lukutaitoisten saatavilla, Saatanan apulaiset levittävät väärennettyjä Raamattuja. Luotettavimpana käännöksenä pidetään protestanttien Englanninkielistä ”King James Version’ia vuodelta 1611 ja sen mukaisesti eri kielille tehtyjä käännöksiä. KJV ei sekään ole säästynyt aivan kokonaan väärennöksiltä, sillä sen käännöskomiteaan oli soluttautunut muutamia jesuiittoja protestanteiksi naamioituneina, - entisen jesuiittatohtori Alberto Riveran paljastusten mukaan. Nykyään on saatavissa Heprea/Englanti sanasta sanaan VT käännöksiä, Kreikka/Englanti sanasta sanaan UT käännöksiä sekä BibleHub netissä, josta voi itse tutkia tekstin alkuperäistä merkitystä.

Nykyinen Rooman kirkko ei ole tehnyt todellista parannusta luopumuksistaan, eikä koskaan tule tekemäänkään, katso Dan.7:26. Kun se saa valtansa takaisin, silloin vainontulet syttyvät jälleen yhä hurjimpina Raamattu-uskovia, eli paavin mielestä kerettiläisiä kohtaan. Silloin ne, jotka eivät kumarra sen pedon kuvaa, Ilm.13:15, tapettaisiin. Mutta Jeesus Kristus, sapatin Herra, on oleva kansansa suojana, Dan.12:1.

”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm.14:12. Aamen!