Löysin antikvariaatista Suuren taistelun I osan, suomennos on vuodelta 1900, sekä II osan vuodelta 1901; eli 121 ja 120 vuotta vanhat kirjat. Jatkan nyt Ellen Whiten todistuksia siitä, kuinka Jumala vapauttaa kansansa suuresta ahdistuksen ajasta, 120 vuotta vanhan suomennoksen sivulta 307, viisi kappaletta eteenpäin:

Ellen G. White: Kun inhimillisten lakien turwa riistetään niiltä, jotka tottelewat Jumalan lakia, koetetaan samaan aikaan eri maissa surmata niitä; ja kun määräyksen kautta asetettu aika lähestyy, on kansa liittywä yhteen perinpohjin häwittääkseen tuon wihatun lahkon. He päättäwät eräänä yönä lyödä ratkaisewan iskun saattaakseen niiden äänet, jotka heitä owat wastustaneet ja nuhdelleet, waikenemaan.

Jumalaa odottawat lapset, muutamat wankiloissa, toiset piiloutuneina synkkiin metsiin ja wuorien keskelle, rukoilewat Jumalan suojelusta, samaan aikaan kun aseilla warustetut miehet, pahojen enkelien kiihoittamina, kaikilla tahoilla walmistautuwat kuolon työhön. Tämän äärimmäisen hädän aikana on Israelin Jumala ilmaantuwa wapauttamaan walittujaan. Herra sanoo: ”Silloin pitää teidän weisaaman niinkuin juhlayönä, ja sydämestänne riemuitseman niinkuin huiluilla käytäisiin Yehowah'n wuorelle, Israelin turwan tykö. Ja Yehowah kuuluttaa kunniallisen äänensä, että Hänen korotettu käsiwartensa nähtäisiin, wihaisella haastamisella ja kuluttawaisen tulen liekillä, säteillä, wäkevällä sateella ja rakehilla.” Jes.30:29,30.

Pahojen ihmisten suuret joukot ilmoittawat riemuhuutonsa pilkan ja kirouksen yhteydessä sekä owat valmiit hyökkäämään saaliinsa kimppuun; mutta katso synkkä pimeys, synkempi kuin yön warjot, laskeutuu maan yli, samalla kun sateenkaari walaisee taiwaan, joka säteilee Jumalan istuimen kirkkaudesta ja näyttää ympäröitsewän jokaisen rukoilewan joukon. Katkeroituneet kansanjoukot pysähtywät äkkiä. Heidän pilkkaawat huutonsa haihtuwat ilmaan ja he unhoittawat niitä, jotka owat olleet heidän murhaawan wihansa esineinä. Tuskallisilla tunteilla katselewat he sateenkaarta, - Jumalan liiton merkkiä, - ja tahtowat sen häikäisewältä kirkkaudelta kätkeytyä.

Silloin kuulewat Jumalan lapset selwän ja soinnullisen äänen sanowan: ”Katsokaa ylöspäin!” ja kun he kohottawat silmänsä taiwasta kohti, näkewät he lupauksen kaaren. Mustat, uhkaawat pilwet, jotka peittiwät taiwaan, owat jakautuneet, ja niinkuin Stefanus katselewat he ylös taiwasta kohti ja näkewät Jumalan kirkkauden ja Ihmisenpojan istuwan waltaistuimellaan. Hänen jumalallisessa ruumiissaan näkewät he merkit Hänen alennuksestaan; ja he kuulewat Hänen huuliltaan sen rukouksen, jonka Hän esitti Isälleen: Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisiwat minun kanssani, kuin Sinä minulle antanut olet.” Joh.17:24. He kuulewat uudelleen soinnukkaan ja riemuitsewan äänen sanowan: ”He tulewat, he tulewat! pyhät, wiattomat ja saastuttamattomat. He owat säilyttäneet kärsiwällisesti minun sanani; heidän pitää waeltaman enkelien joukossa.” Ja uskowaisten kalpeilta ja wapisewilta huulilta kuuluu waltawa woiton huuto.

Juuri sydänyönä ilmaisee Jumala waltansa. Kuitenkin tulee aurinko näkywiin ja paistaa kaikessa loistossaan. Merkit ja ihmeet seuraawat nopeasti toisiaan. Jumalattomat katselewat kauhulla ja hämmästyksellä tätä näkyä silloin kuin wanhurskaat ylewällä ilolla katselewat pelastuksensa merkkejä. Kaikki luonnonlait näyttäwät siirtyneen sijoiltaan. Wirrat lakkaawat juoksemasta. Tummat ja synkät pilwet nousewat taiwaalle ja wyörywät toisiaan wastaan. Keskellä uhkaawaa taiwasta on sanomattoman kirkas pilkku, josta Jumalan äänen kuullaan sanowan pauhaawien aaltojen tyrskeen kaltaisella woimalla: ”Se on täytetty.” Ilm.16:17,18.

LUONNONVOIMAT JÄRKKYVÄT

Jatkan tästä vuoden 1963 suomennoksella, sivulta 615 eteenpäin: Tämä ääni järkyttää taivaita ja maata. Tapahtuu suuri maanjäristys, ”niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä”. Ilm.16:18. Taivaankansi näyttää avautuvan ja sulkeutuvan. Jumalan valtaistuimesta lähtevä kirkkaus näyttää välkehtivän sen läpi. Vuoret värähtelevät kuin ruoko tuulessa, ja rosoisia kivenjärkäleitä syöksyy joka suunnalle. On samanlainen pauhina kuin ankaran myrskyn noustessa. Meri raivoaa. Kuuluu pyörremyrskyn kirkunaa, joka tuntuu hävitystyötä suorittavien paholaisten ääneltä. Koko maa nousee ja laskee kuin meren aallot. Sen pinta murtuilee. Sen perustukset näyttävät pettävän. Vuorijonoja vajoaa maahan. Asuttuja saaria häviää. Raivoava meri nielee satamakaupunkeja, jotka ovat Sodoman tavoin turmeltuneet. Suuri Babylon on tullut muistetuksi Jumalan edessä, niin että Hän antaa sille ”vihansa kiivauden viinimaljan”, ja ”suuria rakeita, leiviskän painoisia”, sataa taivaasta, suorittaen hävitystyötään. Ilm.16:19,21. Maailman komeimmat kaupungit tuhoutuvat. Muhkeat palatsit, joihin maan mahtavat ovat tuhlanneet rikkauksiaan hankkiakseen itselleen kunniaa, hajoavat raunioiksi heidän silmiensä edessä. Vankiloiden muurit kukistuvat, ja Jumalan lapset, joita on pidetty vankeudessa uskonsa tähden, pääsevät vapaiksi.

Hautoja aukenee, ja ”monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen”. Dan.12:2. Kaikki, jotka ovat kuolleet uskossa kolmen enkelin sanomaan, nousevat kirkastettuina haudoistaan kuulemaan Jumalan rauhanliittoa niiden kanssa, jotka ovat pitäneet Hänen lakinsa. Nekin, jotka lävistivät Vapahtajan (Ilm.1:7), samoin kuin ne, jotka pilkkasivat ja ivasivat Häntä Hänen kuolontuskissaan, sekä Hänen totuutensa ja kansansa katkerimmat vastustajat herätetään katsomaan Häntä Hänen kirkkaudessaan ja näkemään uskollisten ja kuuliaisten osaksi tulevaa kunniaa.

Paksut pilvet peittävät vielä taivaan. Kuitenkin aurinko silloin tällöin tulee näkyviin aivankuin kostavan Jumalan silmänä. Taivaalta rajusti singahtelevat salamat ympäröivät maan tulimerellä. Yli ukkosen pelottavan jyrinän salaperäiset, juhlalliset äänet julistavat jumalattomien tuomion. Puhuttuja sanoja eivät kaikki ymmärrä, mutta väärät opettajat ymmärtävät ne hyvin. Nuo vähän aikaa sitten niin pelottomat, kerskailevat, uhmaavat ja voitonvarmat käskyille kuuliaisen Jumalan kansan ahdistajat tyrmistyvät nyt ja vapisevat pelosta. Heidän valitushuutonsa kuuluvat alkuaineiden pauhunan yli. Riivaajat tunnustavat Kristuksen jumaluuden ja vapisevat Hänen valtansa edessä, kun taas säälittävän kauhun valtaan joutuneet ihmiset madellen rukoilevat armoa.

HERRAN PÄIVÄ

Kun profeetat muinoin pyhässä näyssä katselivat Jumalan suurta päivää, he sanoivat: ”Valittakaa, sillä Yehovah'n päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.” Jes.13:6. ”Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Yehovah'n kauhua ja Hänen valtansa kirkkautta pakoon. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Jehovah yksinänsä on korkea. Sillä Yehovah'n Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu.” ”Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa. Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Yehovah'n kauhua ja Hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun Hän nousee maata kauhistuttamaan.” Jes.2:10-12,20,21.

Pilvessä olevan raon kautta näkyy tähti, joka vastakohtana vallitsevalle pimeydelle loistaa nelinkertaisella kirkkaudella. Se merkitsee toivoa ja iloa uskollisille, mutta kovuutta ja vihaa Jumalan lain rikkojille. Ne, jotka ovat uhranneet kaikki Kristuksen tähden, ovat nyt turvassa, aivan kuin Jumalan majan kätkössä. Heitä on koeteltu, ja maailman sekä totuuden hylkääjien edessä he ovat todistaneet uskollisuutensa Häntä kohtaan, joka kuoli heidän puolestaan. Ihmeellinen muutos on tapahtunut niissä, jotka ovat säilyttäneet puhtautensa kuolemankin uhalla. He vapautuivat äkkiä paholaisiksi muuttuneiden ihmisten katalasta ja kauheasta hirmuvallasta. Heidän kasvonsa, jotka vielä äsken olivat kalpeat, hätääntyneet ja riutuneet, säteilevät nyt ihmettelystä, uskosta ja rakkaudesta. Heidän äänensä yhtyvät riemulauluun: ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.” Psal.46:2-4.

Näiden pyhää luottamusta ilmaisevien sanojen kohotessa Jumalan luo pilvet hajaantuvat, ja tähtikirkas taivas näkyy sanomattoman ihanana, vastakohtana kummallakin puolella oleville synkille, uhkaaville pilville. Taivaallisen kaupungin kirkkaus loistaa puoleksi avoimista porteista. Silloin näkyy taivaalla kahta yhteenliitettyä kivitaulua pitävä käsi. Profeetta sanoo: ”Taivaat julistavat Hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari.” Psal.50:6. Se pyhä laki, joka on Jumalan vanhurskaus ja joka ukkosen jylistessä ja salaman leimahdellessa Siinailta julistettiin elämän ohjeeksi, ilmestyy nyt ihmisille tuomion sääntönä. Käsi avaa taulut, ja silloin näkyvät nuo kymmenen käskyä aivan kuin tulikirjaimin kirjoitettuina. Sanat ovat niin selvät, että kaikki voivat ne lukea. Muisto herää. Taikauskon ja harhaopin pimeys häipyy kaikkien mielestä; ja Jumalan kymmenet käskyt, lyhyinä, laajasisältöisinä ja arvovaltaisina ovat asetetut kaikkien maan asukkaiden katseltaviksi.

On mahdotonta kuvailla niiden kauhua ja epätoivoa, jotka ovat polkeneet jalkoihinsa Jumalan pyhät vaatimukset. Herra antoi heille lakinsa. He olisivat voineet verrata luonnettaan siihen ja oppia tuntemaan puutteellisuutensa, kun vielä oli aikaa katumukseen ja parannukseen. Mutta voittaakseen maailman suosiota he syrjäyttivät sen määräykset ja opettivat muitakin rikkomaan niitä. He ovat koettaneet pakottaa Jumalan kansaa häpäisemään Hänen sapattiaan. Nyt heidän halveksimansa laki tuomitsee heidät. Pelottavan selvästi he näkevät olevansa ilman puolustusta. He itse valitsivat, ketä he tahtoivat palvella ja jumaloida. ”Te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei Hätä palvele.” Mal.3:8.

Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti. Liian myöhään he näkevät väärän sapatin todellisen luonteen ja sen hiekkaperustuksen, jolle he ovat rakentaneet. He huomaavat taistelleensa Jumalaa vastaan. Uskonnon opettajat ovat johtaneet sieluja kadotukseen, selittäessään ohjaavansa niitä paratiisin porteille. Vasta lopullisena tilinteon päivänä saadaan tietää, kuinka suuri on hengellisessä virassa toimivien vastuu ja kuinka pelottavia seurauksia koituu heidän uskottomuudestaan. Vasta ikuisuudessa me voimme käsittää, mitä yhden ainoankin sielun kadotus merkitsee. Kauhea tulee olemaan sen kohtalo, jolle Jumala sanoo: ”Mene pois minun tyköäni, sinä paha palvelija!”

Rakas lähimmäiseni, kiitos Jumalalle ja Karitsalle, että vielä on armonaika ja voimme katua syntejämme ja saada ne anteeksi. Kristuksen Golgatalla vuotaneessa veressä on voima puhdistaa meidät kaikista synneistämme. Maailman käsitykset siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, loittonevat yhä kauemmaksi Jumalan vanhurskaudesta. Valtamedia, kirkkojen johtajat ja tieteen nimissä kulkeva valhetieto muokkaavat kansan enemmistön mielipidettä Sodoman ja Gomorran tuhoisaan suuntaan. Näin Raamattu tulee yhä vastenmielisemmäksi, halveksituksi ja vihatuksi, sillä se ei vastaa enemmistön mieltymyksiä. Niinpä meidän, jotka uskomme ja tiedämme, että Raamattu on ainoan elävän Jumalan YHVH:n sanaa, tulisi siitä tukasti pitää kiinni (Room.1:28) ja neuvoa rohkeasti muitakin niin tekemään. Jumala sinua ja lähimmäisiäsi runsaasti siunatkoon. Aamen.