"Totuus ja Jumalan kunnia ovat erottamattomia. Meidän on mahdoton Raamatun ollessa ulottuvillamme kunnioittaa Jumalaa väärillä mielipiteillä. Monet väittävät, ettei sillä ole väliä, mitä ihminen uskoo, kun hän vain elää oikein. Mutta usko luo elämän. Jos valo ja totuus on ulottuvillamme ja me laiminlyömme etuoikeutemme kuulla ja nähdä sitä, me todellisuudessa hylkäämme sen; me valitsemme pimeyden mieluummin kuin valon.

»Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.» Sananl.16:25. Tietämättömyys ei kelpaa erheen tai synnin puolustukseksi, silloin kun on tilaisuus oppia tuntemaan Jumalan tahto. Ajatelkaamme matkustajaa, joka tulee useiden teiden yhtymäkohtaan, ja tienviitat osoittavat, mihin mikin tie vie. Jos hän ei välitä viitoista, vaan valitsee sen tien, joka hänestä näyttää oikealta, hän todennäköisesti joutuu väärälle tielle, kuinka vilpitön hän muuten lieneekin.

Jumala on antanut meille Sanansa, jotta me oppisimme sitä tuntemaan ja omakohtaisesti ymmärtämään, mitä Hän meiltä vaatii. Kun eräs lainoppinut kysyi Jeesukselta: »Mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?» Jeesus kiinnitti hänen huomionsa Raamattuun, sanoen: »Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?» Tietämättömyys ei kelpaa puolustukseksi nuorille eikä vanhoille, eikä vapauta heitä Jumalan lain rikkojalle määrätystä rangaistuksesta; sillä heidän käytettävissään on tarkka esitys tästä laista, sen periaatteista ja vaatimuksista. Ei riitä, että ihmisellä on hyvät tarkoitukset; ei riitä, että hän tekee sitä, minkä itse katsoo oikeaksi tai mitä saarnaaja sanoo oikeaksi. Hänen sielunsa pelastus on kysymyksessä, ja hänen itsensä on tutkittava Raamattua. Hänen elämänsä perustukseksi ei kelpaa varminkaan oma vakaumus eikä lujinkaan luottamus siihen, että saarnaaja tuntee totuuden. Hänellä on kartta, josta näkyy jokainen taivaan tietä osoittava tienviitta, eikä hän saa tehdä mitään arvaamalla.

Jokaisen järjellisen olennon tärkein velvollisuus on oppia Raamattua tutkimalla tuntemaan totuus ja sitten vaeltaa valkeudessa sekä kehottaa muita tekemään samoin. Meidän tulisi joka päivä ahkerasti tutkia Raamattua, punniten jokaista ajatusta ja verraten raamatunkohtia toisiinsa. Meidän on Jumalan avulla itsenäisesti muodostettava käsityksemme, niin kuin itse joudumme vastaamaankin Jumalan edessä.

Raamatussa mitä selvimmin ilmoitetut totuudet ovat oppineet miehet tehneet epäiltäviksi ja hämäriksi, opettaen suurena viisautena, että Raamatun kirjoituksilla on salainen hengellinen merkitys, mikä ei ilmene tekstin sanoista. Nämä miehet ovat vääriä opettajia. He ovat samanlaisia kuin ne, joille Jeesus sanoi: »Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?» Raamatun kieli on tulkittava sen ilmeisen merkityksen mukaan, ellei ole käytetty vertauskuvaa. Kristus on antanut lupauksen: »Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta.» Joh. 7:17. Jos ihmiset ottaisivat Raamatun sanan sellaisenaan eikä olisi vääriä opettajia johtamassa harhaan ja hämmentämässä, suoritettaisiin työ, joka tuottaisi iloa enkeleille ja johtaisi Kristuksen omien joukkoon tuhansia, jotka nyt vaeltavat harhateillä.

Meidän tulisi Raamatun tutkimisessa käyttää kaikkia sielunkykyjämme ja harjoittaa ymmärrystämme käsittämään Jumalan syviä ajatuksia niin pitkälle, kuin se on mahdollista kuolevaisille. Kuitenkaan emme saa unohtaa, että lapsen oppivaisuus ja kuuliaisuus on opetuslapsen oikea mielenlaatu. Raamatussa olevia vaikeuksia ei voida selvittää niillä keinoilla, joita käytetään filosofisten kysymysten käsittelyssä. Meidän ei tulisi ryhtyä tutkimaan Raamattua sillä itseluottamuksella, millä monet käyvät käsiksi tieteelliseen työhön, vaan nöyrästi rukoillen Jumalaa ja vilpittömästi haluten oppia tuntemaan Hänen tahtonsa. Meidän on nöyrinä ja oppivaisina pyydettävä suurelta Jumalalta ymmärrystä. Muussa tapauksessa pahat enkelit sokaisevat meidän mielemme ja paaduttavat sydämemme, niin ettei totuus pääse meihin vaikuttamaan." Aamen.