Otsikolla ”The Change of the Sabbath” löydät Ellen Whiten selityksen liittyen Apostolien teot 20:6-14, kun menet osoitteeseen: ellenwhite.org. Tätä tapahtumaa Apostolien teoissa sunnuntailaiset pitävät vahvana todisteena siitä, että apostolien aikainen seurakunta vaihtoikin Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen sapatin pyhyyden sunnuntaille. Mutta kävikö todella näin? Tässä Ellen Whiten Raamatun selityksessä selviää myös milloin vuorokausi vaihtuu:

Apt:6-14 (Uuden tien 1993 käännöksen mukaan): ”(6) Happamattoman leivän juhlan (pääsiäisen) jälkeen me purjehdimme Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Trooaaseen, jossa viivyimme seitsemän päivää. (7) Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, me olimme kokoontuneet murtamaan leipää. Paavali aikoi seuraavana päivänä matkustaa pois, ja hän keskusteli heidän kanssaan, pitkittäen puhettaan puoliyöhön asti. (8) Yläsalissa, jossa olimme koolla, oli palamassa monta lamppua. (9) Eräs Eutykus-niminen nuorukainen istui ikkunalla. Kun Paavalin puhe kesti pitkään, hän vaipui sikeään uneen ja sen vallassa putosi kolmannesta kerroksesta maahan. Hänet nostettiin ylös kuolleena. (10) Paavali meni alas, heittäytyi hänen päälleen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ’Älkää hätäilkö, sillä hänen henkensä on hänessä.’ (11) Paavali meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi. Hän keskusteli heidän kanssaan vielä pitkään, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. (12) He veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi. (13) Me menimme edellä ja astuen laivaan purjehdimme Assoon, jossa aioimme ottaa Paavalin laivaan. Hän oli näin määrännyt, aikoen itse kulkea jalan. (14) Kun hän yhtyi meihin Assossa, me otimme hänet laivaan ja purjehdimme Mityleneen.”

Annamme tämän kertomuksen kokonaisuudessaan, koska ensimmäisen päivän puolustajat pitävät sitä yhtenä vahvimmista todisteista sunnuntain puolesta. Tämä on ainoa Uuden Testamentin esimerkki, jossa uskonnollisen kokouksen sanotaan pidetyn viikon ensimmäisenä päivänä.

Opimme tästä raamatunkohdasta ja sen yhteydestä seuraavat tosiasiat: Tämä oli yökokous, ’monta lamppua’ tarvittiin, koska se jatkui aamuun asti. Etykos putosi ikkunasta puolenyön aikoihin. Paavali meni alas ja paransi hänet, minkä jälkeen hän jatkoi puhumista päivänvaloon asti, minkä jälkeen hän lähti matkalleen Assokseen, 19 ja puoli mailia (31 km) niemimaan poikki. Luukas ja hänen toverinsa ’menivät edellä’ laivalla, eli aloittivat matkan aikaisemmin, aikoen kiertää tämän maapaikan ja ottaa Paavalin vastaan, kun hän saapui Assokseen. Tällä tavalla Paavali sai useita tunteja aikaa, jolloin hän saattoi puhua opetuslapsille.

Tämän kertomuksen ymmärtämiseksi oikein on tärkeää varmistaa, tapahtuiko tämä tapaaminen lauantai-iltana vai sunnuntai-iltana. On erittäin helppo osoittaa, että sen on täytynyt olla lauantai-iltana. Olemme jo todenneet, että Raamatun ajanlaskennassa vuorokausi alkoi auringonlaskun aikaan. ’Niin tuli ilta ja tuli aamu – ensimmäinen päivä’ (1Moos.1:5). Ja sama toteamus koskee myös muita luomisviikon päiviä. Raamattu on kaikin puolin johdonmukainen itsensä kanssa tästä aiheesta, ja siitä on mahdotonta löytää muuta aikaa vuorokauden alkamiselle. ’Illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti.’ 3Moos.23:32. Sapatti alkoi samaan aikaan kuin muutkin päivät. Ilta alkoi auringonlaskun aikaan. ’Illan tultua, kun aurinko oli laskenut, Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja riivatut’ Mark.1:32.

Kukaan älykäs ihminen ei kiistä sitä tosiasiaa, että juutalaiset ovat ikimuistoisista ajoista nykyaikaan asti aloittaneet vuorokauden auringonlaskun aikaan. American Tract Societyn ’Bible Dictionary’-kirjassa sanotaan: ’Heprealaiset aloittivat vuorokautensa illalla.’ Me käytämme Rooman aikaa, joka tuli muotiin kristittyjen keskuudessa joitakin vuosisatoja tällä puolen kristillistä aikakautta.

Mitä meidän on sitten tästä pääteltävä? Jotta tämä yökokous olisi ollut viikon ensimmäisenä päivänä, sen pitäisi olla lauantai-iltana. Ensimmäinen päivä alkoi auringonlaskun aikaan. Näiden tosiasioiden on siinä tapauksessa oltava seurauksena: Paavali matkusti jalkaisin Assokseen, 19 ja puoli mailia (31 km), tuon sunnuntain päiväsaikaan; ja Luukas ja hänen toverinsa käyttivät vielä suuremman osan tuon päivän tunneista matkustaessaan samaan paikkaan laivalla. Tämä johtopäätös on väistämätön muistiinpanosta, ja se on todellakin niin selvä, että suuri joukko ensimmäisen päivän puoltajista on joutunut pakosta myöntämään sen totuudenmukaisuus.” Sitten EGW lainaa useita sunnuntain puoltajien tunnustuksia siitä, että SP-adventistien Raamatun selitys on oikea.

Lopuksi sisar Ellen toteaa: ”Näemme siis, että tämä pyhien kirjoitusten kohta, jota pidetään kaiken kaikkiaan vahvimpana Raamatun tekstinä sunnuntain puolesta, todistaa juuri päinvastaista kuin miten sitä käytetään sunnuntain pyhyyden todistamiseksi. Tämä tapaus on todellakin toinen maininta viikon ensimmäisestä päivästä, jonka olemme tähän mennessä nähneet historiallisissa kertomuksissa, jolloin Kristuksen ylösnousemuspäivä on niistä ensimmäinen, silloin jotkut opetuslapsista kävelivät viisitoista mailia (noin 24 km). On outoa, että tällaisten tapausten ajatellaan koskaan tarjoavan todisteita uuden sapatin (sunnuntain) puolesta.

Jos joku haluaa jäljitellä apostolista esimerkkiä sunnuntain suhteen, heidän tulee pitää kokouksia lauantai-iltana ja työskennellä sen päivän (sunnuntain) valoisana aikana; sillä juuri näin Paavali ja hänen toverinsa tekivät.” Aamen. Aamen.