Kun armonovi sulkeutuu jumalattomilta, mikään ei enää pidättele heidän vihaansa Jumalan käskyt pitävää kansaa ja itse Jumalaa ja Kristusta vastaan. Silloin elossaolevat pelastetut joutuvat suureen ahdinkoon, mutta Miikael eli Jeesus Kristus on oleva kansansa suojana (Dan.12:1). Toisaalta Jumalan langettavat vitsaukset kohtaavat niitä, jotka maan turmelivat: ”Kansat ovat vihastuneet, mutta Sinun vihasi [aika] on tullut. On tullut aika tuomita kuolleet sekä palkita palvelijoillesi profeetoille ja pyhille, Sinun nimeäsi pelkääville, pienille ja suurille, ja tuhota ne, jotka turmelevat maata.” Ilm.11:18, Uusi Tie 1993. Tähän jakeeseen Yehovah on tiivistänyt lunastuksen historian menneet ja tulevat tapahtumat vuodesta 1844 Jeesuksen toiseen tulemiseen asti!

Pyhät joutuvat pienestä ahdistuksesta joka puhdistaa heidät, sinetöityinä suureen ahdistukseen, jota kutsutaan ”Jaakobin ahdistuksen ajaksi”, tästä ajasta todistaa Yehovah'n uskollinen sanansaattaja Ellen G. White ”Lunastuksen historiassa”, sivuilla 321-323 seuraavaa:

”Näin pyhien poistuvan kaupungeista ja kylistä ja ryhmittyvän ja asettuvan mitä syrjäisimmille seuduille. Enkelit hankkivat heille ruokaa ja vettä jumalattomien kärsiessä nälkää ja janoa. Näin maailman johtavien miesten (jesuiittavapaamuurarien johtaman illuminaatin) neuvottelevan keskenään ja Saatanan enkeleineen ahkerasti puuhaavan heidän ympärillään. Sain nähdä erään kirjoituksen, jota levitettiin maan eri osiin ja jossa oli säädetty, että elleivät pyhät luovu omalaatuisesta uskostaan, hylkää sapattia (perjantai-illasta lauantai-iltaan, 1Moos.2:2-3, 2Moos.20:8-11, Luuk.23:56) ja ala pyhittää viikon ensimmäistä päivää (sunnuntaita, Luuk.24:1), on kansalla oikeus määrätyn ajan kuluttua tappaa heidät (katso Ilm.13:15). Tuona koetuksen hetkenä pyhät olivat rauhallisia ja maltillisia ja turvasivat Jumalaan ja luottivat Hänen lupaukseensa pakotiestä, minkä Hän valmistaisi heille.

Muutamilla paikoilla jumalattomat hyökkäsivät jo ennen käskyn täytäntöönpanemisaikaa pyhien kimppuun tappaakseen heidät, mutta enkelit sotivat heidän puolestaan sotamiehiksi pukeutuneina. Saatana toivoi saavansa tappaa korkeimman pyhät, mutta Jeesus käski enkeleitään vartioimaan heitä. Jumala oli saava kunnian lakinsa noudattajien kanssa tekemästään liitosta heitä piirittävien pakanoiden nähden; ja Jeesus oli saava kunnian muuttaessaan kuolemaa maistamatta uskolliset, jotka olivat Häntä niin kauan odottaneet.

Pian näin pyhien kärsivän suuria sielun tuskia. Maailman jumalattomat asukkaat näyttivät piirittävän heidät. Kaikki ulkonaiset tekijät olivat heitä vastaan. Muutamat alkoivat pelätä, että Jumala oli kuitenkin viime hetkessä jättänyt heidät jumalattomien surmattaviksi. Mutta jos heidän silmänsä olisivat voineet avautua, olisivat he huomanneet olevansa Jumalan enkelien piirittämiä. Sitten tuli jumalattomien kiihtynyt joukko ja sitten joukko pahoja enkeleitä yllyttämään jumalattomia tappamaan pyhät. Mutta ennen kuin he saattoivat lähestyä Jumalan kansaa, jumalattomien täytyi ensin tunkeutua tämän väkevän, pyhän enkelijoukon lävitse. Se oli mahdotonta. Jumalan enkelit pakottivat heidät perääntymään saaden myös heidän ympärillään tunkeilevat pahat enkelitkin vetäytymään pois.

Se oli pyhille hirvittävän tuskan hetki. Yötä päivää he huusivat Jumalalta pelastusta. Ulkonaisesti katsoen ei heillä ollut mitään pelastumisen mahdollisuutta. Jumalattomat olivat jo voitonriemussaan alkaneet huutaa: ”Miksi ei teidän Jumalanne pelasta teitä meidän käsistämme? Miksi ette nouse taivaaseen pelastaaksenne henkenne?” Mutta pyhät eivät välittäneet heistä. Jaakobin tavoin he painiskelivat Jumalan kanssa (katso 1Moos., luku 32). Enkelit toivoivat saavansa pelastaa heidät, mutta heidän täytyi odottaa vielä vähän aikaa. Jumalan kansan täytyi juoda malja pohjaan ja tulla kasteella kastetuksi. Uskollisina tehtävälleen enkelit vartioivat heitä edelleenkin. Jumala ei sallinut nimeänsä pilkattavan pakanain keskuudessa. Aika, jolloin Hän oli ilmaiseva valtavan voimansa pyhien ihanaksi pelastukseksi, oli aivan koittamaisillaan. Nimensä kunnian tähden Hän oli pelastava jokaisen, joka oli kärsivällisesti odottanut Häntä ja jonka nimi oli kirjoitettuna kirjaan.

Huomioni kiinnitettiin uskolliseen Nooaan. Kun sade lankesi ja vedenpaisumus tuli, Nooa oli perheineen mennyt arkkiin, ja Jumala oli sulkenut oven heidän jälkeensä. Nooa oli uskollisesti varoittanut ennen vedenpaisumusta eläneitä, heidän pilkatessaan ja solvatessaan häntä. Kun vedet sitten lankesivat maan päälle ja he toinen toisensa jälkeen hukkuivat, he näkivät arkin, josta he olivat niin paljon leikkiä laskeneet, kulkevan turvallisesti veden pinnalla suojellen uskollista Nooaa ja hänen perhettään. Sain nähdä, että Jumalan kansa, joka oli uskollisesti varoittanut maailmaa tulevasta Jumalan vihasta, oli pelastuva samalla tavalla. Jumala ei antanut Jumalattomien tuhota niitä, jotka odottivat muuttumista ja jotka eivät alistuneet pedon (paavinvallan) märäyksiin eivätkä ottaneet sen merkkiä (pyhittäneet tavallista arkipäivää, sunnuntaita). Näin, että jos jumalattomat olisivat saaneet tappaa pyhät, Saatana ja kaikki hänen pahat enkelinsä sekä kaikki Jumalan viholliset olisivat siitä iloinneet. Mitä voitonriemua olisikaan merkinnyt hänen saatanalliselle majesteettiudelleen saada viimeisessä ratkaisevassa taistelussa valtaansa ne, jotka niin kauan olivat odottaneet saavansa nähdä Hänet, jota he rakastivat! Ne, joka olivat pilkanneet pyhien taivaaseen pääsemistä, saavat nähdä Jumalan huolenpidon lapsistaan ja katsella heidän ihanaa pelastumistaan.

Kun pyhät lähtivät kaupungeista ja kylistä, jumalattomat ajoivat heitä takaa koettaen tappaa heidät. Mutta Jumalan kansan surmaamiseksi ojennetut aseet murtuivat ja putosivat maahan voimattomina kuin oljenkorret. Jumalan enkelit varjelivat pyhiä. Heidän huutaessaan pelastusta yötä päivää heidän huutonsa nousi Jumalan eteen.”

Kiitos rakas Isämme taivaassa, ihanaa että olet juuri sellainen Jumala, kuin olet, täynnä voimaa, totuutta, vanhurskautta ja rakkautta! Jeesuksen nimessä, aamen.