Kunakin aikakautena todellinen Kristuksen maanpäällinen seurakunta on muodostunut Hänen sanalleen uskollisista, uudestisyntyneistä ja armahdetuista syntisistä. He kuulevat Paimenensa äänen ja seuraavat Häntä, mihin ikinä Hän menee (Ilm.14:4). Jeesus Kristus asuu heissä Pyhän Henkensä kautta (Kol.1:27). Heidän ruumiinsa on elävän Jumalan temppeli (2Kor.6:16). Yehovah on tehnyt liiton heidän kanssaan (Luuk.22:20). Hän on pannut lakinsa heidän sydämiinsä ja kirjoittanut ne heidän mieleensä, eikä Hän heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa enää muista (Hebr.10:16,17). Vaikka he ovat hajallaan ympäri maapallon, eri rotuisia ja eri kielisiä, heillä on sama mieli ja sama ajatus (1Kor.1:10). He tuntevat toisensa rakkaiksi veljikseen ja sisarikseen (1Piet 1:22).

Kristus on antanut jokaiselle seuraajalleen juuri hänen ominaisuuksilleen sopivan tehtävän palvella sielujen pelastamiseksi. Kukaan toinen ihminen ei voi eikä saa määrätä, mitä sinun on tehtävä. Kysy rukouksessa Jeesukselta mitä Hän haluaa sinun tekevän. Tutki Raamatusta onko sinun toiveesi Raamatun evankeelisen järjestyksen mukainen. Seurakunnan saamasta tehtävästä kirjoittaa rakas sisaremme Ellen White kirjassa Alfa ja omega, sivuilla 413 – 415:

"Kristus on antanut seurakunnalle pyhän velvollisuuden. Jokaisen jäsenen tulisi toimia kanavana, jota myöten Jumala voi välittää maailmalle armonsa aarteita, Kristuksen tutkimattomia rikkauksia. Vapahtaja ei toivo mitään hartaammin kuin lähettiläitä, jotka edustavat maailmalle Hänen Henkeään ja luonnettaan. Maailma ei tarvitse mitään yhtä kipeästi kuin ihmisten ilmentämää Vapahtajan rakkautta. Koko taivas odottaa miehiä ja naisia, joiden välityksellä Jumala voi ilmaista kristillisyyden voiman.

Seurakunta on Jumalalle totuuden julistamisen välikappale, jonka Hän on valtuuttanut suorittamaan erityistehtävää. Jos seurakunta on uskollinen Hänelle, kuuliainen kaikille Hänen käskyilleen, sen keskuudessa on vallitseva jumalallisen armon ihanuus. Jos seurakunta on uskollinen kuuliaisuudenlupaukselleen, jos seurakunta kunnioittaa Herraa, Israelin Jumalaa, niin mikään voima ei saata sitä vastustaa.

Into Jumalan ja Hänen asiansa puolesta kannusti opetuslapsia todistamaan evankeliumista väkevällä voimalla. Eikö samankaltaisen innon tulisi sytyttää sydämeemme päättäväinen halu kertoa lähimmäisillemme lunastavasta rakkaudesta, Kristuksesta ja Hänestä ristiinnaulittuna? Jokaisen kristityn etuoikeutena on jouduttaa eikä ainoastaan odottaa Vapahtajan tulemusta.

Jos seurakunta pukee yllensä Kristuksen vanhurskauden viitan ja kieltäytyy kaikesta liittoutumisesta maailman kanssa, sillä on edessään kirkkaan ja ihanan päivän koitto. Lupaus, jonka Jumala on seurakunnalle antanut, on pysyvä voimassa iäti. Hän on tekevä seurakuntansa korkeaksi iankaikkisesti, iloksi polvesta polveen. Totuus on saavuttava voiton halveksijoistaan ja hylkääjistään. Vaikka sen kulku on toisinaan näyttänyt hidastuneen, se ei ole milloinkaan pysähtynyt. Kun Jumalan sanoma kohtaa vastustusta, Hän antaa sille lisävoimaa, jotta sen vaikutus kasvaisi. Jumalallista voimaa saadessaan se raivaa tiensä vahvimpienkin esteiden läpi ja voittaa kaikki vastukset.

Mikä vahvisti Jumalan Poikaa elämässä, joka oli täynnä raadantaa ja uhrautumista? Hän näki sielunsa vaivan tulokset ja tuli ravituksi. Luodessaan katseensa iäisyyteen Hän näki niiden onnen, jotka Hänen nöyrtymisensä ansiosta saivat anteeksiannon ja iankaikkisen elämän. Hänen korvansa tavoitti lunastettujen huudon. Hän kuuli vapahdettujen veisaavan Mooseksen ja Karitsan virttä.

Me voimme nähdä tulevaisuuteen, nähdä taivaan autuuden. Raamatussa on paljastettuna näkyjä tulevasta kirkkaudesta, kuvia, jotka Jumala on kädellään piirtänyt, ja ne ovat rakkaita Hänen seurakunnalleen. Uskossa voimme seisoa ikuisen kaupungin kynnyksellä ja kuulla suloisen tervetuliaistoivotuksen. Se lausutaan niille, jotka tässä elämässä ovat yhteistyössä Kristuksen kanssa pitäen kunnianaan kärsiä Hänen tähtensä. Kun lausutaan sanat: ”Tulkaa minun Isäni siunatut”, he laskevat kruununsa Lunastajan jalkojen juureen ja huudahtavat: ”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen. - - Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” Matt.25:34; Ilm.5:12,13.

Siellä lunastetut tervehtivät niitä, jotka johdattivat heidät Vapahtajan tykö. Kaikki ylistävät yhdessä Häntä, joka kuoli, jotta ihmiset saisivat elämän, joka on Jumalan elämän vertainen. Taistelu on ohi. Ahdistus ja kiista on päättynyt. Voiton virret täyttävät koko taivaan, kun lunastetut kohottavat riemullisen laulun: Arvollinen, arvollinen on Karitsa, joka teurastettiin ja elää jälleen, riemuitseva voittaja.

”Minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Ilm.7:9,10.

”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat Häntä päivät ja yöt Hänen temppelissään, ja Hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” ”Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm.7:14-17; 21:4."

Huomasitko? Jumalan sanansaattaja sisar Ellen sanoi, että pelastettujen elämä on oleva Jumalan elämän vertainen! Mikä valtava uhri, mikä valtava lahja! Kristus tarjoaa sen lahjan sinulle ja minulle, meille kaikille. Aamen.