Maailmamme näyttää olevan miltei kokonaan Saatanan vallassa, mutta ei kuitenkaan ole. Kiitos Jumalalle ja Hänen rakkaalle Pojalleen, joka on voittanut sen vanhan lohikäärmeen, jota Saatanaksi ja Perkeleeksi kutsutaan (Ilm.12:9). Yehovah (YHVH) ohjaa valtaistuimellaan maailmamme tapahtumia. Kaikki tapahtuu juuri niin kuin Hän Poikansa kanssa ennen maailmamme luomista on suunnitellut. Saatana joukkoineen valmistautuu viimeiseen taisteluun Kristusta ja Hänen kansaansa vastaan. Kun jumalaton maailma antaa Rooman paaville vuonna 1798 menettämänsä vallan takaisin (Ilm.13:3,4), silloin vainontulet syttyvät jälleen. Silloin nousee vääriä profeettoja, jotka tekevät suuria ihmeitä eksyttääkseen ihmisjoukkoja kadotukseen. ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä, sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.” Matt.24:4,5.

Pahojen henkiolentojen toiminnasta meidän ajassamme kertoo Kristuksen uskollinen todistaja Ellen White kirjassa Suuri Taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä, sivuilla 514-517:

”Pahat henkiolennot luotiin alussa synnittömiksi ja luonnoltaan, voimaltaan ja kirkkaudeltaan samanlaisiksi kuin ne pyhät olennot, jotka nyt ovat Jumalan lähetteinä. Mutta kun synti on heidät turmellut, he ovat ottaneet yhteiseksi tehtäväkseen Jumalan häpäisemisen ja ihmisten tuhoamisen. Osallisina Saatanan kanssa hänen kapinaansa ja hänen kanssaan taivaasta karkoitettuina he ovat kaikkina aikoina toimineet yhdessä hänen kanssaan hänen taistelussaan Jumalan arvovaltaa vastaan. Raamatussa kerrotaan heidän liitostaan ja hallituksestaan, heidän erilaisista järjestöistään, heidän älykkyydestään ja petollisuudestaan sekä heidän pahoista aikeistaan ihmisten rauhan ja onnen häiritsemiseksi.

Vanhan testamentin historiassa on joitakin mainintoja pahojen henkiolentojen olemassaolosta ja toiminnasta, mutta huomattavimmalla tavalla he ilmaisivat voimansa sinä aikana, jolloin Kristus oli maan päällä. Kristus oli tullut toteuttamaan sitä suunnitelmaa, joka oli laadittu ihmisen pelastamiseksi, ja Saatana päätti puolustaa maailman hallitsemisoikeuttaan. Hänen oli onnistunut vakiinnuttaa epäjumalanpalvelus kaikkialla maan päällä, lukuunottamatta Palestiinaa. Tähän maahan, joka ei ollut kokonaan alistunut kiusaajan vallan alle, Kristus tuli tuomaan taivaan valoa. Täällä kaksi kilpailevaa valtaa vaati itselleen yliherruutta. Jeesus ojensi rakastavan kätensä kutsuen kaikkia, jotka halusivat saada anteeksiannon ja rauhan Hänessä. Pimeyden joukot näkivät, ettei heidän valtansa ollutkaan rajaton, ja he ymmärsivät, että jos Kristuksen lähetystoiminta menestyisi, heidän valtakautensa päättyisi pian. Saatana raivosi niin kuin kahlehdittu leijona ja näytti uhmaavasti valtaansa, joka hänellä oli ihmisten ruumiisiin samoin kuin sieluihin.

Uudessa testamentissa osoitetaan selvästi, että monet ihmiset ovat olleet pahojen henkien riivaamia. Sillä tavalla vaivatut henkilöt eivät kärsineet yksinomaan luonnollisten syiden aiheuttamasta sairaudesta. Kristus tiesi täydellisesti, minkä kanssa Hän oli tekemisissä, ja oli selvillä paholaisen välttömästä läsnäolosta ja toiminnasta.

Sattuva esimerkki riivaajien lukumäärästä, vallasta ja häijyydestä sekä Kristuksen voimasta ja laupeudesta on Raamatun kertomuksessa paholaisten riivaamien parantamisesta Gadarassa. Nuo kurjat mielipuolet mursivat kaikki esteet, vääntelivät itseään vihasta vaahdoten, raivosivat, täyttivät ilman huudoillaan, runtelivat itseään ja olivat vaarana kaikille, jotka heidän läheisyyteensä joutuivat. Heidän verta vuotava, rumentunut ruumiinsa ja hämmentynyt mielensä muodostivat pimeyden ruhtinasta miellyttävän näyn. Yksi miehiä vaivaavista riivaajista selitti: ’Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta.’ (Mark.5:9). Rooman armeijassa legioonaan kuului kolmesta tuhannesta viiteen tuhanteen miestä. Myös Saatanan joukot on järjestetty osastoihin, ja se osasto, johon nämä saastaiset henget kuuluivat, oli vahvuudeltaan legioona.

Jeesuksen käskystä pahat henget luopuivat uhreistaan, jotka rauhallisina, nöyrinä ja ymmärtäväisinä jäivät istumaan Jeesuksen jalkojen juureen. Mutta riivaajien sallittiin syöstä sikalauma järveen, ja kun Gadaran asukkaat pitivät sikojen menetystä suurempana asiana kuin Kristukselta saamiaan siunauksia, he pyysivät jumalallista parantajaa poistumaan heidän alueeltaan. Juuri tähän tulokseen Saatana halusi päästä. Syyttämällä tappiosta Jeesusta hän herätti ihmisissä itsekästä pelkoa ja esti heidät kuuntelemasta Hänen sanojaan. Saatana syyttää aina tappiosta, onnettomuuksista ja kärsimyksistä kristittyjä sen sijaan että antaisi syyn langeta sinne, mihin se kuuluu – hänelle itselleen ja hänen edustajilleen.

Mutta Kristuksen tarkoituksia ei voitu estää toteutumasta. Hän salli riivaajien hävittää sikalauman ojentaakseen niitä juutalaisia, jotka kasvattivat näitä saastaisia eläimiä voiton tähden. Jos Kristus ei olisi pidättänyt riivaajia, ne olisivat syösseet järveen sekä siat että niiden paimenet ja omistajat. Paimenien ja omistajien säilyminen riippui yksinomaan siitä, että Hän käytti armollisesti voimaansa heidän pelastuksekseen. Tämän sallittiin tapahtua myös sen tähden, että opetuslapset saisivat nähdä Saatanan julmuuden sekä ihmisiä että eläimiä kohtaan. Vapahtaja toivoi, että Hänen seuraajansa tuntisivat sen vihollisen, joka heidän oli kohdattava, ettei tämä voisi juonillaan heitä pettää ja voittaa. Hän halusi myös, että sen seudun asukkaat näkisivät Hänen kykynsä murtaa Saatanan kahleet ja vapauttaa hänen vankinsa. Vaikka Jeesus itse lähti sieltä pois, nuo ihmeellisellä tavalla vapautetut miehet jäivät kertomaan hyväntekijänsä laupeudesta.

Muitakin samanlaisia tapauksia kerrotaan Raamatussa. Jeesus ajoi sanallaan ulos riivaajan, joka vaivasi ankarasti erään syyrofoininkialaisen vaimon tytärtä (Mark.7:25-30). Säälivä Vapahtaja paransi riivatun miehen, joka oli sokea ja mykkä (Matt.12:22); samoin nuorukaisen, jonka mykkä henki usein heitti milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet (Mark.9:17-27); ja myös miehen, joka saastaisen riivaajahengen vaivaamana häiritsi sapatin rauhaa Kapernaumin synagoogassa (Luuk.4:33-36). Melkein jokaisessa tapauksessa Kristus osoitti riivaajaa puhutellessaan pitävänsä tätä järjellisenä olentona, käski hänen lähteä ulos uhristaan, ja kielsi häntä enää koskaan kiduttamasta uhriaan. Kun Kapernaumin synagoogassa olevat näkivät Hänen suuren voimansa, heidät valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: ’Mitä tämä puhe on, sillä Hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos.’ Luuk.4:36.

Riivaajien valtaamat esitetään yleensä suuresti kärsivinä; mutta tästä säännöstä oli myös poikkeuksia. Jotkut asettuivat vapaaehtoisesti saatanallisen vaikutuksen alaisiksi, saadakseen yliluonnollisen voiman. Näillä ei luonnollisesti ollut mitään taistelua pahojen henkien kanssa. Tähän luokkaan kuuluivat ne, joilla oli tietäjähenki – noidat Simon ja Elymas sekä se palvelustyttö, joka Filippissä seurasi Paavalia ja Silasta.

Ketkään eivät ole suuremmassa vaarassa pahojen henkien vaikutuksen johdosta kuin ne, jotka vastoin useita ja selviä Raamatun todistuksia kieltävät Perkeleen ja hänen enkeliensä olemassaolon ja toiminnan. Niin kauan kuin olemme tietämättömiä heidän juonistaan, heillä on siitä verraton etu; monet noudattavat heidän herättämiään mielijohteita, samalla kun luulevat seuraavansa oman viisautensa antamia ohjeita. Tästä syystä Saatana, meidän lähestyessämme ajan loppua, jolloin hän toimii suurimmalla voimalla, pettäen ja hävittäen, levittää kaikkialle sellaista uskoa, ettei Saatanaa ole olemassa. Itsensä salaaminen kuuluu hänen oveliin menettelytapoihinsa.

Suuri pettäjä ei pelkää mitään niin paljon kuin sitä, että me opimme tuntemaan hänen juonensa. Voidakseen paremmin salata todellisen luonteensa ja tarkoituksensa hän on saattanut ihmiset esittämään hänet sellaisena, joka ei herätä mitään voimakkaampaa tunnetta kuin ivaa ja halveksimista. Hän on mielissään siitä, että hänet kuvataan naurettavaksi tai inhottavaksi olennoksi, joka on epämuotoinen, puoleksi eläin ja puoleksi ihminen. Hän nauttii kun kuulee niiden, jotka pitävät itseään ymmärtäväisinä ja valistuneina, leikkiä laskien ja ivaten käyttävän hänen nimeään.

Sen tähden että Saatana on äärimmäisen taitavasti naamioinut itsensä, kysytään niin yleisesti: ’Onko mitään sellaista olentoa olemassa?’ Hänen menestyksestään todistaa sekin, että uskonnollisessa maailmassa yleisesti suositaan teorioita, jotka ovat ristiriidassa Raamatun selvimpien todistusten kanssa. Koska Saatana voi helpoimmin hallita niiden mieliä, jotka ovat tietämättömiä hänen vaikutuksestaan, antaa Jumalan sana hänen turmiollisesta toiminnastaan useita esimerkkejä, jotka paljastavat meille hänen salaiset sotajoukkonsa, ja siten auttavat meitä olemaan varuillamme hänen hyökkäystensä suhteen.

Saatanan ja hänen joukkonsa voima ja häijyys voisivat täydellä syyllä tehdä meidät levottomiksi, ellei Lunastajamme vieläkin suurempi voima olisi suojanamme ja pelastajanamme. Me suljemme huolellisesti huoneemme salvoilla ja lukoilla, suojellaksemme omaisuuttamme ja elämäämme pahoilta ihmisiltä; mutta me ajattelemme harvoin sitä, että pahat enkelit alinomaan koettavat päästä luoksemme, eikä meillä omissa kyvyissämme ole mitään puolustuskeinoa heidän hyökkäyksiään vastaan. Jos he saisivat luvan, he voisivat hämmentää meidän mielemme, vahingoittaa ja kiduttaa meidän ruumistamme sekä tuhota meidän omaisuutemme ja elämämme. He nauttivat vain kurjuudesta ja hävityksestä. Kauhea on niiden tila, jotka vastustavat Jumalan vaatimuksia ja myöntyvät Saatanan kiusauksiin, kunnes Jumala jättää heidät pahojen henkien valtaan. Mutta Kristuksen seuraajilla on aina turva Hänen suojeluksessaan. Voimallisia enkeleitä lähetetään taivaasta heitä suojelemaan. Jumalattomat eivät voi murtaa sitä vartiota, jonka Jumala on asettanut kansansa ympärille.” Aamen!