”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus, Vapahtaja, herättää sinut viimeisenä päivänä,” sanoo nykypappi laskiessaan hiekkaa vainajan arkun kannelle. Kuitenkin samassa tilaisuudessa kahvipöydässä sama pappi voi kertoa, kuinka ihanaa vainajan on olla nyt taivaassa yhdessä Jeesuksen ja kuolleiden omaistensa ja ystäviensä kanssa. Tällainen usko ei ole järjellistä jumalanpalvelusta (Room.12:1).

Pelastuskokemukseni jälkeisenä yönä kysyin Jumalalta, ”Saanko nähdä isäni?”, joka oli ollut jo 16 vuotta maan povessa. Vastaukseksi kysymykseeni minua valmistettiin avaruusmatkalle. Ihanat virtaukset kulkivat jälleen läpi ruumiini. Pieni tyttäreni nukkui rintani päällä. Meidät vietiin kauas pois maasta. Synkässä avaruudessa näkyi himmeän valoisa piste, joka suureni sitä lähestyessämme. Pysähdyin tuijottamaan metallisen kiiltävää asteroidia, jota kiersi suuri halkeama, niin kuin pähkinänkuoressa. Siihen näky loppui. Visuaalisesta vastauksesta ymmärsin, ettei kuolleella isälläni ole mitään yhteyttä elävien kanssa. Hän on varmassa säilössä. Ihmisten kuolema on täysin Jumalan hallinnassa. Raamatusta sain tietää, että on kaksi kuolleiden ylösnousemusta: Jumalan valittujen ylösnousemus Jeesuksen tullessa ja jumalattomien tämän maailman aikakausien lopussa, katso Ilmestyskirjan luku 20. Näiden kahden ylösnousemuksen aikaväli on tuhannen vuotta, kuten Ilmestyskirjasta huomasit (Ilm.20:5).

Kuolemasta ja kuolleiden tilasta antaa raamatullista lisävaloa rakas sisaremme Ellen White (1827–1915) kirjassaan Hengellisiä kokemuksia, sivuilla 242–247:

”Saatanan viettelykset alkoivat Eedenissä. Hän sanoi Eevalle: ”Ette suinkaan kuole.” Tämä oli Saatanan ensimmäinen opetus sielun kuolemattomuudesta ja siitä saakka aina nykyaikaan asti on hän tehnyt tätä eksyttämistyötään ja on sitä edelleenkin tekevä, siksi kunnes Jumalan lasten vankeusaika on päättynyt. Minulle osoitettiin Aadam ja Eeva Eedenissä. He söivät kielletystä puusta, ja silloin välkkyvä miekka pantiin elämänpuun eteen, ja heidät ajettiin pois puutarhasta, jotteivät söisi elämänpuusta ja tulisi kuolemattomiksi syntisiksi. Elämänpuun hedelmien tuli ylläpitää kuolemattomuutta. Kuulin erään enkelin kysyvän: ”Onko kukaan Aadamin perheen jäsenistä kulkenut välkkyvän miekan ohi ja syönyt elämänpuusta?” Kuulin toisen enkelin vastaavan: ”Kukaan Aadamin perheestä ei ole sivuuttanut välkkyvää miekkaa eikä syönyt siitä puusta; sentähden ei ole ainoatakaan kuolematonta syntistä.” Se sielu, joka syntiä tekee, kuolee ikuisen kuoleman – kuoleman, josta ei ole mitään ylösnousemusta; ja sitten Jumalan viha lakkaa.

Kummastelin suuresti sitä menestystä, millä Saatana sai ihmiset uskomaan, että Jumalan sanat: ”Se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman”, merkitsisivät sitä, että sielu, joka syntiä tekee, ei kuolisikaan, vaan eläisi iankaikkisesti vaivassa. Enkeli sanoi: ”Elämä on elämää, joko se sitten on elämää vaivassa tai onnessa. Kuolemassa ei ole vaivaa, ei iloa eikä vihaa.”

Saatana kehotti enkeleitään ryhtymään erikoisiin ponnistuksiin levittääkseen valhetta, mikä ensiksi lausuttiin Eevalle Eedenissä ja mikä kuului: ”Sinä et suinkaan kuole.” Kun kansa vastaanotti valheen ja uskoi, että ihminen oli kuolematon, saattoi Saatana heidät uskomaan, että syntinen eläisi ikuisessa vaivassa. Silloin oli tie valmis Saatanalle vaikuttaakseen edustajiensa kautta ja kuvatakseen Jumalaa ihmisille kostonhaluiseksi hirmuvaltiaaksi, semmoiseksi, joka syöksee helvettiin kaikki ne, jotka eivät Häntä miellytä, saattaen heidät tuntemaan ainaisesti vihaansa. Ja heidän kärsiessään sanomatonta tuskaa ja vääntelehtiessään iankaikkisissa liekeissä, Hänet kuvataan semmoiseksi, joka katselee heitä tyytyväinen ilme kasvoillaan. Saatana tiesi, että jos tämä erehdys hyväksytään, alkavat monet vihata Jumalaa, sen sijaan että Häntä rakastaisivat ja kunnioittaisivat. Monet myös saatettaisiin uskomaan, etteivät Jumalan sanan uhkaukset toteutuisi sananmukaisesti, sillä se olisi vastoin Hänen hyväntahtoista, rakastavaa ja hellää luonnettaan, jos Hän heittäisi luomansa olennot loppumattomiin kärsimyksiin.

Saatana on johtanut ihmiset toiseenkin äärimmäisyyteen, nimittäin syrjäyttämään Jumalan vanhurskaan oikeuden ja Hänen sanassaan olevat uhkaukset ja kuvaamaan Häntä yksinomaan niin armeliaaksi, ettei kukaan tule hukkumaan, vaan että kaikki, sekä pyhät että syntiset, lopulta pelastetaan Hänen valtakuntaansa.

Sielun kuolemattomuusopin ja helvettiopin yleisten erehdysten tähden Saatana voi käyttää hyödykseen toistakin ihmisluokkaa, saattaen heitä pitämään Raamattua kirjana, jota Jumalan Henki ei ole innoittanut. He kyllä ajattelevat sen sisältävän monia hyviä opetuksia, mutta he eivät voi luottaa siihen eivätkä rakastaa sitä, koska heille on opetettu, että se esittää loppumattoman vaivan oppia.

Toisia saatana johtaa vielä pitemmälle, jopa niin pitkälle, että he kieltävät Jumalan olemassaolon. He eivät voi nähdä Jumalan luonteessa pienintäkään johdonmukaisuutta, koska Hän määrää osan ihmisperheestä kauheaan iankaikkiseen kidutusrangaistukseen. Sentähden he kieltävät Raamatun ja sen Tekijän ja pitävät kuolemaa ikuisena unena.

Vielä on sellaisia, jotka ovat pelkureita ja arkoja. Näitä Saatana kiusaa syntiin, ja kun ovat syntiä tehneet, selittää hän heille, ettei synnin palkka ole kuolema, vaan elämä hirveissä vaivoissa ja tuskissa, joita kestää kautta iankaikkisuuden loppumattomien aikakausien. Näin suurentamalla heikoille sieluille loppumattoman helvetin kauhuja, hän valtaa heidän mielensä, ja he menettävät järkensä. Silloin Saatana riemuitsee enkeleineen, ja uskottomat ja jumalankieltäjät yhtyvät herjaamaan ja moittimaan kristinuskoa. He väittävät näiden onnettomuuksien johtuvan luonnollisesti siitä, että uskotaan Raamattuun ja sen Tekijään, vaikkakin ne ovat yleisesti hyväksytyn harhaopin seurauksia.

Minä näin, että tämä Saatanan rohkea toiminta herätti suuttumusta taivaallisissa olennoissa. Minä kysyin, miksi kaikkien noiden eksytysten sallittiin vaikuttaa ihmismieliin, vaikka Jumalan enkelit olivat voimakkaita ja voisivat helposti murtaa vihollisen vallan, jos nimittäin saisivat sen työn tehtäväkseen. Sitten minä näin, että Jumala tiesi Saatanan tulevan käyttämään jokaista mahdollista keinoa tuhotakseen ihmisen. Sentähden Jumala antoi kirjoittaa sanansa ja teki tarkoituksensa ihmiskunnan suhteen niin selväksi, ettei heikoimmankaan tarvinnut eksyä. Annettuaan ihmisille sanansa Hän varjeli sitä suurella huolellisuudella, jottei Saatana tai hänen enkelinsä tai joku hänen välittäjistään tai edustajistaan sitä hävittäisi. Vaikka muut kirjat hävitettäisiin, pysyisi Jumalan sana iankaikkisesti. Ja ajan lähestyessä loppuansa, jolloin eksytykset lisääntyisivät, sitä monistettaisiin niin runsaasti, että kaikki, jotka haluaisivat, saattaisivat hankkia sen itselleen ja varustautua, jos tahtoisivat, Saatanan petoksia ja valheellisia ihmeitä vastaan.

Minä näin, että Jumala oli erityisesti suojellut Raamattua. Kuitenkin silloin kun niitä oli vain muutamia, olivat oppineet muutamissa tapauksissa tehneet sanamuutoksia, luullen tekevänsä Jumalan sanan selvemmäksi, vaikkakin he todellisuudessa tekivät sen, mikä oli selvää, vaikeatajuiseksi ja salaperäiseksi nojautuessaan omiin, perimätietoihin perustuviin mielipiteisiinsä. Mutta minä näin, että Jumalan sana kokonaisuudessaan on kuin täydellinen ketju, jossa osa liittyy toiseen osaan selittäen sitä. Vilpittömien totuuden etsijöiden ei tarvitse eksyä, sillä Jumalan sana esittää meille elämäntien selvästi ja yksinkertaisesti, ja sen lisäksi Jumala antaa meille Pyhän Henkensä, joka neuvoo meitä ymmärtämään sanassa ilmoitettua, elämään johtavaa tietä.

Minä näin, etteivät Jumalan enkelit tahdo milloinkaan vallata ihmisen tahtoa. Jumala panee ihmisen eteen elämän ja kuoleman. Ihminen saa itse valita. Monet haluavat elämää, mutta jatkavat yhä vaellustaan lavealla tiellä. Sellaiset kapinoivat Jumalan hallintoa vastaan huolimatta siitä suuresta armosta ja laupeudesta, jota Hän osoitti antaessaan oman Poikansa kuolemaan heidänkin edestään. Ne, jotka eivät ota vastaan niin kalliisti ostettua pelastusta, tulevat saamaan rangaistuksen. Mutta minä näin, ettei Jumala sulje heitä helvettiin loppumatonta vaivaa kärsimään, eikä Hän liioin ota heitä taivaaseenkaan, sillä he tulisivat äärettömän onnettomiksi, jos joutuisivat puhtaiden ja pyhien olentojen seuraan. Jumala hukuttaa heidät täydellisesti, ja he tulevat niin kuin heitä ei olisi ollutkaan; silloin Hänen oikeudenmukaisuutensa on tyydytetty. Hän muodosti ihmisen maan tomusta, ja tuli kuluttaa tottelemattomat ja epäpyhät, ja he tulevat tomuksi jälleen. Minä näin, että Jumalan hyvyyden ja sääliväisyyden tässä suhteessa pitäisi saattaa jokaisen ihailemaan Hänen luonnettaan ja kunnioittamaan Hänen pyhää nimeään. Kun jumalattomat ovat hävitetyt maan päältä, sanovat kaikki taivaassa: Aamen!”

Saatana katselee suurella mielihyvällä niitä, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä, mutta jotka tarkoin pysyvät niissä erehdyksissä, jotka hän itse on alkuunpannut. Yhä edelleenkin hän keksii uusia petoksia, ja hänen voimansa ja taitonsa tässä suhteessa jatkuvasti lisääntyvät. Hän se oli, joka saattoi edustajansa, paavit ja papit, korottamaan itsensä ja yllyttämään kansaa katkerasti vainoamaan ja hävittämään niitä, jotka eivät tahtoneet omaksua hänen petoksiaan. Oi sitä kärsimystä ja tuskaa, mitä Kristuksen kalliit seuraajat saivat kestää! Enkelit ovat kirjoittaneet kaiken uskollisesti kirjaansa. Saatana ja hänen enkelinsä sanoivat ilakoiden niille enkeleille, jotka palvelivat kärsiviä pyhiä, että nämä kaikki tapetaan, niin ettei jää ainoatakaan uskollista kristittyä maan päälle. Jumalan seurakunta oli silloin puhdas. Ei ollut vaaraa, että sydämeltään turmeltuneet ihmiset olisivat siihen liittyneet, sillä todellisia kristittyjä, jotka uskalsivat tuoda ilmi uskonsa, uhkasi kidutuspenkki, rovio tahi joku muu kidutuskeino, mitä ikinä Saatana ja hänen enkelinsä sekä hänen innoittamansa ihmiset saattoivat keksiä.”

Tämä on opiksi meille, osataksemme varautua siihen ahdistukseen, joka pian maanpiiriä kohtaa. Jeesus on ainoa turvamme. Hän on voittanut Saatanan vallan. Aamen.