Kun rukouksen hengessä luemme sanomat Efesokselle, Smyrnalle, Pergamonille, Tyatiralle, Sardekselle, Filadelfialle ja Laodikealle, ymmärrämme, että sanomat kuuluivat juuri silloisille Vähä-Aasian seurakunnille, mutta myös siitä ajasta meidän päiviimme ulottuville, toinen toistaan seuraaville kristillisen seurakunnan jaksoille. Nämä sanomat on tarkoitettu myös jokaiselle meistä henkilökohtaisesti, sillä seurakuntahan muodostuu sen yksittäisistä jäsenistä. ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Matt.18:20. Kristuksen maanpäällinen seurakunta on kautta aikojen koostunut Hänen uskollisista seuraajistaan, eikä jostain nimellisestä seurakunnasta.

Jokaisen sanoman alussa seurakunnan pää, Jeesus Kristus, ilmaisee tärkeitä puolia itsestään, niin että ymmärtäisimme turvata Hänen valtavaan viisauteensa ja voimaansa taistelussa oman lihamme valtaa vastaan sekä riivaajahenkien valtaa vastaan, voidaksemme selvitä voittajina niinkuin Kristus voitti:

EFESOS Näin sanoo Hän, jolla on seitsemän tähteä oikeassa kädessään ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä.

SMYRNA Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja nousi kuolleista.

PERGAMON Näin sanoo Hän, jolla on kaksiteräinen terävä miekka.

TYATIRA Näin sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat kuin tulen liekit ja jalat kuin välkehtivä vaski.

SARDES Näin sanoo Hän, jolla on Jumalan seitsemän Henkeä ja seitsemän tähteä.

FILADELFIA Näin sanoo Pyhä, Tosi, jolla on Daavidin avain, ja joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sukee, eikä kukaan avaa.

LAODIKEA Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alkaja.

Jokaisen sanoman lopussa Jeesus, joka on Henki, lupaa voittajalle palkinnon:

EFESOS Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.

SMYRNA Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.

PERGAMON Minä annan voittajalle salattua mannaa ja valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tunne kukaan muu kuin sen saaja.

TYATIRA Sille, joka voittaa ja loppuun asti suorittaa minun antamiani tehtäviä, minä annan vallan hallita kansoja (tuomita jumalattomia kuolleita, Ilm.20:4). Hän kaitsee niitä rautaisella sauvalla, särkee niitä kuin saviastioita. Sen vallan minäkin olen saanut Isältäni, ja minä annan hänelle kointähden.

SARDES Joka voittaa, hänet näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.

FILADELFIA Minä teen voittajasta pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.

LAODIKEA Minä annan voittajan istua kanssani valtaistuimellani, kuten minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa Hänen valtaistuimellaan.

Näin valtavat ja ihanat palkinnot Kristus antaa sille, joka voittaa Hänen voimassaan lihallisen minänsä ja Saatanan kiusaukset. Kristus on meidän esikuvamme, ei yksikään ihminen. Hän on tie ja totuus ja elämä (Joh.14:6).

SANOMAT SEITSEMÄLLE SEURAKUNNALLE

Raamatun ohessa tietolähteenäni käytän mm. Arvo W. Arasolan kirjaa MAAILMAN KOHTALONTIE, Painoteollisuus Oy Helsinki 1955. Hänen kirjassaan on mielenkiintoista historiallista taustatietoa liittyen tähän aiheeseen. Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne. Jer.6:16. 

EFESOS – kuva apostolisesta ajasta Ilm.2:1: Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo Hän, jolla on seitsemän tähteä oikeassa kädessään ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä: 2. Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi, vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. 3. Sinulla on kestävyyttä, ja paljon olet saanut kärsiä minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. 4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. 5. Muista siis, mistä olet langennut, nöyrry parannukseen ja tee ensimmäisiä tekoja. Ellet, minä tulen sinun luoksesi ja työnnän lamppusi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. 6. Se sinulla kuitenkin on, että vihaat nikolaiittojen tekoja, joita minäkin vihaan. 7. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa."

Efeson seurakunta oli Johanneksen vankilasaarta Patmosta lähimpänä näistä seitsemästä seurakunnasta. Efeso oli Vähä-Aasian suurin ja mahtavin kaupunki, jossa oli Paavalin perustama seurakunta. Perimätiedon mukaan Timoteus, apostoli Johannes ja Maria, Jeesuksen äiti, haudattiin Efesoon. Efesossa oli useita epäjumalan ja epäjumalattaren temppeleitä, joista tunnetuin oli Dianan eli Artemiin temppeli. Apt.19:35 nimitetään Efesoa Artemis-jumalattaren ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalijaksi, joita koko Aasia ja maanpiiri palvoo. Artemista kutsuttiin ”Jumalan äidiksi” ja ”Vapahtaja-jumalattareksi".

Valitettavasti Efeson seurakunta ei nöyrtynyt parannukseen, ja Jeesus joutui aikanaan hylkäämään pakanuuteen vajonneen seurakunnan. Vuonna 431 jKr. suuressa Efeson kirkolliskokouksessa Maria julistettiin Jumalan äidiksi, ja entisen pakanallisen äiti-jumalattaren palvonta muuttui katolisen madonnan eli neitsyt-Marian palvonnaksi.

Apostolien ajan Efeson seurakunta, kuten muutkin kristilliset seurakunnat kautta aikojen, odotti Jeesuksen tuloa hakemaan lunastamansa pyhät taivaskotiin. Mutta Paavali toppuutteli heitä, sillä Herran päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu, vasta sitten Kristus saapuu: Älkää myöskään antako kenenkään harhauttaa itseänne millään tavalla. Se päivä ei näet tule, ennen kuin ensin tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä kaiken Jumalana tai jumaloitavana pidetyn yläpuolelle, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 2Tess.2:2,4. Nyt elämme näiden ennustusten täyttymisen ajassa. Jeesus tulee pian!

SMYRNA – Kristuksen tähden kärsivä seurakunta

Ilm.2:8: Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja nousi kuolleista: 9. Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, vaikka eivät ole, vaan ovat Saatanan synagoga. 10. Älä pelkää, mitä tulet kärsimään. Perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teitä koeteltaisiin. Teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. 11. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita."

”Nimi Smyrna merkitsee ”mirhami”, jota saadaan mirhami-pensaasta sitä haavoittamalla ja musertamalla. Siitä saadut hartsiaineet ovat kitkeriä, mutta suloisia tuoksultaan. Mitä kovempaan puristukseen oksat pannaan, sitä voimakkaampi on tuoksu. Miten sattuvasti tämä kuvaakaan heti apostolien seurakuntaa seurannutta marttyyrikautta toisella ja kolmannella vuosisadalla.” -Maailman Kohtalontie, s. 175.

Pakanallisen Rooman keisarit vaativat itselleen alamaistensa kunnioitusta ja palvontaa ”Jumalan Poikana”, ”Vapahtajana” ja ”Herrana” eli Jumalana. Koska uskolliset kristityt, jotka olivat ”tosi juutalaisia” (Room 2:28-29), kieltäytyivät palvomasta ketään muuta kuin Israelin Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, heidät leimattiin yhteiskunnan vihollisiksi. Niinpä he saivat kärsiä vainoa keisareiden taholta ja erityisesti keisari Diocletianuksen aikana, joka vaino kesti kymmenen vuotta (303 – 313 jKr.), päivä vuodeksi luettuna (4Moos.14:34). Näin täyttyi jakeen 10 ennustus.

Jumala odottaa meiltä uskollisuutta kuolemaan asti. Meidän tulee olla yhtä uskolliset Jumalan käskyille, kuin Aabraham ja hänen poikansa Iisak olivat. Jumala koetteli heitä käskien Aabrahamin uhrata rakkaan ainokaisen poikansa Jumalalle (1Moos.22:1-14; Hebr.11:17-19; Jaak.2:21-23).

PERGAMON – kohtalokkaan liittoutumisen seurakunta

Ilm.2:12: Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo Hän, jolla on kaksiteräinen terävä miekka: 13. Minä tiedän missä sinä asut: siellä, missä on Saatanan valtaistuin. Sinä pitäydyt minun nimeeni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun niinäkään päivinä, jolloin uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne, siellä, missä Saatana asuu. 14. Minulla on kuitenkin jotakin sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka seuraavat Bileamin oppia, hänen, joka neuvoi Baalakia virittämään israelilaisille sen viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja harjoittaisivat haureutta. 15. Sinulla on myös niitä, jotka seuraavat nikolaiittojen oppia. 16. Tee siis parannus. Mutta jos et sitä tee, minä tulen pian sinun luoksesi ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. 17. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Minä annan voittajalle salattua mannaa ja valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tunne kukaan muu kuin sen saaja.”

Nimi Pergamo tarkoittaa: torni, korkeus. Vanha kaupunki oli rakennettu korkealle vuorelle. Pergamossa oli 200.000 teosta käsittävä kirjasto. Siellä otettiin käyttöön pergamentti, nahasta valmistettu kirjoituspaperi. Pergamon pyhät asuivat siellä, ”missä Saatanan valtaistuin on”, sillä Pergamon oli pakanallisten jumalien palvonnan keskus.

”Vähän ennen Kristuksen kuolemaa pystytettiin keisari Augustukselle suuri temppeli Pergamoon. Keisaria palvottiin siellä ’Herranamme ja Jumalanamme’. Keisaria kunnioitettiin ensin valtioaatteen vertauskuvana, mutta pian kansa alkoi palvoa keisareita, ja yhä useampia keisareita julistettiin jumaliksi ja pyhiksi. Täällä toimi Babyloniasta paennut väärän uskontojärjestelmän ”pontifex maximus”, pappiskuningas, joka luovutti myöhemmin tämän arvon roomalaisille. Rooman keisareilta tämä nimi periytyi sittemmin paaveille. Pergamo on vanhan ja uuden Babylonin yhdistävä rengas. Saatanalla oli valtaistuin Babyloniassa Jes.14:4, 12-14. Sieltä se siirrettiin Pergamoon, ja Ilmestyskirjan 13. luvun mukaan se siirtyi sieltä Roomaan.” Maailman Kohtalontie s. 177.

Pergamon piispa Antipas oli todellinen protestantti, joka julisti rohkeasti epäjumalanpalvelusta ja siveettömyyttä vastaan, siksi hänet surmattiin. Mutta Pergamon seurakunnassa oli niitä, jotka pitivät kiinni nikolaiittain opista sekä Bileamin opista. ”Bileamin oppi on käsitys, että synti ei voi rikkoa liittoa Jumalan kanssa. Jumala on pyhä ja vanhurskas. Synti on maksanut Jeesuksen veren hinnan. Jumalan sydän hehkuu vihaa syntiä kohtaan, ja armo on Hänen voimallisin välikappaleensa syntiä vastaan. Mutta kun ihminen tekee armosta opin, että kurja syntinen kelpaa Jumalalle, vaikka hän ei tunne viheliäisyyttään eikä tuskaa synnistä ja polttavaa synnintuntoa, niin hän alkaa suosia syntiä, puolustella sitä, ajatella, että kyllä Jumala ymmärtää helmasyntien välttämättömyyden. Tämä on kauhistus Jumalalle. Se on Bileamin oppia. Jumalan vaatimusten heikentäminen armon kustannuksella on vaarallinen eksytys, jota vastaan Jeesus taistelee sanan miekalla.” Maailman Kohtalontie s.177-178.

Nikolaiittain opista en löytänyt tietoa, mutta yhtä kaikki, se oppi oli väärää evankeliumia eli kauhistus Jumalalle sekä Kristukselle. Tarkastelen lopulle neljälle seurakunnalle julistettua sanomaa seuraavissa kirjoituksissani.

Maailma näyttää olevan tuhon partaalla, mutta kaikki tapahtuu niinkuin on kirjoitettu Jumalan sanassa. Olkaamme siis luottavaisella mielellä. Aamen.