Ellen White: ”Hartaasti ikävöiden Jumalan kansa odottaa Kuninkaansa tulemisen merkkejä. Kun vartijalta kysytään: ”Mikä hetki yöstä on?” hän vastaa järkkymättömän varmasti: ”Aamu tulee ja samoin yö.” Jes.21:11,12. (engl. käänn. muk.). Valo hohtaa vuorten huippujen yläpuolella olevista pilvistä. Pian on Herran kirkkaus ilmaantuva. Vanhurskauden aurinko on koittamaisillaan. Aamu ja yö ovat käsillä – ikuisen päivän aamu vanhurskaille ja ikuinen yö jumalattomille.

Rukouksessa kamppailevien Jumalan lasten esittäessä pyyntönsä Jumalalle, se verho, joka erottaa heidät näkymättömästä maailmasta, näyttää melkein häviävän. Taivaat hehkuvat ikuisen päivän sarastuksessa ja sointuisaa enkelilaulua muistuttavina saapuvat heidän korviinsa sanat: ”Pysykää uskollisina, apu on tulossa.” Kristuksella, mahtavalla voittajalla, on varattuna väsyneille sotilailleen kirkkauden kuihtumaton seppele; ja Hänen äänensä kuuluu puoleksi avoimista porteista: ”Katso, minä olen teidän kanssanne. Älkää peljätkö. Minä tunnen kaikki teidän huolenne. Minä olen kantanut teidän murheenne. Te ette taistele tuntemattomia vihollisia vastaan. Minä olen taistellut teidän puolestanne, ja minun nimessäni te varmasti voitatte.”

Rakas Vapahtaja lähettää avun juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Taivaan tie on Hänen jälkiensä pyhittämä. Jokainen meidän jalkaamme haavoittava ohdake on haavoittanut Häntäkin. Jokaisen ristin, jota meidän täytyy kantaa, on Hän kantanut ennen meitä. Herra sallii taistelut, valmistaakseen sielua rauhaan. Ahdistuksen aika on hirvittävä koetus Jumalan kansalle; mutta se on aika, jolloin jokaisen tosi uskovan täytyy katsoa ylös, ja silloin hän saa uskossa nähdä ympärillään olevan lupauksen kaaren.

”Yehovah'n vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niin kuin ruohon, ja unhotat Yehovan, joka on sinut tehnyt,… ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? Pian päästetään kumaraan koukistunut kahleistaan; ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu. Minä olen Yehovah, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Yehovah Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon.” Jes.51:11-16.

”Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä: Näin sanoo sinun Herrasi, Yehovah sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun sitä enää juoda. Ja minä panen sen sinun vaivaajiesi käteen, jotka sinulle sanoivat: ’Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi’; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.” Jes.51:21-23.

Katsoessaan halki aikojen Jumala näki sen ahdinkotilan, mihin Hänen lapsensa joutuvat, kun maan vallat järjestäytyvät taisteluun heitä vastaan. Vangitun maanpakolaisen tavoin he pelkäävät nääntyvänsä nälkään tai kuolevansa väkivallan uhreina. Mutta Israelin Pyhä, joka jakoi punaisen meren vedet kansansa edessä, on ilmaiseva suuren voimansa ja vapauttava vangitut lapsensa. ”Ja he ovat, sanoo Yehovah Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niin kuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.” Mal.3:17. Jos Kristuksen uskollisten todistajain veri vuodatettaisiin tuona aikana, se ei tulisi, kuten marttyyrien veri, Jumalalle hedelmää tuottavaksi kylvöksi. Heidän uskollisuutensa antama todistus ei saisi toisia vakuuttuneiksi totuudesta; sillä ihmiset ovat paaduttaneet sydämensä ja itsepintaisesti työntäneet takaisin armon aallot, niin että ne eivät enää palaa. Jos vanhurskaat nyt jätettäisiin vihollistensa saaliiksi, voittaisi siinä pimeyden ruhtinas. Psalmirunoilija sanoo: ”Hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, Hän suojaa minua telttansa suojassa.” Psal.27:5. Kristus on sanonut: ”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetken, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Yehovah lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa.” Jes.26:20,21. Ihana on oleva niiden vapautus, jotka ovat kärsivällisesti odottaneet Vapahtajansa tuloa ja joiden nimet ovat kirjoitetut elämän kirjaan.”

Tähän loppui edessämme olevan suuren ahdistuksen ajan kuvaus Ellen Whiten kirjassa SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä, sivut 611 – 613. Koko maailmaa on kohtaava tämä suuri ahdistus. Kukaan elossa oleva ihminen ei voi katsoa sitä sivullisena, jokainen joutuu sen kokemaan. Nyt on viimeinen aika jokaisen meistä valita puolensa: Kristuksen, sapatin Herran, taikka Saatanan, sunnuntain herran. ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Matt.6:24.

Niissä lainatuissa Raamatun teksteissä, joissa Jumalan nimenä on ”Herra”, olen korjannut Jumalan nimen alkuperäisen heprean mukaiseksi ”Yehovah” (YHVH), sillä Raamatun tekstiä ei saa muuttaa, on pysyttävä alkuperäisessä, mitään lisäämättä tai mitään poistamatta, katso Ilm.22:18,19. Jumalan nimi YHVH, Yehovah, joka esiintyy noin 7000 kertaa Raamatussa, on sieltä ihmisen toimesta poistettu ja tilalle laitettu Lord, Herra. Katso blogistani kirjoituksen ”Kuka on Jumalasi”, niin ymmärrät mitä tietoa Jumalan nimeen sisältyy. Jumala sunatkoon ja varjelkoon sinua ja läheisiäsi, aamen.