"Kristus on sanonut: ’Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä’ (Matt.18:20). Missä on vaikkapa vain kaksi tahi kolme uskovaista, he kokoontukoot yhteen sapattina Herran lupaukseen turvaten.

Pienilläkin ryhmillä, jotka ovat kokoontuneet palvelemaan Jumalaa Hänen pyhänä päivänään, on oikeus vaatia Herran runsasta siunausta. Niissä tulisi uskoa siihen, että Herra Jeesus on kunniavieraana kokoontuneiden joukossa. Jokaisen totisen Jumalan palvelijan, joka pyhittää sapatin, tulisi vedota lupaukseen: ’Pitäkää minun sapattini - - tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät’ (2Moos.31:13).

Saarnan tulisi olla sapattikokouksissamme yleensä lyhyt. Niille, jotka rakastavat Jumalaa, tulisi suoda tilaisuus ilmaista kiitollisuutensa ja kunnioituksensa Jumalaa kohtaan.

Milloin seurakunnassa ei ole saarnaajaa, joku olisi nimettävä kokouksen johtajaksi. Hänen ei ole kuitenkaan välttämätöntä pitää saarnaa tai viedä suurta osaa jumalanpalvelusajasta. Lyhyt, kiinnostava raamatunlukutuokio on useinkin suuremmaksi hyödyksi kuin saarna. Ja tämän jälkeen voi seurata rukous- ja todistuskokous.

Niiden, joilla on johtava asema seurakunnassa, ei pitäisi ammentaa ruumiillista ja henkistä voimaansa viikon varrella niin tyhjiin, etteivät kykene tuomaan kokoukseen Kristuksen evankeliumin virvoittavaa vaikutusta. Tehkää vaikkapa vähemmän ajallista, jokapäiväistä työtä, mutta älkää riistäkö Jumalalta palvelemalla Häntä sapattina tavalla, jota Hän ei voi hyväksyä. Teidän ei pitäisi olla samanlaisia kuin ne, joilla ei ole hengellistä elämää. Ihmiset tarvitsevat apuanne sapattina. Ravitkaa heitä sanalla. Tuokaa parhaat lahjanne Jumalalle Hänen pyhänä päivänään. Omistettakoon sielun kallisarvoinen elämä Hänelle pyhän palveluksen myötä.

Älköön kukaan tulko jumalanpalveluspaikkaan nokkaunille. Kenenkään ei pidä nukkua Jumalan huoneessa. Ihminen ei vaivu uneen ajallisissa toimissaan, koska hän on kiinnostunut työstään. Polkisimmeko palvelustyön, jossa on kysymys iankaikkisista eduista, elämän ajallisia toimia alemmaksi?

Näin tehdessämme menetämme siunauksen, jonka Herra on tarkoittanut meille. Sapatti ei ole tarkoitettu joutavan toimettomuuden päiväksi. Sekä kodissa että kirkossa tulee vallita jumalanpalveluksen henki. Hän, joka antoi meille kuusi päivää ajallista työtämme varten, on siunannut ja pyhittänyt seitsemännen päivän ja erottanut sen itselleen. Tuona päivänä Hän siunaa erityisellä tavalla kaikkia, jotka antautuvat Hänen palvelemiselleen.

Koko taivas pitää sapattia mutta ei veltolla, toimettomalla tavalla. Tuona päivänä tulisi sielumme kaiken tarmon olla liikkeellä, sillä eikö meidän ole määrä kohdata Jumala ja Kristus, Vapahtajamme? Saamme katsella Häntä uskon silmin. Hän halajaa virvoittaa ja siunata jokaista.

Jokaisen tulisi tuntea, että hän on osaltaan velvollinen tekemään sapattikokouksista kiinnostavia. Teidän ei pidä kokoontua pelkästään muodon vuoksi vaan vaihtaaksenne ajatuksia, kertoaksenne jokapäiväisistä kokemuksistanne, lausuaksenne kiitoksenne, ilmaistaksenne vilpittömän halunne saada jumalallista valaistusta, jotta tuntisitte Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jonka Hän on lähettänyt. Kanssakäyminen Kristuksessa vahvistaa sielua elämän koettelemuksia ja ristiriitoja varten. Älkää milloinkaan luulko voivanne olla kristittyjä omaan itseenne sulkeutuneina. Itsekukin kuuluu osana ihmiskunnan suureen kudelmaan, ja kunkin kokemuksia säätelevät muiden kokemukset.

Emme saa sadattakaan osaa siitä siunauksesta, mikä meidän tulisi saada kokoontuessamme yhteen palvelemaan Jumalaa. Vastaanottokykymme kaipaa elvykettä. Keskinäisen kanssakäymisen tulisi ilahduttaa meitä. Kun meillä on sellainen toivo kuin meillä on – miksi ei sydämemme hehku rakkautta Jumalaan?

Meidän on tuotava Jokaiseen hartaustilaisuuteen elävä hengellinen tietoisuus siitä, että Jumala ja Hänen enkelinsä ovat läsnä tukemassa kaikkia totisia Jumalan palvelijoita. Kun astutte jumalanpalveluspaikkaan, pyytäkää Herraa poistamaan kaikki paha sydämestänne. Tuokaa Hänen huoneeseensa vain sellaista, mille Hän voi suoda siunauksensa. Polvistukaa Jumalan eteen Hänen pyhäkössään ja pyhittäkää Hänelle Hänen omansa, minkä Hän on ostanut Kristuksen verellä. Rukoilkaa kokouksen puhujan tai johtajan puolesta. Rukoilkaa, että saisitte suurta siunausta sen välityksellä, jonka on määrä julistaa elämän sanaa. Pyrkikää vilpittömästi tarttumaan siunaukseen, joka on tarjolla teille.

Jumala siunaa kaikkia, jotka näin valmistautuvat palvelemaan Häntä. He ymmärtävät, mitä merkitsee kokea Hengen varmuus, sillä he ovat vastaanottaneet Kristuksen uskon kautta.

Jumalanpalveluspaikka saattaa olla hyvinkin vaatimaton, mutta Jumala hyväksyy sen yhtälailla. Niille, jotka palvelevat Jumalaa hengessä ja totuudessa ja pyhyyden luomassa kauneudessa, se on ikäänkuin taivasten portti. Uskovien joukko saattaa olla määrältään pieni, mutta Jumalan silmissä sekin on kallisarvoinen. Totuuden kiilalla uskovat on irrotettu kuin kivenjärkäleet maailman louhoksesta ja kuljetettu Jumalan työpajaan veistettäviksi ja muokattaviksi. Mutta muokkaamattominakin he ovat kallisarvoiset Jumalan silmissä. Koettelemusten kirves, vasara ja taltta ovat mestarin kädessä; niitä ei käytetä suinkaan tuhoamiseksi, vaan jokaisen sielun täydellistämiseksi. Kallisarvoisina kivinä, ikäänkuin palatsiin hiottuina, meidän on Jumalan suunnitelman mukaisesti määrä löytää paikkamme taivaallisessa temppelissä.

Jumalan toimet ja lahjat meidän hyväksemme ovat rajattomat. Armoistuimella on itsellään suuri vetovoima, istuuhan sillä Hän, joka sallii meidän kutsua itseään Isäksi. Jumala ei kuitenkaan katsonut pelastuksen periaatetta täydelliseksi sen ollessa pelkästään oman rakkautensa varassa. Hän on säädöksellään asettanut alttarinsa äärelle Puolustajan, joka omaksui itselleen ihmisluonnon. Meidän Välimiehenämme Hänen virkatehtävänään on esitellä meidät Jumalalle Hänen poikinaan ja tyttärinään. Kristus puhuu niiden puolesta, jotka ovat vastaanottaneet Hänet. Heille Hän antaa voiman Hänen omien ansioittensa nojalla, tulla kuninkaallisen perheen jäseniksi, taivaallisen Kuninkaan lapsiksi. Ja Isä osoittaa äärettömän rakkautensa Kristusta kohtaan, joka maksoi lunnaamme verellään, vastaanottamalla ja hyväksymällä Kristuksen ystävät omina ystävinään. Hän on tyytyväinen tapahtuneeseen sovitustyöhön. Hän on tullut kirkastetuksi Poikansa lihaksitulon, elämän, kuoleman ja välitystyön kautta.

Heti kun Jumalan lapsi lähestyy armonistuinta, hänestä tulee suuren Puolustajan suojatti kuullessaan hänen ensimmäisen katuvan sanansa ja armonpyyntönsä Kristus puoltaa hänen asiaansa ja ottaa sen hoitaakseen esittäen tuon rukouksen Isän edessä omana pyyntönään.

Kristuksen rukoillessa meidän puolestamme Isä asettaa ulottuvillemme kaikki armonsa aarteet iloitaksemme niistä itse ja välittääksemme niitä muille. ’Te anotte minun nimessäni’, Kristus sanoo; en sano rukoilevani Isää teidän puolestanne, sillä Isä itse rakastaa teitä, koska te olette rakastaneet minua. Käyttäkää nimeäni hyväksenne. Siten saatte rukouksiinne tehoa ja Isä antaa teille laupeutensa rikkaudet; siispä ’anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen’ (Joh.16:24).

Jumala haluaa kuuliaisten lastensa anovan itselleen Hänen siunaustaan ja tulevan Hänen eteensä ylistäen ja kiittäen. Jumala on elämän ja voiman lähde. Hän voi tehdä erämaan viljavaksi vainioksi kansalle, joka pitää Hänen käskynsä, sillä tämä tapahtuu Hänen nimensä kunniaksi. Hän on tehnyt valitulle kansalleen sellaista, minkä tulisi innoittaa jokaista sydäntä kiitokseen, ja Hänestä on murheellista, että niin kovin vähän muistetaan kiittää. Hän haluaa kansansa ilmaisevan tunteensa voimakkaammin – tavalla, joka osoittaa heidän tietävän, että heillä on syytä iloita ja riemuita.” Ellen G. White: TODISTUSAARTEITA 3, sivuilta 22 - 26.

Pian astuu sunnuntailaki voimaan, joka pakottaa meitä vastaanottamaan pedon merkin itseemme (Ilm.13.luku). Siksi on viimeinen aika uusia liittomme Kristuksen kanssa, että Hän voisi painaa lakinsa mieliimme ja kirjoittaa sen sydämiimme. Silloin saamme Jumalan sinetin ja pyhitämme Hänen sapattinsa kutsuen sen ilonpäiväksi! 

Jumala sinua runsaasti siunatkoon, Jeesuksen nimessä, aamen.