Tänä sapattina 26.2.2022 on kulunut kolme päivää siitä, kun Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan. ”Saatana iloitsee sodasta, sillä se herättää sielun alhaisimmat intohimot ja vie paheitten ja veren tahraamat uhrinsa iankaikkisuuteen. Hänen tarkoituksenaan on kiihottaa kansoja sotimaan toisiaan vastaan, sillä siten hän saa ihmisten mielen kääntymään pois valmistautumisesta kestämään Jumalan suurena päivänä.” Noin kaksi vuotta Saatana on myrkkypiikittänyt maailman väestöä käyttäen kaikkea valheen viekkautta ja huipputeknologiaa tuhoisiin tarkoituksiinsa. ”Saatana toimii myös alkuaineiden kautta korjatakseen valmistautumattomien sielujen satoa. Hän on tutkinut luonnon laboratorioiden salaisuuksia, ja hän käyttää kaikkea valtaansa hallitakseen luonnonvoimia niin pitkälle, kuin Jumala sallii” (molemmat lainaukset Ellen Whiten kirjasta SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä, sivut 589-590).

Nämä, tapahtumat, ovat ”synnytystuskien alkua” (Matt.24:6-8), jotka johtavat kansat suureen ahdistuksen aikaan juuri ennen Jeesuksen tuloa kunniassaan ja kirkkaudessaan (Matt.24:21,27,30). Pian paavinvallan merkki, sunnuntailaki, koettelee kaikki kansat, mutta Yehovah ilmaisee voimakkaasti kaikkien tiettäväksi oman lakinsa, varsinkin sen IV käskyn, kehottaen kaikkia ihmisiä kunnioittamaan Häntä pyhittämällä viikon VII päivän (perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun) muuttumattoman lakinsa mukaan. Vitsauksista syytetään Jumalan lain sapattia pitävää kansaa ja heitä vainotaan ankarasti. Monet heistä joutuvat pakenemaan vainoajiaan, pedon merkin ottaneita sunnuntain pyhittäjiä, mutta Jeesus, sapatin Herra (Matt.12:8), kantaa uskollisesta kansastaan huolta: ”Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.” Matt.24:20.

Nyt on aika opetella oikea sapatin vietto, jonka Isä ja Kristus hyväksyvät, sillä sapattikäsky on voimassa sodan ja vainonkin aikana. Niinpä jatkan EGW:n kautta annettuja ohjeita sapatin vietosta kirjasta TODISTUSAARTEITA 3, s. 123 – 125:

”On esitetty kysymys: ’Eikö ravintoloittemme tulisi olla avoinna sapattina?’ Vastaukseni on: ei toki! Sapatin pyhittäminen on todistuksemme Jumalalle, Hänen ja meidän välinen tunnus eli merkki siitä, että olemme Hänen kansansa. Sitä merkkiä ei tule hävittää koskaan.

Jos ravintoloittemme työntekijät valmistaisivat aterioita sapattina samoin kuin viikon varrella ruokailemaan saapuville ihmisjoukoille, niin missä olisi heidän lepopäivänsä? Mitä mahdollisuuksia heillä olisi ruumiillisen ja hengellisen voimansa elvyttämiseen?

Vähän aikaa sitten minulle annettiin valoa tähän asiaan aivan erityisellä tavalla. Minulle näytettiin, että sapatin pitämistä koskeva periaatteemme pyrittäisiin murtamaan, että ihmiset anoisivat ravintoloittemme avaamista sapattina, mutta ettei tätä saa milloinkaan tehdä.

Edessäni käväisi muuan näkymä. Olin ravintolassamme San Franciscossa. Oli perjantai. Useat työntekijät pakkasivat kiireesti sellaisia ruokia, joita ihmiset voisivat helposti viedä kotiinsa, ja joukko ihmisiä odotti näitä pakkauksia. Kysyin, mitä tämä tarkoitti, ja työntekijät sanoivat, että muutamat heidän asiakkaistaan olivat huolissaan, koska ravintola olisi sapattina suljettu eivätkä he tällöin saisi samanlaista ruokaa kuin viikon varrella. Tajuten ravintolassa saatavien terveellisten ruokien arvon he vastustivat sitä, etteivät saaneet niitä seitsemäntenä päivänä ja pyytämällä pyysivät ravintolan johtoa pitämään ravintolaa avoinna viikon jokaisena päivänä sentähden, mitä haittaa heille siitä koituisi, jos näin ei tapahtuisi. ’Se, mitä näet tänä päivänä’, työntekijät sanoivat ’on ratkaisumme terveysruokien tarpeeseen sapattina. Asiakkaat vievät perjantaina muuassaan ruokaa, joka säilyy sapatin yli, ja tällä tavoin vältymme moitteilta, joita muuten saisimme siitä, ettemme pidä ravintolaa avoinna sapattina.’

Rajaviiva kansamme ja maailman välillä on aina pidettävä ehdottoman selvänä. Meidän ohjenuoranamme on Jumalan laki, jossa meitä käsketään noudattamaan sapattia; sillä kuten 2. Mooseksen kirjan 31. luvussa selvästi todetaan, sapatin pitäminen on merkkinä Jumalan ja Hänen kansansa välillä. ’Pitäkää minun sapattini’, Hän julistaa, ’sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Yehovah, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. - - Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Yehovah teki taivaat ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi ja hengähti.’

Meidän tulee ottaa vaari julistuksesta ’Näin sanoo Yehovah’, vaikka aiheutamme kuuliaisuudella suuria hankaluuksia niille, jotka eivät kunnioita sapattia. Toisaalta on otettava huomioon ihmisen oletetut välttämättömyydet, toisaalta Jumalan käskyt. Kumpaisillako on enemmän painoa?

Parantoloissamme tulee potilaista, lääkäreistä, hoitajista ja apulaisista koostuva perhe ruokkia sapattina – kuten mikä muu perhe hyvänsä – mahdollisimman vähällä työllä. Mutta ravintoloitamme ei tulisi pitää avoinna sapattina. Olkoot työntekijät varmoja siitä, että he saavat käyttää sen päivän Jumalan palvelemiseen. Suljetut ovet sapattina sinetöivät ravintolan Jumalan muistomerkiksi, muistomerkiksi, joka julistaa, että seitsemäs päivä on sapatti (perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun) ja ettei silloin pidä tehdä mitään tarpeetonta työtä.

Minulle on selvitetty, että yhtenä pääasiallisista syistä siihen, miksi kasvisravintoloita ja hoitoasemia tulisi perustaa suurten kaupunkien keskustaan, on se, että yhteiskunnan johtavien henkilöiden huomio saadaan näin kiinnitetyksi kolmannen enkelin sanomaan. Huomatessaan, että näitä ravintoloita hoidetaan kokonaan toisin kuin tavallisia ravintoloita, älykkäät ihmiset alkavat kysellä liiketapojemme erilaisuuden syitä ja tutkia periaatteita, joiden johdosta tarjoilemme parempaa ruokaa. Näin he tulevat tuntemaan tälle ajalle tarkoitetun sanoman.

Kun ajattelevat ihmiset huomaavat, että ravintolamme ovat kiinni sapattina, he kysyvät periaatteita, joiden johdosta pidämme ovemme suljettuina sapattina. Vastatessamme heidän kysymyksiinsä meillä on tilaisuus tutustuttaa heidät uskomme perusteisiin. Voimme antaa heille lehtiämme ja kirjasiamme, jotta he ymmärtäisivät, mikä on ero ’sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei Häntä palvele’. 

Eivät kaikki jäsenemme ole sapatin pyhittämisen suhteen niin tunnollisia kuin heidän tulisi olla. Jumala auttakoon heitä tekemään parannuksen. Jokaisen perheen päälle (isälle) on otollista pysyttää jalkansa tukevasti kuuliaisuuden kamaralla.”

Aivan, mies on Jumalan järjestyksen mukaan perheen pää ja hänellä on vastuu perheensä tunnollisesta sapatin vietosta, sillä avioliitossa mies on Jumalan kuva ja kunnia, vaimo on miehen kunnia (1Kor.11:7,3), mies kuvaa Kristusta ja vaimo seurakuntaa (Efes.5:22-33). Aamen.