Kahdessa edellisessä kirjoituksessani ”Sapatin alkuhetket” ja ”Sapatin muutos?” selvisi, milloin sapatti alkaa ja milloin se päättyy. Nyt saamme arvokasta tietoa siitä, miten meidän tulee viettää sapattia, että saisimme sen siunaukset osaksemme. Näitä siunauksen sanoja löydämme Jumalan sanansaattajan Ellen Whiten kolmeosaisesta kirjasarjasta ”Todistusaarteita”. Sen osasta I, sivuilta 160 – 161 saamme raamatullista tietoa sapatin oikeasta viettämisestä:

”Joulukuun 25. pnä 1865 minulle näytettiin, että on ollut liian paljon leväperäisyyttä sapatin pitämisessä. Ei ole ollut alttiutta suorittaa kaikkia arkisia askareita kuutena työpäivänä, jotka Jumala on antanut ihmiselle, eikä myöskään tarkkuutta olla loukkaamatta tuntiakaan pyhästä ajasta, jonka Hän on varannut itselleen. Ihmisellä ei ole mitään niin tärkeitä tehtäviä, joiden tähden hänen täytyisi rikkoa Yehovah’n neljättä käskyä.

On tilanteita, joissa Kristus on antanut luvan tehdä työtä sapattinakin ihmisen tai eläimen hengen pelastamiseksi. Mutta jos me rikomme neljännen käskyn kirjainta hyötyäksemme rahallisesti, olemme sapatinrikkojia ja olemme syyllistyneet kaikkien käskyjen rikkomiseen, sillä jos rikomme yhdessä kohdassa, niin olemme syypäät kaikissa kohdin.

Jos me säästääksemme omaisuutta rikomme Yehovah’n selvää käskyä vastaan, niin kuinka pitkälle olemme menossa? Mihin asetamme rajat? Jos rikomme pienissä asioissa, emmekä pidä sitä syntinä, niin omatunto paatuu ja mieli turtuu, kunnes voimme mennä yhä pitemmälle ja suorittaa koko joukon askareita ja silti kuvitella olevamme sapatinpitäjiä, vaikka me Kristuksen mittapuun mukaan rikomme jokaista Jumalan pyhää käskyä vastaan. Tässä kohden sapatinpitäjät toimivat väärin, sillä Jumala on hyvin tarkka, ja kaikki, jotka ajattelevat säästävänsä vähän aikaa tai hyötyvänsä loukkaamalla vähän Herran aikaa, tulevat ennemmin tai myöhemmin kokemaan tappioita. Hän ei voi siunata heitä, niinkuin Hän mielellään tekisi, koska he häpäisevät Hänen nimeään ja suhtautuvat kevytmielisesti Hänen käskyihinsä. Jumalan kirous lepää heidän yllään, ja he tulevat menettämään kymmenen tai kaksikymmentä kertaa enemmän kuin voittavat. ”Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta … koko kansa.”

Jumala on antanut ihmiselle kuusi päivää hänen tehdäkseen työtä itseään varten, mutta Hän on pidättänyt yhden päivän, jona meidän erikoisesti tulee kunnioittaa Häntä. Meidän tulee kirkastaa Häntä ja kunnioittaa Hänen arvovaltaansa. Ja kuitenkin ihminen riistää Jumalalta, varastamalla vähän siitä ajasta, jonka Luoja on varannut itselleen. Jumala varasi seitsemännen päivän levoksi ihmiselle ja hänen parhaakseen, samoin kuin omaksi kunniakseen. Hän huomasi, että ihminen tarvitsi yhden päivän saadakseen levätä työstään ja huolistaan ja että hänen terveytensä ja henkensä joutuisi vaaraan ilman rentoutumista kuuden päivän työstä ja vaivasta.

Sapatti tehtiin ihmisen hyödyksi, ja tahallinen rikkominen sitä pyhää käskyä vastaan, joka kieltää tekemästä työtä seitsemäntenä päivänä, oli niin suuri rikos taivaan edessä Mooseksen lain aikana, että rikkoja sai maksaa sen hengellään. Mutta siinä ei vielä ollut kaikki, minkä rikkoja joutui kärsimään, sillä Jumala ei ota lakinsa rikkojaa taivaaseen. Hänen täytyy kärsiä toinen kuolema, mikä on Jumalan lain rikkojan täydellinen ja lopullinen rangaistus.”

Mutta jesuiittapaavi on toista mieltä. Hän julistaa, että se ihminen on mieleltään sairas, joka haluaa pitää Jumalan käskyt. Todellakin, pian koittaa aika, jolloin langenneet protestantit yhdessä katolisten kanssa, yhtyen maalliseen valtaan, pakottavat jumalattoman lain nojalla kaikkia viettämään sunnuntaita lepopäivänään ja käskevät tekemään työtä muuna kuutena viikonpäivänä.

Keskiviikko on yhä viikon keskimmäinen päivä Luojan sapattikalenterissa. Siitä voit laskea, mikä on viikon oikea seitsemäs päivä. Kumman valitset: Kristuksen, sapatin Herran, vai Saatanan, sunnuntain herran? Siitä riippuu ikuinen kohtalosi.